Kirja-arvostelu: Sarah J. Maas, Throne of Glass – Taistelun myrskyt

Kuva: Risingshadow

Sarah J. Maas: Throne of Glass – Taistelun myrskyt

Gummerus 2019
Luettu e-kirjana

Taistelun myrskyt on Throne of Glass -kirjasarjan viides osa. Aikaisemmat osat ovat järjestyksessä: Lasipalatsi, Keskiyön kruunu, Tulen perillinen ja Varjojen kuningatar. Varjojen kuningatar oli toiminnallisuudessaan hyvä. Pohdintojen aika oli ohi ja loppu sai odottamaan jatkoa innolla. Tavallaan tämä viides osa oli siinä mielessä pienoinen pettymys, että vieläkin vain jatkettiin samaa linjaa eli sotaan valmistautumista. Lopussa saadaan pieni kahakka aikaiseksi, mutta muuten lopetus hieman lässähtää.

Juoni on siis lyhykäisyydessään se, että Aelin seilaa meriä ja kokoaa kasaan armeijaa. Myös mahtiavaimet, joilla muinainen paha olento, Erawan, olisi tarkoitus päihittää, ovat yhä kuvioissa mukana sivujuonena. Noidilla on yhä oma osansa juonessa, mutta ei niin merkittävällä tavalla kuin aiemmin.

Hahmoja tässä kirjassa piisaa, vähän liiaksikin asti. Kaikkiin hahmoihin ei päästä paneutumaan kunnolla, eikä näiden tarinoista kamalasti välitä. Tähän kategoriaan kuuluvat ainakin uudet haltiamiehet, Gavriel ja Fenrys, joiden tärkein luonteenpiire on se, että he ovat äärettömän komeita. Kuinkas ollakaan. Kirjassa oli myös muutama seksikohtaus, jonka yli vain hyppäsi raa'asti, koska ne eivät vieneet juonta eteenpäin ei niin millään tavalla. Kyllä, kyllä, olette himokkaita teinejä, mutta entäs se maailma, joka olisi tarkoitus niinku pelastaa?

Loppua lähestyttäessä alkaa näyttää siltä, että kirjassa päästään taistelemaan (kuten otsikostakin voisi tavallaan päätellä), mutta sitten taistelu jääkin aika pintapuoliseksi ja lopulta lässähtää kasaan aivan vallan. Lopetus oli todella tylsä, sen enempää paljastamatta. En pitänyt siitä alkuunkaan.

Mutta siis. Onhan tässä hyviäkin puolia. Throne of Glass -kirjojen maailma on aivan upeasti luotu. Se on suuri, rikas ja monipuolinen. Haltiat eivät ole pelkästään hyviä ja ihmiset eivät ole pelkästään ahneita roskaläjiä. Hahmot ovat mielenkiintoisia, vaikka tosiaan osa jää kaksiulotteisen karikatyyrin tasolle. Tosin kun hahmoja on näin valtavasti, ei kaikkiin voi mitenkään ehtiä paneutumaan.

Jotenkin luulin, että tämä olisi viimeinen osa, mutta lopun cliffhangerista päätellen jatkoa on (vieläkin) luvassa. Vähän tuntuu jo väsymystä ilmassa. Olisin toivonut tälle sarjalle jo päätöksen. Silti seuraava osa on sekin pakko lukea. Onhan tämä nähtävä, mihin se oikein päättyy.

★★★★☆