Kultakuoriainen
Kyseessä on siis jälleen faabeli, joten älkää välittäkö, miksi ilmiselvä lantakuoriainen etsii mettä ruoakseen (eikä siis lantaa niin kuin normaalisti), tai miksi lantakuoriaista kutsutaan sirosti ”kultakuoriaiseksi” (mikä on aivan keksitty nimi). Ehkä ”sontiainen” ei kuulostanut sopivan runolliselta. Joka tapauksessa… Tämä on itse asiassa viimeinen faabeli, jonka olen kirjoittanut. Opetukseltaan ja teemaltaan tämä muistuttaa kovasti Varpusta ; Simonin ja Garfunkelin vaikutuksen voi siis huomata vahvasti. Loppu on selvästikin kiireessä tehty ja siitä huomaa väsymisen. Jos tästä joskus tekisi uuden version, lopetus pitäisi kirjoittaa kokonaan uudestaan. Samalla kultakuoriaisen voisi muuttaa kimalaiskuoriaiseksi, joka on todellakin nimensä mukaisesti kovakuoriainen, joka näyttää erehdyttävästi kimalaiselta. Ainoa ongelma on vain kuoriaisen pitkä nimi… Kultakuoriainen Kultakuoriainen kiiltävä, smaragdin hohtoinen lensi kukkakedon yllä ruokaa etsien