30.9.2014

Syytä kirjoittaa

Pohjimmiltaan kirjoittaminen on melko omalaatuinen harrastus ja siksi se vaatii tiettyä paloa. Totta kai jokainen harrastus vaatii kiinnostusta ja intoa aiheeseen. Varmasti jokainen muistaa omasta menneisyydestä savityökursseja tai joogaharrastuksia, jotka loppuivat muutaman viikon jälkeen, koska loppujen lopuksi kyseinen harrastus ei vain tuntunut sopivalta. Juuri kirjoittamisesta tekee haastavan se, että samaan aikaan se ei vaadi tekijältään juuri mitään ja silti se vaatii todella paljon.

Kirjoittaminen on jotakin, jolta kukaan ei voi välttyä. Lähes jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana kirjoittamaan edes vähäsen koulun tai työn puitteissa. Kirjoittaminen muuttuu harrastukseksi siinä vaiheessa, kun sitä tekee vapaa-aikanaan, omasta tahdostaan. Kirjoittaminen on helppo harrastus aloittaa, sillä se ei vaadi kovin kummoisia välineitä. Aloittelijalle voi riittää kynä ja kierrevihko. Se ei myöskään ole sidottu tiukasti aikaan ja paikkaan; jos keskittymiskyky vain riittää, kirjoittaa voi vaikka aamun ruuhkabussissa matkalla töihin. Tältä kannalta ajateltuna kirjoittaminen vaikuttaa helpolta ja halvalta harrastukselta.

Ja silti se on vaikeaa.

Kadonneen motiivin metsästys

Kirjoittaminen on hyvin yksinäinen harrastus. Tietysti on olemassa kirjoituspiirejä, runojenlukutilaisuuksia ja mitä kaikkea muuta, mistä voi saada tukea muilta kirjoittamisharrastuksesta innostuneilta. Mutta itse kirjoittamisprosessissa – siinä kohdassa kun paperille ilmestyy tekstiä – kukaan ei ole auttamassa. Tällä kriittisellä hetkellä kirjoittajaa ajaa eteenpäin vain oma into; oma palo saada sanottava sanotuksi.

Kirjoittaminen on harrastus, jonka tuloksia on vaikea mitata. Jos harrastaa urheilua tai käsitöitä, ennemmin tai myöhemmin saa ihastella jonkinlaisia tuloksia. Urheillessa luultavasti lihakset kasvaa ja olo muuttuu energisemmäksi. Käsitöitä tehdessä taas voi luoda vaikka koko perheelle joululahjaksi lapaset ja saada siitä iloa, kun näkee nämä käytössä. Kirjoittaminen ei luo näin konkreettisia tuloksia. Kyllä; paperille totta kai ilmestyy tekstiä ja kirjoittajalle on aina nautinnollista saada pitkä projekti päätökseen. Mutta teksti on vain tekstiä; mustia merkkejä paperilla. Tarina lähtee elämään vasta sitten, kun joku lukee tekstin. Ja harvemmin kirjoittaja kirjoittaa tarinaa siksi, että pääsisi heti lukemaan sen jahka on saanut sen kirjoitettua ylös. Kirjoittajalle kirjoittamisprosessi itsessään on palkkio. Lisäiloa voi tuottaa esilukijoiden kommentit valmistuneesta tekstistä, mutta tämä on vain sivutuote. Kirjoittamisessa on tärkeää se, että itse nauttii siitä.

Silti kuitenkin jokaisella kirjoittajalla on päiviä, jolloin kirjoittaminen ei vain maita. Teksti etenee hitaasti ja jos muutama lause ilmestyykin paperille, ne näyttävät omissa silmissä surkeilta. Toisinaan kirjoittaessa huomaa tuhonneensa enemmän vanhaa tekstiä, kuin mitä on saanut uutta aikaiseksi. Tällaisina aikoina on helppo hukata oma motiivi kirjoittamiseen. Päässä pyörii kysymys, miksi teen tätä. Miksi kirjoitan? Pelkkä tavoitteiden asettaminen – julkaisu, kirjoituskisat jne. – eivät aina riitä motivoimaan kirjoittamiseen. Se motivaatio kun täytyy löytyä omasta itsestä; omasta innostuksesta.

Sarjaihmettelijä ihmettelee

Tärkein syy on tietysti se oma itse. Kirjoittaminen on luova prosessi, aivan kuten piirtäminen tai maalaaminenkin, ja siksi se on tapa ilmaista itseään taiteellisesti. Se on osa oma persoonallisuutta. Kirjoittamisella ei tarvitse olla syytä. Se voi olla vain hauskaa ajanvietettä tekijälleen; vähän niin kuin hyvän kirjan lukeminen. Kirjoittaminen on jotakin, jota tehdään, koska siitä nauttii.

Eräässä artikkelissa, jonka luin aikoja ja aikoja sitten, kirjoittajasta käytettiin sanaa sarjaihmettelijä. Vähän samaan tapaan kuin sarjamurhaaja ei voi lopettaa tappamista, sarjaihmettelijä ei voi lopettaa ihmettelemistä. Aina tulee uusia kysymyksiä ja asioita pohdittavaksi, ja nämä kysymykset täytyy purkaa jotenkin. Tässä tapauksessa kirjoittamalla.

Tämä on mielestäni aika hyvä vertaus. Kirjoittaja kirjoittaa, koska ei voi lopettaa. Kirjoittaminen on tapa purkaa ajatuksia ja päässä pyöriviä asioita. Vaikka kirjoittaisi kuinka fiktiivisistä asioista, tekstiin tulee aina väistämättä jotakin kirjoittajan omasta persoonallisuudesta. Siltä on vaikea välttyä. Eli vaikka pitäisi pitkänkin kirjoittamistauon, loppujen lopuksi on jossain vaiheessa pakko alkaa kirjoittaa uudestaan. Mielessä alkaa pyöriä uusia asioita, uusia aiheita teksteihin, jotka kaipaavat käsittelyä.

Silloin kun kirjoittaminen ei maita, kannattaa muistaa tämä. Mieti miksi alunperin aloit kirjoittaa. Miksi se on juuri sinulle tärkeää? Kirjan julkaiseminen, kirjoituskilpailuissa menestyminen ja mahdolliset rahapalkinnot – nämä ovat kaikki toissijaisia asioita. Tärkeintä on se, että itse pitää kirjoittamisesta ja nauttii siitä.

23.9.2014

Älä tuhoa, säästä

Varmuuskopiointi on jotakin sellaista, jonka oppii viimeistään silloin, kun kadottaa yli sata sivua tekstiä bittiavaruuteen. Tämä teksti on laadittu juuri sitä varten, että sinulle ei kävisi näin.

Varmuuskopiointi 

Tämä pätee varsinkin, jos kirjoittaa tietokoneella. Tärkeimpiä tekstejä tulisi aina säilyttää ainakin kahdessa tai kolmessa paikassa. Eli esimerkiksi niin, että teksti on tallennettu koneelle ja muistitikulle. Jos haluaa olla oikein varma, kolmas tallennuspaikka voi olla vaikka pilvessä. Muista päivittää tätä varmuuskopiota säännöllisesti. Koskaan ei voi tietää, milloin kone kaatuu ja vie kaiken mukanaan.

Tietokone voi helposti tuhoutua myös onnettomuuden kautta; pelkkä kaatunut kahvikuppi läppärille voi riittää. Toinen ikävä tilanne on, jos kone katoaa murtovarkaan matkaan. Kaikkein ideaaleimmassa tapauksessa varmuuskopioita tulisi säilyttää eri paikoissa juuri tällaisten onnettomuuksien takia; siis niin että muistitikku löytyy vaikka työpöydän laatikosta, ei kiinni tietokoneesta. Näin edes yksi kopio tärkeistä papereista säilyy, vaikka kone tuhoutuisi.

Varmuuskopio pysyy parhaiten ajan tasalla, kun päivität sitä säännöllisesti. Tee varmuuskopionnista rutiini. Hyvä tapa esimerkiksi on tallentaa kirjoittaessa tekstiä koneelle ja sitten lopettaessa tallentaa tekstistä kopio muistitikulle. Kun totut päivittämään joka kerta kirjoittaessasi varmuuskopiota, se lopulta tulee kuin itsestään.

Jo huonosti päivitetty varmuuskopio on parempi kuin ei kopiota lainkaan. Jos alkuperäinen tuhoutuu, sinulle sentään jää edes osa tekstistä talteen. Jos tekstiä on tuhoutunut vain kappale tai pari, tekstin voi kirjoittaa vielä takaisin. Mitä enemmän tekstiä katoaa, sitä kivuliaammaksi sen uudelleen kirjoittaminen kuitenkin muuttuu. Yritä tällöin lohduttautua sillä ajatuksella, että uudelleen kirjoitettu teksti on aina parempaa kuin se, joka katosi. Teksti muuttuu jokaisella kirjoituskerralla ja se muuttuu aina viimeistellympään, viilatumpaan muotoon. Tämän saman syyn takia oikolukukin on niin tärkeää tekstin viimeistelyn kannalta.

Vanhat tekstit kunniaan!

Melkein yhtä tärkeää kuin varmuuskopiointi, on vanhojen tekstien säilyttäminen. Älä koskaan tuhoa vanhoja tekstejäsi! On helppo ajatella, että alkuaikojen kirjoitusharjoituksista ei ole mitään iloa kenellekään. Niitä voi jopa inhota niiden huonouden takia ja niistä tahtoisi vain eroon. Älä silti sorru tuhoamaan niitä!

Vanhoista teksteistä voi löytää myöhemmin vaikka minkälaisia aarteita. Kielellisesti ne voivat olla kömpelöitä, mutta henkilöhahmojen, tapahtumapaikkojen tai juonien kannalta sieltä voi löytyä vaikka minkälaisia pieniä helmiä, joita voi hyödyntää. Esimerkiksi hahmojen nimet voivat usein olla tällaisia, joita on helppo kierrättää vanhoista, huonoista tarinoista uusiin ja parempiin. Siksi vanhoja tekstejä kannattaa aina joskus selailla; ne voivat olla inspiraation lähde.

Vanhojen tekstien selailu on hyvästä myös siksi, että niistä myöhemmin näkee, miten olet edistynyt kirjoittajana. On miellyttävää huomata, miten omat taidot ovat kehittyneet kuvailun, juonen kuljettamisen tai hahmojen luomisen kannalta. Tai sitten voi yllätyksekseen huomata, miten hyvin sitä osasikaan kuvailla jo aivan ensimmäisissä kirjoituksissaan! Tällaiset havainnot auttavat sinua näkemään omat tekstisi ja kirjoitustaitosi realistisessa valossa.

18.9.2014

Kirjoittamista syyskuussa

Syyskuu on jo pitkällä ja yöt sen kuin kylmenevät ja pimenevät! Päätin nyt tehdä hieman erilaisen postauksen ja käydä hieman läpi, mitä olen jo kirjoittanut tämän syksyn aikana ja mitä olisi vielä tarkoitus kirjoittaa.

Portin kirjoituskilpailun deadline oli 5.9. ja tarkoituksenani oli kirjoittaa kyseiseen kisaan yksi uusi novelli parin vanhan (entisen Nova-kisanovellin) lisäksi. Sain kirjoitettua novellin ajoissa, mutta en ehtinyt enää oikolukemaan ja muokkaamaan sitä niin viimeisteltyyn muotoon, että olisin ollut siihen täysin tyytyväinen, joten loppujen lopuksi lähetin Portin kisaan vain pari vanhaa novellia. Tämän Porttia varten kirjoittamani novellin voisi tehdä valmiiksi sitten vaikka ensivuoden Novaa silmällä pitäen. Sain idean myös yhteen toiseen fantasianovelliin, jonka voisin myös yrittää kirjoittaa valmiiksi. Sekin sopisi hyvin vaikka Novaan lähetettäväksi.

Mietin myös tuota Usvaa, mutta loppujen lopuksi se taitaa jäädä nyt väliin tällä kertaa. Sen sijaan Spekulatiivinen Turku -kirjoituskisa kiinnostaisi oikein paljon. Sain jopa ideankin, joka olisi nimenomaan Turun inspiroima. Ei siis niin, että keksisin ensin tarinan ja sitten yrittäisin keksiä jotain, miten sitoa sen Turkuun. En ole vain aivan varma, onko idea kamalan omaperäinen. Kummitusjuttu olisi tarkoituksena kirjoittaa.

Sitten on tämä Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailu, johon ajattelin lähettää kokoelman romanttisia novellejani. En tiedä kuinka hyvin novellikokoelma pärjää kisassa, johon voi lähettää myös kokonaisia romaanikäsikirjoituksia. Ajattelin kuitenkin yrittää. Novellit ovat kaikki aiemmin kirjoittamiani, mutta koska aikaa on, ehkä vielä ehdin kirjoittaa pari uuttakin. Ongelmana on vain se tulostaminen. Tähänkin kisaan pitää lähettää käsikirjoitukset paperille printattuna. Nyt kun on ollut töissä, ongelmia ei ole ollut; siellä kun on hyvä lasertulostin. Mutta kun työt loppuvat marraskuuhun mennessä... Noh. Sitä pitää sitten miettiä.

Pääprojektini Hukkatyttö 2 ei ole kamalasti edennyt. Ajattelin houkutella kirjoitusintoa nyt näillä novelleilla. Mietin myös että voisin kirjoittaa novellin yhdestä Hukkatyttö 2:n hahmosta. Voin laittaa vaikka näitä työn alla olevia novellejani sinne salaisen blogin puolelle. Kommenteista voisi olla hyötyäkin näiden kisanovellien kohdalla.

Hyviä kirjoittamis- ja lukuhetkiä!


3.9.2014

Matkalle!

Ilmoitusasiaa tämän ja salaisen blogin lukijoille. Olen lähdössä loppuviikosta matkalle, joten uusia postauksia ei ole tulossa nyt hetkeen. Saattaa olla, että tiistaikin menee matkasta toipumiseen eli ensiviikolla ei välttämättä tule kirjoittamiseen liittyvää postausta. Riippuu hieman siitä, miten kiireinen olen.

Salaiseen blogiinkaan ei tule tällä viikolla uutta lukua. Katsotaan jos ehtisin ensiviikon aikana saamaan seuraavan kappaleen valmiiksi.


2.9.2014

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Tyylejä kirjoittaa on monia. Joillekin vaikeinta on saada tekstinsä loppuun; joillekin taas aloittaminen on vaikeaa. Itse olen jälkimmäistä tyyppiä. Tarinan aloituksessa on monta haastavaa kohtaa: pitäisi esitellä lukijalle hahmoja, tapahtumaympäristöä, selittää käsitteitä ja muutenkin kertoa tausta-asioita, jotka ovat tärkeitä tarinan ymmärtämisen kannalta, mutta eivät itsessään sisällä tapahtumia tai juonta edistäviä asioita. Kun juoni on jo liikkeellä ja kaikki hahmot on esitelty ja tulleet tutuiksi lukijalle, silloin tarina etenee omalla painollaan. Ja yleensä se etenee silloin kuin höyryjuna.

Miten siis helpottaa aloittamisen vaikeutta? Aloitetaan perusasioista eli kirjoituspaikasta. Kirjoituspaikan pitäisi olla häiriötön. Irrota koneestasi netti, laita huoneen ovi kiinni, väännä radio äänettömälle; mikä nyt sinusta tuntuu hyvältä. Jotkut kaipaavat kirjoittaessa pientä taustamelua tai musiikkia – joitain taas kaikenlainen meteli häiritsee. Kokeile ja etsi itsellesi sopiva tapa. Oma kirjoituspaikka auttaa tekemään kirjoittamisesta rutiinin. Se auttaa keskittymään juuri tähän yhteen asiaan.

Muista myös ergonomia! Hanki hyvä tuoli ja istu siinä ryhdikkäästi. Lepuuta kyynärpäitäsi, jotta hartiasi saavat olla rentoina. Muista hyvä valaistus ja säädä ruudun kirkkautta, jotta silmäsi eivät rasitu. Näistä asioista huolimatta istumatyö on raskasta. Jos teet kirjoittamistyötä pitkiä aikoja kerralla, muista taukojumpat. Myös jooga on hyvä harrastus ja auttaa hartia- ja selkäkipuihin.

Suunnittele ja tee kirjoittamisesta rutiini

Aloittamista voi vaikeuttaa se, ettei tiedä mistä aloittaa. Kirjoittajalla voi olla epämääräinen suunnitelma mielessään, mitä asioita tarinassa pitäisi olla ja mitä asioita alun jälkeen tapahtuu, mutta ei tarkkaa suunnitelmaa siitä, millainen ensimmäinen tai toinen kappale on. Tällöin kannattaa suunnitella hieman kappaleiden sisältöä paperille. Kirjoita alkuun vaikka sekaisin valkoiselle paperille eri asioita ja tapahtumia, mitä ensimmäisissä kappaleissa tulisi olla. Kirjoita ylös hahmojen nimiä, tapahtumia, asioita, käsitteitä – kaikkea mitä aloituksessa tulisi esitellä. Kun olet saanut kaiken kirjoitettua, ala sitten järjestelemään näitä kaikkia kokonaisuudeksi. Miten tämä hahmo tulisi esitellä tekstissä? Mitkä asiat kuvaisivat hänen luonnettaan parhaiten? Mitä päähenkilön tulee tehdä tai kokea, jotta hän päätyisi juonen määräämään paikkaan? Pohdi, mieti, suunnittele. Käy kävelyretkillä ja mieti samalla tarinaasi. Tee käsitöitä. Tee muistiinpanoja ja pidä muistivihkoa yöpöydällä.

Kirjoittamista on helppo vältellä tekosyillä. Milloin särkee pää, milloin sormia, milloin on muuten vain kiire. Ikävä tosiasia on se, että teksti ei etene muulla kuin kirjoittamalla. Taustojen pohtiminen ja suunnittelutyö ovat tärkeitä, mutta niillä ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, jos tekstiä ei ilmesty paperille asti. Kannattaa miettiä omaa ajankäyttöään, ja sitä mistä siihen kirjoittamiseen löytyisi aikaa. Ehkä voit kirjoittaa joka päivä kymmenen minuuttia tai kerran viikossa tunnin; sillä ei ole väliä miten usein tai kuinka kauan kerralla kirjoitat – kunhan vain teet sitä säännöllisesti. Alkuun voi olla, että suurimman osan kirjoittamiselle pyhitetystä ajasta vain katselet ruutua ja siirtelet parin sanan paikkaa yhdessä lauseessa. Tästä ei kannata masentua. Jatka vain sinnikkäästi ja lopulta huomaat, että tekstiä alkaa ilmestyä jatkuvasti helpommin. Kirjoittamisesta kehkeytyy lopulta rutiini, ei vain epämiellyttävä velvollisuus.

Mikä auttaa pitämään kirjoittamisrutiinia yllä, on muut ihmiset. Jos teet vain itsellesi lupauksen, että kirjoitan tunnin kolme kertaa viikossa, siitä on helppo lipsua, sillä kukaan muu ei valvo edistymistäsi kuin sinä itse. Kirjoittamisprosessia on helpompi pitää yllä, jos joku odottaa tekstiä; oli kyseessä sitten innokas esilukija tai kirjoituspiirin muut jäsenet. Jotkut eivät pidä paineesta; joitain se taas saa tekemään töitä innokkaammin. Myös erilaiset kirjoituskilpailut voivat toimia sopivana motivoijana saamaan tekstin valmiiksi johonkin tiettyyn määräaikaan mennessä.

Kirjoita välillä jotain muuta

Jos vieläkin kirjoittaminen tuntuu hankalalta, kokeile tehdä vain pieniä harjoituksia. Kokeile vaikka vapaakirjoittamista. Tässä harjoituksessa valitaan tietty aika – viisi, kymmenen minuutia, mikä nyt tuntuu hyvältä – ja sitten kirjoitetaan. Kirjoittamista ei saa hetkeksikään lopettaa; sormien täytyy pysyä koko ajan näppäimistöllä. Tarkoituksena on kirjoittaa vain ajatuksiaan ylös. Kaikkea mitä päähän pälkähtää. Kun aika tulee loppuun, voit hämmästyä miten paljon sait aikaiseksi tekstiä – vaikka sinusta saattaakin tuntua siltä, ettet saa kirjoitetuksi mitään.

Jos kirjoitat pitkiä romaanikäsikirjoituksia, kokeile välillä tehdä novelleja. Kirjoita vaikka yhdestä pitkän tarinasi hahmosta novelli, joka avaa tämän menneisyyttä. Jos kirjoitat novelleja, kokeile laatia raapaleita tai lyhyitä, yhden sivun mittaisia tunnelmapaloja, joissa keskityt tunnelmaan ja kuvailuun, pikemmin kuin juoneen tai syvällisiin hahmoihin. Kirjoita jotakin erilaista, mitä et yleensä kirjoita. Tämä auttaa avaamaan kirjoituslukkoja ja virkistää aivoja.

Ja mitä tärkeintä: muista välillä myös rentoutua. Vaikka kirjoittaessa onkin tärkeää tekstin tuotto, ei ole mitään järkeä pyrkiä kirjoittamaan kaikilla valveillaolon tunneilla. Kukaan ei pysty siihen, eikä sellaisessa olisi mitään mieltäkään. Älä ota liikoja paineita kirjoittamisesta, vaan yritä nauttia siitä niin kuin mistä tahansa muustakin harrastuksesta.