Haaveena kirjailijan ura

Essi Huuhka, Aino Tormulainen: Ysärikirja Atena 2017 Kirja 90-luvusta ysärilapsille ja -nuorille. Siinä lyhyesti kiteytettynä Ysärikirjan idea. Ihanan värikäs kirja ihastuttaa jo ulkonäöllään. Myös sisältö on täyttä rautaa kaikille 90-luvun läpi eläneille. Kirjassa käydään läpi aihealue kerrallaan, mistä ihmiset 90-luvun muistavat. Mitä tapahtui politiikassa ja maailmalla? Millaista oli sisustustyylit ja muoti? Millaisilla leluilla leikittiin, mitä syötiin, mitä luettiin, millaista musiikkia kuunneltiin? Myös jokainen vuosi on saanut oman aukeaman, jossa on kiteytetty vuoden tärkeimmät tapahtumat, musiikkihitit ja vuoden tärkeimmät/suurimmat elokuvat. Tällaiselle 90-luvun lapselle kirja on todella nostalginen. Jokaiselta sivulta löytyy jotakin, joka saa hörähtämään ääneen. Kirjan kohdeyleisöä on selvästi juuri ysärin lapset ja nuoret. Kirjan kirjoittajatkin ovat itse ysärilapsia. Televisiosarjoista muistellaan lastensarjoja ja kirjassa on oma kappaleensa pelkästään leluista.

Tuhat ja yksi yötä Karisto 1988 Olipa kerran sulttaani, jolla sattui olemaan petollinen vaimo. Vaimo sai kokea karun kohtalon, jonka jälkeen sulttaani päätti, että yhteenkään naiseen ei ollut luottaminen. Ehkäistäkseen tulevien vaimojen uskottomuuden, sulttaani päätti naida joka päivä uuden naisen ja kuristuttaa hänet seuraavana aamuna kuoliaaksi. Eräänä päivänä hän sai uuden neidon vaimokseen, joka miestään viihdyttääkseen alkoi kertoa tarinaa. Tuli yö, mutta tarina päättyi jännään paikkaan, joten vaimo sai lisäaikaa elämälleen. Samoin kävi uudestaan ja uudestaan – aina tuhat ja yksi yötä. Tämä on pähkinän kuoressa Tuhannen ja yhden yön kehystarina. Itse kirja on kokoelma tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa enemmän tai vähemmän löyhästi. Mukana on Ali Baba, Sinbad Merenkulkija, Alladdin, lentäviä mattoja, lampunhenkiä sekä muita kuolemattomia hahmoja, jotka ihmiset yleensä yhdistävät itämaisiin tarinoihin, vaikka eivät lähdetarinoita tuntisikaan. Tarinat tuntuvat tutuilta; n

Tavoitteeni vuonna 2018 oli lukea viisitoista kirjaa. Siihen ei nyt päästy. Lukusaldo kaiken kaikkiaan oli kymmenen kirjaa. Tavoite tuli vuoden 2017 saldosta: tuolloin luin viisitoista kirjaa vuodessa ja tarkoituksena oli päästä samoihin lukemiin. Lukusaldo jäi aiempaa vuotta pienemmäksi osittain sen takia, että tänä vuonna oli muita isoja tapahtumia, jotka veivät aikaa lukuharrastukselta.  Vuosi 2018 jää mieleen ainakin kaikista kruunu-aiheisista kirjoista: ensin tuli Kiera Cassin Kruunu , sitten Sarah J. Maasin Keskiyön kruunu ja lopuksi Paimenen kruunu Terry Pratchettilta. Kruunuja kerrakseen! Vuoden 2019 tavoite on lukea kymmenen kirjaa. Tähän mennessä olen aina jäänyt tavoitteista jälkeen, joten tällä kertaa laitan riman tarpeeksi matalalle. Lukulistalla on jo ainakin Throne of Glass -sarjan neljäs osa, Varjojen kuningatar , jonka pitäisi ilmestyä helmikuussa 2019. Sitä odotellessa! Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Jani Karlsson (toim.), Anumari Karlsson (toim.): Runo päivässä – Poem a Day, Antologia suomalaisesta pöytälaatikkorunoudesta Kanttarelli Publishing 2014 Runo päivässä on runokokoelma, johon on kerätty useiden eri kirjoittajien runoja. Runoja on nimensä mukaisesti yksi vuoden jokaiselle päivälle. Kirjan lukuohje sisältyy tavallaan nimeen; tämä kirja kuuluu lukea hitaasti ja yksi runo kerrallaan. Yksi päivässä. Näin itsekin tein, nyt vihdoin ja viimein. Runokokoelmasta löytyy muutama minun itsenikin tekemä runo. Runo päivässä sai alkunsa sosiaalisessa mediassa. Eräänä päivänä levisi kutsu kaikille pöytälaatikkorunoilijoille lähettää runonsa kokoelman kerääjille. Myös itse lähetin huvin vuoksi ja urheilumielessä kasan runoja, joista kokoelmaan päätyi kolme. Suurin osa kokoelman kirjoittajista on esikoisrunoilijoita. Ikähaarukka heittelee 13-vuotiaasta 80-vuotiaaseen runoilijaan. Suurin osa runoista on suomeksi, mutta mukaan mahtuu myös muutama englanninkielinen runo ja taisi yks