9.10.2014

Korppeja

Olen viimeaikoina havainnut omituisen paljon korppeja. Kaksi viikkoa sitten kuulin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa korpin huudon. Se on erilainen kuin variksen raakunta — musikaalisempi, melkein kuin jostain puhallinsoittimesta lähtöisin oleva ääni. Hetkeä myöhemmin korppi lensi ylitse. Ne ovat yllättävän isoja lintuja. Se tuntui ikään kuin katsovan minuun pitkään.

Samana viikonloppuna mutta eri paikassa kuulin toisen korpin huudon. Aivan kuin se olisi seurannut minua.

Hukkatyttö kummittelee minulle. Se haluaa tulla kerrotuksi.

Nyt viime viikonloppuna näin niinkin paljon kuin kolme korppia kerralla. Ne olivat kaukana, mutta siltikin vaikuttavia, suuria, mustia ilmestyksiä. Ja ne raakkuivat koko ajan.

Samaisella luontoretkellä näin korpin siipisulan. Se oli valtaisan kokoinen ja musta; hirvittävän näköinen kaiken kaikkiaan. En voinut olla ajattelematta, että juuri tuolta Deumoksen siipisulka näyttäisi.

En koskenut sulkaan, joten en tiedä oliko se jääkylmä.

Hukkatyttö selvästikin. Parempi alkaa kirjoittaa sitä tosissaan, ennen kuin Korppi tulee ikkunani taakse hoputtamaan minua.

7.10.2014

Ihana kamala palaute

Palaute on tärkeää kirjoittajalle. Palaute auttaa kirjoittajaa huomaamaan sekä vahvuutensa että heikkoutensa; kirjoittaja siis tietää, mitä osa-alueita hänen tulisi kehittää kirjoittamisessaan ja missä hän on jo hyvä. Palaute auttaa myös korjaamaan tekstin virheitä ja auttaa sen muokaamisessa vielä paremmaksi. Omalle tekstilleen tulee aina sokeaksi, kun sitä kirjoittaa tarpeeksi kauan. Juuri siksi ulkopuolinen näkökulma on niin tärkeä.

Palautteita on erilaisia. Jotkut keräävät mieluiten kirjoitusvirheitä tekstistä ja kertovat näistä; jotkut kertovat omia tunteitaan ja ajatuksiaan lukemastaan. Jotkut voivat huomata epäloogisuuksia juonesta tai hahmoista. Kaikista näistä on hyötyä kirjoittajalle. Nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joita ei välttämättä kirjoittaessa itse huomaa.

On myös hyvä kuulla lukijan mielipide lukemastaan. Aina tekstistä ei tule ilmi hahmojen luonteita tai tunneskaaloja niin syvällisesti kuin mitä kirjoittaja on tarkoittanut. On helppo suunnitella mielessään tällaisia asioita, mutta se on toinen asia, välittyykö sama mielikuva lukijalle. Siksi on tärkeää aina välillä kuulla myös ulkopuolisen mielipide tekstistä.

Huono ja hyvä palautteenantaja

Lähimmäiset eivät ole parhaimpia palautteen antajia. Ensinkin jos pyytää perheenjäseniltä, parhaimmilta ystäviltä tai poika/tyttöystäviltä palautetta, siinä tahtomattaan laittaa nämä ihmiset ikävään rakoon. Onhan se vaikea sanoa rakastamalleen ihmiselle, että tämä teksti ei nyt ole kamalan hyvä. Tai että tuota ja tuota kohtaa pitäisi vielä muokata/korjata/poistaa kokonaan. Kommenteista tulee helposti pelkästään kehuvia tai sitten "tämä oli ihan ok" -tyylisiä, joista ei ole kirjoittajalle paljoakaan apua. Tarkoituksena on kuitenkin kehittyä; muokata tekstiä paremmaksi. Se ei muutu paremmaksi, jos sitä ei muokkaa parempaan suuntaan.

Tekstien lukemisesta on myös helppo kehittää riitoja. Varsinkin jos kyse on suuresta määrästä tekstiä; ehkä tavallista pidemmästä novellista, novellikokoelmasta tai monisatasivuisesta romaanikäsikirjoituksesta. Ihmisellä on aina muutakin tekemistä, ja niin tällaisen tekstimäärän lukemisessa voi kestää kauaa. Toisaalta joskus sitä vain unohtaa lukea. Joka tapauksessa jossain vaiheessa kai melkein jokainen kirjailijan urasta haaveileva on joutunut sellaiseen tilanteeseen, että on pakko karhuta sitä palautetta. Luitko jo sen? Mitä pidit? Ai, miksi et ole lukenut? Sillä on oikeastaan jo vähän kiire... 

Parasta palautetta saa henkilöltä, jota et tunne liian henkilökohtaisella tasolla. Tällaisia ihmisiä voi olla vaikkapa kirjoituspiirin jäsenet, blogin lukijat, kirjoitusfoorumien käyttäjät, toinen kirjoittamista harrastava henkilö... Myös erilaisilla kirjoituskursseilla yleensä annetaan palautetta teksteistä, samoin on olemassa maksullisia palveluja.

Palautetta voi antaa oikeastaan kuka vain, mutta jos palautteenantaja on lukenut paljon (mieluiten juuri saman genren kirjallisuutta kuin mihin oma tekstisi kuuluu) tai harrastaa kirjoittamista itse, palaute voi olla vielä antoisampaa. Paljon lukeva tuntee kirjaliisuuden kliseet ja pystyy kertomaan, jos jokin sinun tarinassasi on turhan kliseistä. Sitten taas itsekin kirjoittamista harrastava tietää, millaisesta palautteesta on eniten hyötyä ja siksi osaa paremmin myös sellaista antaa.

Palautteen – varsinkin sen kriittisen – vastaanottaminen

Palautteen vastaanottaminen voi välillä olla hankalaa, varsinkin jos palautteessa keskitytään eniten juuri kehittämiskohtiin eikä niinkään sen hyviin puoliin. Tällaisessa tilanteessa kannattaa ensinkin hengittää syvään ja jättää palaute hautumaan hetkeksi. Älä heti hyppää kirjoittamaan vastausta, jossa tyrmäät jokaisen kehityskohdan. Kun ensimmäinen kiivastus hälvenee, sitä yleensä osaa ajatella asiaa rauhallisemmin ja loogisemmin, ja ymmärtää, että palautteen antaja on itse asiassa oikeassa.

Kaikkea palautetta ei tarvitse kuunnella. Joskus palautteenantajakin voi erehtyä. Mutta jos useampi ihminen on sitä mieltä, että esim. aloituskappaleesi kaipaa vielä muokkausta, silloin se todennäköisesti kaipaa muokkausta. Kirjailijan kannattaa olla nöyrä. Yritä vastaanottaa myös kritiikkiä positiivisella mielellä. Muista, että palautteenantaja ei tee tätä ilkeyttään; hän on sentään jaksanut lukea tekstisi. Se tarkoittaa sitä, että teksti on ainakin jollain tasolla kiinnostanut häntä – hän on saattanut jopa pitää siitä. Kaikki palaute on sinulle hyvästä; se kriittinen erityisesti, sillä se auttaa sinua kehittymään.

Muista myös kysellä paljon. Jos palautteessa on jotakin, mitä et ymmärrä tai jotain, missä et ole palautteenantajan kanssa samaa mieltä, kysy. Palautteenantaja voi selventää ajatuksiaan ja mielipiteitään ja samalla myös tarkentaa niitä. Tämä auttaa usein myös palautteen saajaa sisäistämään palautteen paremmin. Mielipidettä parempi on aina perusteltu mielipide. Se on helpompi ymmärtää.

Palautteen antaminen ei ole niin vaikeaa kuin voisi luulla. Teksti herättää lähes aina jotain tuntemuksia ja ajatuksia lukijassa. Jo näiden kertominen voi auttaa paljon kirjoittajaa. Joskus pelkkä kannustus tuntuu mukavalta ja tsemppaa kirjoittamaan lisää. Palautteen antamista ei siis kannata pelätä. Siihen ei ole oikeaa tai väärää tapaa.

30.9.2014

Syytä kirjoittaa

Pohjimmiltaan kirjoittaminen on melko omalaatuinen harrastus ja siksi se vaatii tiettyä paloa. Totta kai jokainen harrastus vaatii kiinnostusta ja intoa aiheeseen. Varmasti jokainen muistaa omasta menneisyydestä savityökursseja tai joogaharrastuksia, jotka loppuivat muutaman viikon jälkeen, koska loppujen lopuksi kyseinen harrastus ei vain tuntunut sopivalta. Juuri kirjoittamisesta tekee haastavan se, että samaan aikaan se ei vaadi tekijältään juuri mitään ja silti se vaatii todella paljon.

Kirjoittaminen on jotakin, jolta kukaan ei voi välttyä. Lähes jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana kirjoittamaan edes vähäsen koulun tai työn puitteissa. Kirjoittaminen muuttuu harrastukseksi siinä vaiheessa, kun sitä tekee vapaa-aikanaan, omasta tahdostaan. Kirjoittaminen on helppo harrastus aloittaa, sillä se ei vaadi kovin kummoisia välineitä. Aloittelijalle voi riittää kynä ja kierrevihko. Se ei myöskään ole sidottu tiukasti aikaan ja paikkaan; jos keskittymiskyky vain riittää, kirjoittaa voi vaikka aamun ruuhkabussissa matkalla töihin. Tältä kannalta ajateltuna kirjoittaminen vaikuttaa helpolta ja halvalta harrastukselta.

Ja silti se on vaikeaa.

Kadonneen motiivin metsästys

Kirjoittaminen on hyvin yksinäinen harrastus. Tietysti on olemassa kirjoituspiirejä, runojenlukutilaisuuksia ja mitä kaikkea muuta, mistä voi saada tukea muilta kirjoittamisharrastuksesta innostuneilta. Mutta itse kirjoittamisprosessissa – siinä kohdassa kun paperille ilmestyy tekstiä – kukaan ei ole auttamassa. Tällä kriittisellä hetkellä kirjoittajaa ajaa eteenpäin vain oma into; oma palo saada sanottava sanotuksi.

Kirjoittaminen on harrastus, jonka tuloksia on vaikea mitata. Jos harrastaa urheilua tai käsitöitä, ennemmin tai myöhemmin saa ihastella jonkinlaisia tuloksia. Urheillessa luultavasti lihakset kasvaa ja olo muuttuu energisemmäksi. Käsitöitä tehdessä taas voi luoda vaikka koko perheelle joululahjaksi lapaset ja saada siitä iloa, kun näkee nämä käytössä. Kirjoittaminen ei luo näin konkreettisia tuloksia. Kyllä; paperille totta kai ilmestyy tekstiä ja kirjoittajalle on aina nautinnollista saada pitkä projekti päätökseen. Mutta teksti on vain tekstiä; mustia merkkejä paperilla. Tarina lähtee elämään vasta sitten, kun joku lukee tekstin. Ja harvemmin kirjoittaja kirjoittaa tarinaa siksi, että pääsisi heti lukemaan sen jahka on saanut sen kirjoitettua ylös. Kirjoittajalle kirjoittamisprosessi itsessään on palkkio. Lisäiloa voi tuottaa esilukijoiden kommentit valmistuneesta tekstistä, mutta tämä on vain sivutuote. Kirjoittamisessa on tärkeää se, että itse nauttii siitä.

Silti kuitenkin jokaisella kirjoittajalla on päiviä, jolloin kirjoittaminen ei vain maita. Teksti etenee hitaasti ja jos muutama lause ilmestyykin paperille, ne näyttävät omissa silmissä surkeilta. Toisinaan kirjoittaessa huomaa tuhonneensa enemmän vanhaa tekstiä, kuin mitä on saanut uutta aikaiseksi. Tällaisina aikoina on helppo hukata oma motiivi kirjoittamiseen. Päässä pyörii kysymys, miksi teen tätä. Miksi kirjoitan? Pelkkä tavoitteiden asettaminen – julkaisu, kirjoituskisat jne. – eivät aina riitä motivoimaan kirjoittamiseen. Se motivaatio kun täytyy löytyä omasta itsestä; omasta innostuksesta.

Sarjaihmettelijä ihmettelee

Tärkein syy on tietysti se oma itse. Kirjoittaminen on luova prosessi, aivan kuten piirtäminen tai maalaaminenkin, ja siksi se on tapa ilmaista itseään taiteellisesti. Se on osa oma persoonallisuutta. Kirjoittamisella ei tarvitse olla syytä. Se voi olla vain hauskaa ajanvietettä tekijälleen; vähän niin kuin hyvän kirjan lukeminen. Kirjoittaminen on jotakin, jota tehdään, koska siitä nauttii.

Eräässä artikkelissa, jonka luin aikoja ja aikoja sitten, kirjoittajasta käytettiin sanaa sarjaihmettelijä. Vähän samaan tapaan kuin sarjamurhaaja ei voi lopettaa tappamista, sarjaihmettelijä ei voi lopettaa ihmettelemistä. Aina tulee uusia kysymyksiä ja asioita pohdittavaksi, ja nämä kysymykset täytyy purkaa jotenkin. Tässä tapauksessa kirjoittamalla.

Tämä on mielestäni aika hyvä vertaus. Kirjoittaja kirjoittaa, koska ei voi lopettaa. Kirjoittaminen on tapa purkaa ajatuksia ja päässä pyöriviä asioita. Vaikka kirjoittaisi kuinka fiktiivisistä asioista, tekstiin tulee aina väistämättä jotakin kirjoittajan omasta persoonallisuudesta. Siltä on vaikea välttyä. Eli vaikka pitäisi pitkänkin kirjoittamistauon, loppujen lopuksi on jossain vaiheessa pakko alkaa kirjoittaa uudestaan. Mielessä alkaa pyöriä uusia asioita, uusia aiheita teksteihin, jotka kaipaavat käsittelyä.

Silloin kun kirjoittaminen ei maita, kannattaa muistaa tämä. Mieti miksi alunperin aloit kirjoittaa. Miksi se on juuri sinulle tärkeää? Kirjan julkaiseminen, kirjoituskilpailuissa menestyminen ja mahdolliset rahapalkinnot – nämä ovat kaikki toissijaisia asioita. Tärkeintä on se, että itse pitää kirjoittamisesta ja nauttii siitä.

23.9.2014

Älä tuhoa, säästä

Varmuuskopiointi on jotakin sellaista, jonka oppii viimeistään silloin, kun kadottaa yli sata sivua tekstiä bittiavaruuteen. Tämä teksti on laadittu juuri sitä varten, että sinulle ei kävisi näin.

Varmuuskopiointi 

Tämä pätee varsinkin, jos kirjoittaa tietokoneella. Tärkeimpiä tekstejä tulisi aina säilyttää ainakin kahdessa tai kolmessa paikassa. Eli esimerkiksi niin, että teksti on tallennettu koneelle ja muistitikulle. Jos haluaa olla oikein varma, kolmas tallennuspaikka voi olla vaikka pilvessä. Muista päivittää tätä varmuuskopiota säännöllisesti. Koskaan ei voi tietää, milloin kone kaatuu ja vie kaiken mukanaan.

Tietokone voi helposti tuhoutua myös onnettomuuden kautta; pelkkä kaatunut kahvikuppi läppärille voi riittää. Toinen ikävä tilanne on, jos kone katoaa murtovarkaan matkaan. Kaikkein ideaaleimmassa tapauksessa varmuuskopioita tulisi säilyttää eri paikoissa juuri tällaisten onnettomuuksien takia; siis niin että muistitikku löytyy vaikka työpöydän laatikosta, ei kiinni tietokoneesta. Näin edes yksi kopio tärkeistä papereista säilyy, vaikka kone tuhoutuisi.

Varmuuskopio pysyy parhaiten ajan tasalla, kun päivität sitä säännöllisesti. Tee varmuuskopionnista rutiini. Hyvä tapa esimerkiksi on tallentaa kirjoittaessa tekstiä koneelle ja sitten lopettaessa tallentaa tekstistä kopio muistitikulle. Kun totut päivittämään joka kerta kirjoittaessasi varmuuskopiota, se lopulta tulee kuin itsestään.

Jo huonosti päivitetty varmuuskopio on parempi kuin ei kopiota lainkaan. Jos alkuperäinen tuhoutuu, sinulle sentään jää edes osa tekstistä talteen. Jos tekstiä on tuhoutunut vain kappale tai pari, tekstin voi kirjoittaa vielä takaisin. Mitä enemmän tekstiä katoaa, sitä kivuliaammaksi sen uudelleen kirjoittaminen kuitenkin muuttuu. Yritä tällöin lohduttautua sillä ajatuksella, että uudelleen kirjoitettu teksti on aina parempaa kuin se, joka katosi. Teksti muuttuu jokaisella kirjoituskerralla ja se muuttuu aina viimeistellympään, viilatumpaan muotoon. Tämän saman syyn takia oikolukukin on niin tärkeää tekstin viimeistelyn kannalta.

Vanhat tekstit kunniaan!

Melkein yhtä tärkeää kuin varmuuskopiointi, on vanhojen tekstien säilyttäminen. Älä koskaan tuhoa vanhoja tekstejäsi! On helppo ajatella, että alkuaikojen kirjoitusharjoituksista ei ole mitään iloa kenellekään. Niitä voi jopa inhota niiden huonouden takia ja niistä tahtoisi vain eroon. Älä silti sorru tuhoamaan niitä!

Vanhoista teksteistä voi löytää myöhemmin vaikka minkälaisia aarteita. Kielellisesti ne voivat olla kömpelöitä, mutta henkilöhahmojen, tapahtumapaikkojen tai juonien kannalta sieltä voi löytyä vaikka minkälaisia pieniä helmiä, joita voi hyödyntää. Esimerkiksi hahmojen nimet voivat usein olla tällaisia, joita on helppo kierrättää vanhoista, huonoista tarinoista uusiin ja parempiin. Siksi vanhoja tekstejä kannattaa aina joskus selailla; ne voivat olla inspiraation lähde.

Vanhojen tekstien selailu on hyvästä myös siksi, että niistä myöhemmin näkee, miten olet edistynyt kirjoittajana. On miellyttävää huomata, miten omat taidot ovat kehittyneet kuvailun, juonen kuljettamisen tai hahmojen luomisen kannalta. Tai sitten voi yllätyksekseen huomata, miten hyvin sitä osasikaan kuvailla jo aivan ensimmäisissä kirjoituksissaan! Tällaiset havainnot auttavat sinua näkemään omat tekstisi ja kirjoitustaitosi realistisessa valossa.

18.9.2014

Kirjoittamista syyskuussa

Syyskuu on jo pitkällä ja yöt sen kuin kylmenevät ja pimenevät! Päätin nyt tehdä hieman erilaisen postauksen ja käydä hieman läpi, mitä olen jo kirjoittanut tämän syksyn aikana ja mitä olisi vielä tarkoitus kirjoittaa.

Portin kirjoituskilpailun deadline oli 5.9. ja tarkoituksenani oli kirjoittaa kyseiseen kisaan yksi uusi novelli parin vanhan (entisen Nova-kisanovellin) lisäksi. Sain kirjoitettua novellin ajoissa, mutta en ehtinyt enää oikolukemaan ja muokkaamaan sitä niin viimeisteltyyn muotoon, että olisin ollut siihen täysin tyytyväinen, joten loppujen lopuksi lähetin Portin kisaan vain pari vanhaa novellia. Tämän Porttia varten kirjoittamani novellin voisi tehdä valmiiksi sitten vaikka ensivuoden Novaa silmällä pitäen. Sain idean myös yhteen toiseen fantasianovelliin, jonka voisin myös yrittää kirjoittaa valmiiksi. Sekin sopisi hyvin vaikka Novaan lähetettäväksi.

Mietin myös tuota Usvaa, mutta loppujen lopuksi se taitaa jäädä nyt väliin tällä kertaa. Sen sijaan Spekulatiivinen Turku -kirjoituskisa kiinnostaisi oikein paljon. Sain jopa ideankin, joka olisi nimenomaan Turun inspiroima. Ei siis niin, että keksisin ensin tarinan ja sitten yrittäisin keksiä jotain, miten sitoa sen Turkuun. En ole vain aivan varma, onko idea kamalan omaperäinen. Kummitusjuttu olisi tarkoituksena kirjoittaa.

Sitten on tämä Kirjan vuosi 2015 -kirjoituskilpailu, johon ajattelin lähettää kokoelman romanttisia novellejani. En tiedä kuinka hyvin novellikokoelma pärjää kisassa, johon voi lähettää myös kokonaisia romaanikäsikirjoituksia. Ajattelin kuitenkin yrittää. Novellit ovat kaikki aiemmin kirjoittamiani, mutta koska aikaa on, ehkä vielä ehdin kirjoittaa pari uuttakin. Ongelmana on vain se tulostaminen. Tähänkin kisaan pitää lähettää käsikirjoitukset paperille printattuna. Nyt kun on ollut töissä, ongelmia ei ole ollut; siellä kun on hyvä lasertulostin. Mutta kun työt loppuvat marraskuuhun mennessä... Noh. Sitä pitää sitten miettiä.

Pääprojektini Hukkatyttö 2 ei ole kamalasti edennyt. Ajattelin houkutella kirjoitusintoa nyt näillä novelleilla. Mietin myös että voisin kirjoittaa novellin yhdestä Hukkatyttö 2:n hahmosta. Voin laittaa vaikka näitä työn alla olevia novellejani sinne salaisen blogin puolelle. Kommenteista voisi olla hyötyäkin näiden kisanovellien kohdalla.

Hyviä kirjoittamis- ja lukuhetkiä!


3.9.2014

Matkalle!

Ilmoitusasiaa tämän ja salaisen blogin lukijoille. Olen lähdössä loppuviikosta matkalle, joten uusia postauksia ei ole tulossa nyt hetkeen. Saattaa olla, että tiistaikin menee matkasta toipumiseen eli ensiviikolla ei välttämättä tule kirjoittamiseen liittyvää postausta. Riippuu hieman siitä, miten kiireinen olen.

Salaiseen blogiinkaan ei tule tällä viikolla uutta lukua. Katsotaan jos ehtisin ensiviikon aikana saamaan seuraavan kappaleen valmiiksi.


2.9.2014

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Tyylejä kirjoittaa on monia. Joillekin vaikeinta on saada tekstinsä loppuun; joillekin taas aloittaminen on vaikeaa. Itse olen jälkimmäistä tyyppiä. Tarinan aloituksessa on monta haastavaa kohtaa: pitäisi esitellä lukijalle hahmoja, tapahtumaympäristöä, selittää käsitteitä ja muutenkin kertoa tausta-asioita, jotka ovat tärkeitä tarinan ymmärtämisen kannalta, mutta eivät itsessään sisällä tapahtumia tai juonta edistäviä asioita. Kun juoni on jo liikkeellä ja kaikki hahmot on esitelty ja tulleet tutuiksi lukijalle, silloin tarina etenee omalla painollaan. Ja yleensä se etenee silloin kuin höyryjuna.

Miten siis helpottaa aloittamisen vaikeutta? Aloitetaan perusasioista eli kirjoituspaikasta. Kirjoituspaikan pitäisi olla häiriötön. Irrota koneestasi netti, laita huoneen ovi kiinni, väännä radio äänettömälle; mikä nyt sinusta tuntuu hyvältä. Jotkut kaipaavat kirjoittaessa pientä taustamelua tai musiikkia – joitain taas kaikenlainen meteli häiritsee. Kokeile ja etsi itsellesi sopiva tapa. Oma kirjoituspaikka auttaa tekemään kirjoittamisesta rutiinin. Se auttaa keskittymään juuri tähän yhteen asiaan.

Muista myös ergonomia! Hanki hyvä tuoli ja istu siinä ryhdikkäästi. Lepuuta kyynärpäitäsi, jotta hartiasi saavat olla rentoina. Muista hyvä valaistus ja säädä ruudun kirkkautta, jotta silmäsi eivät rasitu. Näistä asioista huolimatta istumatyö on raskasta. Jos teet kirjoittamistyötä pitkiä aikoja kerralla, muista taukojumpat. Myös jooga on hyvä harrastus ja auttaa hartia- ja selkäkipuihin.

Suunnittele ja tee kirjoittamisesta rutiini

Aloittamista voi vaikeuttaa se, ettei tiedä mistä aloittaa. Kirjoittajalla voi olla epämääräinen suunnitelma mielessään, mitä asioita tarinassa pitäisi olla ja mitä asioita alun jälkeen tapahtuu, mutta ei tarkkaa suunnitelmaa siitä, millainen ensimmäinen tai toinen kappale on. Tällöin kannattaa suunnitella hieman kappaleiden sisältöä paperille. Kirjoita alkuun vaikka sekaisin valkoiselle paperille eri asioita ja tapahtumia, mitä ensimmäisissä kappaleissa tulisi olla. Kirjoita ylös hahmojen nimiä, tapahtumia, asioita, käsitteitä – kaikkea mitä aloituksessa tulisi esitellä. Kun olet saanut kaiken kirjoitettua, ala sitten järjestelemään näitä kaikkia kokonaisuudeksi. Miten tämä hahmo tulisi esitellä tekstissä? Mitkä asiat kuvaisivat hänen luonnettaan parhaiten? Mitä päähenkilön tulee tehdä tai kokea, jotta hän päätyisi juonen määräämään paikkaan? Pohdi, mieti, suunnittele. Käy kävelyretkillä ja mieti samalla tarinaasi. Tee käsitöitä. Tee muistiinpanoja ja pidä muistivihkoa yöpöydällä.

Kirjoittamista on helppo vältellä tekosyillä. Milloin särkee pää, milloin sormia, milloin on muuten vain kiire. Ikävä tosiasia on se, että teksti ei etene muulla kuin kirjoittamalla. Taustojen pohtiminen ja suunnittelutyö ovat tärkeitä, mutta niillä ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, jos tekstiä ei ilmesty paperille asti. Kannattaa miettiä omaa ajankäyttöään, ja sitä mistä siihen kirjoittamiseen löytyisi aikaa. Ehkä voit kirjoittaa joka päivä kymmenen minuuttia tai kerran viikossa tunnin; sillä ei ole väliä miten usein tai kuinka kauan kerralla kirjoitat – kunhan vain teet sitä säännöllisesti. Alkuun voi olla, että suurimman osan kirjoittamiselle pyhitetystä ajasta vain katselet ruutua ja siirtelet parin sanan paikkaa yhdessä lauseessa. Tästä ei kannata masentua. Jatka vain sinnikkäästi ja lopulta huomaat, että tekstiä alkaa ilmestyä jatkuvasti helpommin. Kirjoittamisesta kehkeytyy lopulta rutiini, ei vain epämiellyttävä velvollisuus.

Mikä auttaa pitämään kirjoittamisrutiinia yllä, on muut ihmiset. Jos teet vain itsellesi lupauksen, että kirjoitan tunnin kolme kertaa viikossa, siitä on helppo lipsua, sillä kukaan muu ei valvo edistymistäsi kuin sinä itse. Kirjoittamisprosessia on helpompi pitää yllä, jos joku odottaa tekstiä; oli kyseessä sitten innokas esilukija tai kirjoituspiirin muut jäsenet. Jotkut eivät pidä paineesta; joitain se taas saa tekemään töitä innokkaammin. Myös erilaiset kirjoituskilpailut voivat toimia sopivana motivoijana saamaan tekstin valmiiksi johonkin tiettyyn määräaikaan mennessä.

Kirjoita välillä jotain muuta

Jos vieläkin kirjoittaminen tuntuu hankalalta, kokeile tehdä vain pieniä harjoituksia. Kokeile vaikka vapaakirjoittamista. Tässä harjoituksessa valitaan tietty aika – viisi, kymmenen minuutia, mikä nyt tuntuu hyvältä – ja sitten kirjoitetaan. Kirjoittamista ei saa hetkeksikään lopettaa; sormien täytyy pysyä koko ajan näppäimistöllä. Tarkoituksena on kirjoittaa vain ajatuksiaan ylös. Kaikkea mitä päähän pälkähtää. Kun aika tulee loppuun, voit hämmästyä miten paljon sait aikaiseksi tekstiä – vaikka sinusta saattaakin tuntua siltä, ettet saa kirjoitetuksi mitään.

Jos kirjoitat pitkiä romaanikäsikirjoituksia, kokeile välillä tehdä novelleja. Kirjoita vaikka yhdestä pitkän tarinasi hahmosta novelli, joka avaa tämän menneisyyttä. Jos kirjoitat novelleja, kokeile laatia raapaleita tai lyhyitä, yhden sivun mittaisia tunnelmapaloja, joissa keskityt tunnelmaan ja kuvailuun, pikemmin kuin juoneen tai syvällisiin hahmoihin. Kirjoita jotakin erilaista, mitä et yleensä kirjoita. Tämä auttaa avaamaan kirjoituslukkoja ja virkistää aivoja.

Ja mitä tärkeintä: muista välillä myös rentoutua. Vaikka kirjoittaessa onkin tärkeää tekstin tuotto, ei ole mitään järkeä pyrkiä kirjoittamaan kaikilla valveillaolon tunneilla. Kukaan ei pysty siihen, eikä sellaisessa olisi mitään mieltäkään. Älä ota liikoja paineita kirjoittamisesta, vaan yritä nauttia siitä niin kuin mistä tahansa muustakin harrastuksesta.

26.8.2014

Kirjoittamisesta: Loppusanat



Näissä kirjoittamiseen liittyvissä blogiteksteissäni olen saanut nyt sanottua melkein kaiken, mitä minulla on sanottavana kirjoittamisesta. Sanon ”melkein”, koska koskaan ei voi sanoa aivan kaikkea. Myöhemmin keksii aina vielä jonkin yhden pikkujutun; jotakin lisättävää jo aiempaa. Mutta tähän oppaaseen on nyt säilöttynä tukeva peruspaketti kirjoittamisesta ja juuri siihen pyrinkin.

Kirjoittamisessa ei ole kyse ehdottomista totuuksista, kuten jo alussa huomautin. On monia eri tapoja kirjoittaa ja yksikään niistä ei ole väärä. Tässä oppaassa kertomistani asioista monet ovat aivan mielipideasioita; on omasta tottumuksesta kiinni, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Tärkeää on, että kokeilee monia eri tapoja alkuvaiheessa, kun vasta harjoittelee kirjoittamista, ja niin etsii oman tyylinsä. Tavan, joka sinusta itsestäsi tuntuu kaikkein parhaimmalta.

Tämän oppaan kirjoittaminen on ollut antoisaa monin eri tavoin. Kirjoittamiseen liittyviä asioita selittäessä sitä joutuu itsekin oikein pysähtymään ja miettimään, miten oikeastaan teen tämän tai tuon asian. Monet jutut tulevat niin automaattisesti, ettei niitä edes huomaa ennen kuin joutuu selittämään muille, miten ne tekee.

Kiitos sinulle, hyvä lukija. Onnea ja menestystä, sekä hyviä kirjoittamishetkiä!


Ps. Jos haluat Kirjoittamisesta -oppaan pdf- tai Word -version, laita minulle sähköpostia osoitteeseen galaetha88(a)gmail.com tai jätä kommenttia alle! Kerro kommentissa sähköpostiosoitteesi ja haluatko mieluummin pdf- vai Word-tiedoston. Jaan opastani mielelläni kaikille, jotka sitä haluavat! 

21.8.2014

Tiivistelmä Hukkatytöstä

Uutta pitkää tarinaa saadaan salaiseen blogiin vasta ensiviikolla. Sillä välin kaikki vanhat lukijat (ja miksei uudetkin) voivat verestää muistojaan tällä Hukkatytön tiivistelmällä.

Lukuiloa!


19.8.2014

Kirjoittamisesta: Harjoitustehtävä 5



Harjoitustehtävä 5: Novelli

Tämä on viimeinen harjoitustehtävä, joten tällä kertaa tarkoituksena on kirjoittaa kokonainen novelli alusta loppuun. Käytä apunasi aiempia neuvoja, ohjeita ja harjoituksia, ja muista myös oikoluku ja novellin lopullinen hiominen sen jälkeen, kun se on valmis. Tyyli on täysin vapaa, mutta aiheeksi sinun tulisi valita jokin seuraavista:
  1. Kuvastimen läpi
  2. Kuparisydän
  3. Alppiruususokkelo
  4. Laululintu
  5. Yön silmät
  6. Norsunluu
  7. Tuntematon vanki
  8. Pimeyden sydän
Aiheen ei välttämättä tarvitse olla tarinasi otsikko tai itse aiheen sanaa/sanoja ei tarvitse novellista sellaisena löytyä; aihe toimii vain innoituksen lähteenä. Inspiraation kipinänä, joka laittaa tarinan idean liikkeelle mielessäsi.

Hyviä kirjoittamishetkiä!


Ps. Jos kirjoitat tämän harjoitustehtävän pohjalta novellin ja julkaiset sen blogissa/muualla netissä, linkitä se tänne, niin voin tulla lukemaan sen ja antamaan palautetta.