26.10.2018

Kirja-arvostelu: Thomas Erikson, Idiootit ympärilläni

Kuva: Goodreads
Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni Kuinka ymmärtää muita ja itseään

Atena 2018

Idiootit ympärilläni kirjassa esitellään yksinkertainen tapa jaotella ihmiset neljään kateoriaan näiden luonteenpiirteiden mukaan. Olen kuullut paljon juttua tästä jaottelusta lähiaikoina ja olin kiinnostunut lukemaan lisää. Idiootit ympärilläni on tietokirjaksi mukaansa tempaava ja kun siihen kerran tarttui, lukeminen meni kuin siivillä.

Kirjassa jaetaan ihmiset tosiaan neljään kategoriaan: punaisiin, keltaisiin, vihreisiin ja sinisiin. Punaiset ovat ihmisinä kiivaita, nopeita ja helposti suuttuvia. Tai ainakin ulkopuolisen silmin he vaikuttavat vihaisilta, koska he korottavat nopeasti ääntään. Punainen itse ei välttämättä pidä itseään mitenkään normaalia kiivaampana. Punaisille nopeus on yhtä kuin tehokkuus. He ovat lisäksi hyvin kilpailuhenkisiä. Punaisia löytyykin paljon johtajanpallilta.

Keltaiset taas ovat positiivisia, sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita. He tykkäävät esiintyä ja tarinoida. He ovat usein suuna ja päänä, ja heiltä on vaikea saada puheenvuoroa. Keltaiset ovat punaisten tapaan nopeita ja heitä ei haittaa muutokset. He eivät myöskään ole tarkkoja yksityiskohtien kanssa. Keltaisten keskittymiskyky ei ole parhaasta päästä. He voivat helposti tarttua uuteen projektiin ja saattaa sen alulle, mutta jonkun muun on oltava paikalla saattamassa sen loppuun.

Vihreät ihmiset ovat tasaisia ja rauhallisia. He ovat hyvin ihmisläheisiä, mutta toisaalta isossa porukassa eivät välttämättä uskalla avata suutaan. Pienemmissä ryhmissä vihreät uskaltautuvat helpommin puhumaan. Vihreät eivät tykkää esiintymisestä, toisin kuin keltaiset, ja ovat mieluummin kuuntelijan roolissa. Vihreät eivät myöskään pidä muutoksista. Vihreät ovat hyvin mukavuudenhaluisia aina siihen pisteeseen asti, että he vaikuttavat veltoilta tai saamattomilta.

Siniset ovat loogisia ja asialähtöisiä. Työmaailmassa siniset eivät rupattele kesälomistaan, vaan keskittyvät vain edessään olevaan työhön. Siniset ovat hyvin tarkkoja ja teräviä. Muista he voivat vaikuttaa kylmiltä ja etäisiltä, jopa töykeiltä. Sininen kun ei ajattele ensimmäisenä toisen ihmisen tunteita, vaan voi huomauttaa näkemistään virheistä lakonisen napakasti. Siniset takertuvat helposti yksityiskohtiin ja voivat jäädä ahertamaan niiden pariin, niin että varsinainen projekti ei etene mihinkään.

Eri käyttäytymismallit esitellään kirjassa kattavasti ja kirjan lukemisen jälkeen jää hyvä kuva jokaisesta väristä. Kirjan esimerkit ovat hauskoja ja kuvaavat hyvin millainen vaikkapa äärimmäisen sininen henkilö voi olla. Esimerkeissä olisi voinut olla enemmän myös eri sekoituksia, kuten millainen voi olla sini-vihreä henkilö olla tai puna-keltainen. Puhtaasti vain yhtä väriä olevia ihmisiä kun harvemmin tulee vastaan.

Muutenkin jaottelu tuntui vähän turhan yksinkertaiselta. Voiko kaikki ihmiset jakaa puhtaasti vain neljään eri käyttäytymismalliin? Itse ajattelisin pikemminkin niin, että kaikissa ihmisissä on hiukan jokaista väriä, mutta jokaisessa ihmisessä on niitä eri määrä. Toisessa on roiskaisu enemmän keltaista kuin toisessa, jossain hitunen enemmän sinistä. Se mitä värejä sinusta löytyy eniten, kertovat miten kohtaat toiset ihmiset ympärilläsi. Ja ehkä tämä jopa on koko kirjan pointti.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirja ja suosittelen kyllä jokaiselle, joka on joskus ollut tekemisissä toisten ihmisten kanssa.