Tekstit

Kirja-arvostelu: Erin Hunter, Pimeyden hetki

Kuva
Kuva: Risingsahdow Erin Hunter: Pimeyden hetki Arthouse 2011 Luettu e-kirjana Pimeyden hetki on Soturikissat-kirjasarjan kuudes osa. Se on samalla päätös pääkirjasarjalle. Sarjassa tavatut sivuhahmot ovat saaneet omia kirjasarjojaan, joten viimeinen Soturikissa-kirja tämä ei ole. Soturikissoja tuntuu olevan määrättömästi ja lisää vain tulee. Täysimittainen sota on puhkeamassa metsään. Varjoklaani ja Jokiklaani ovat liittoutuneet yhteen ja pyrkivät yhdistämään metsän kissat saman klaanin alle – vaikka väkisin jos niikseen tulee. Tulitähti joutuu totiseen paikkaan klaaninsa uunituoreena johtajana. Onnistuuko hän pelastamaan Myrskyklaanin varmalta tuholta? Pidin tästä kuudennesta osasta todella paljon. Edellisessäkin osassa keihtovinta oli kissojen valtataistelusta ja tässä sitä on yllinkyllin. On liittolaisia ja vihollisia. Sopimuksia luodaan ja taisteluja käydään. Kaikki tämä on kirjoitettu hyvin mielenkiintoisella ja mukaansatempaavalla tavalla. Jonkun aiemman kirjan arvostelussa harm

Kirja-arvostelu: Erin Hunter, Vaarallinen polku

Kuva
Kuva: Risingshadow Erin Hunter: Vaarallinen polku Arthouse 2011 Luettu e-kirjana Vaarallinen polku jatkaa Soturikissat -kirjasarjaa ja on jo sarjan viides osa. Kirja jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi, joka päättyikin melkoiseen cliffhangeriin. Varjoklaani on saanut uuden johtajan Myrskyklaanin entisestä jäsenestä. Tulisydän ei oikein tiedä mitä olla mieltä tästä; toisaalta hän on tyytyväinen, että kunnianhimoinen kissa on nyt löytänyt paikan, jossa toteuttaa halujaan, mutta toisaalta hän pelkää, mitä tämä suunnittelee metsän kissojen pään menoksi. Lisäksi metsään on pesiytynyt uusi uhka, joka vainoaa Myrskyklaanin kissoja. Onko Myrskyklaani kirottu? Myrskyklaania painaa niin sisäiset kuin ulkoisetkin uhat. Huomasin itse pitäväni eniten kissaklaanien valtataisteluista ja keskinäisistä rajakiistoista ja muista. Niin turhauttavia kuin ne ovatkin, niin aitoja ne myös ovat. Aivan yhtä tyhjänpäiväisistä asioista ovat ihmisetkin aikoinaan saaneet sotia aikaiseksi. Jotenkin samaan

Kirja-arvostelu: Erin Hunter, Myrsky nousee

Kuva
Kuva: Risingshadow Erin Hunter: Myrsky nousee Arthouse 2010 Luettu e-kirjana Myrsky nousee on Soturikissat -kirjasarjan neljäs osa. Tasaisen paksu sarja jatkaa kulkuaan. Yllättävän viihdyttäviähän nämä ovat, vaikka eivät nämä kirjat mitenkään päätä huimaa juonillaan tai hahmoillaan. Kesä on saapunut metsään ja on tuonut mukanaan kuumuuden ja kuivuuden. Helteen lisäksi Myrskyklaania ahdistaa luopiokissojen joukko, joita johtaa Myrskyklaanin entinen jäsen. Varsinkin klaanin johtaja Sinitähti on musertunut petoksen johdosta, joten Tulisydän joutuu ottamaan odotettua enemmän vastuuta klaanin asioiden hoitamisesta. Samaan aikaan Tulisydämen pitäisi onnistua takomaan oppia jukuripäisen oppilaansa, Pilvitassun päähän. Juoni ja hahmot ovat sitä samaa kuin aikaisemmissakin osissa. Juonenkäänteet eivät suuria ihmeitä lukijassa herätä. Lähinnä ihmetystä aiheuttaa vain Tulisydän, joka ei selvästikään ole ihan penaalin terävin kynä, mitä päättelytaitoihin tulee. Eipä Tulisydän ole aiemmissakaan os

Kirja-arvostelu: Erin Hunter, Salaisuuksien metsä

Kuva
Kuva: Risingshadow Erin Hunter: Salaisuuksien metsä Arthouse 2010 Luettu e-kirjana Salaisuuksien metsä on Soturikissat -kirjasarjan kolmas osa. Sarja jatkuu yllättävän tasaisena, vaikka alkuun mietin tekstin muuttuvan jo vähän itseään toistavaksi, mutta loppua kohden tarina parani. Ankara talvi alkaa taittua metsässä, mutta tuoden mukanaan uuden vaaran: tulvivan joen. Samaan aikaan kun Myrskyklaanin kissat pelkäävät tuhotulvan yltävän heidän pesälleen asti, Tulisydän koettaa löytää lisää todisteita Tiikerikynnen petollisuudesta. Selvitellessään Tiikerikynnen valheiden verkkoa, Tulisydän tulee paljastaneeksi myös toisen salaisuuden Myrskyklaanin joukosta... Salaisuuksien metsä alkaa aika hitaasti, mutta loppua kohden tapahtumia tulee enemmän ja enemmän. Harmaaraidan ja Hopeavirran tarina saa kirjan aikana päätöksensä, mitä jo edellisessä osassa käsiteltiin. Myös juoni Tiikerikynnen ympärillä saadaan edistymään, mikä on ihan hyvä asia. Jos tätä olisi vatvottu vielä neljänn

Kirja-arvostelu: Erin Hunter, Tuli ja jää

Kuva
Kuva: Risingshadow Erin Hunter: Tuli ja jää Art House 2009 Luettu e-kirjana Tuli ja jää on Soturikissat -sarjan toinen osa. Edellinen osa, Villiin luontoon , oli yllättävän hyvä ja viehättävä kissamaisuudessaan. Jatko-osa on pitkälti sitä samaa hyvine ja huonoine puolineen. Klaanikissojen metsään on saapumassa talvi, joka tuo mukanaan kylmyyttä ja tauteja. Tulisydän on saavuttanut soturin arvonimen klaanissa ja pääsee kouluttamaan uusia oppilaita, mutta elo klaanissa ei ole pelkkää juhlaa. Tulisydän joutuu riitoihin parhaan ystävänsä kanssa ja muutoinkin tuntee olonsa klaanissa aina välillä ulkopuoliseksi kotikisutaustansa takia. Haasteita Tulisydämen elämään tuo myös Tuuliklaanin etsiminen, rajaloukkaukset ja ilkeä Tiikerikynsi. Ei ole totisesti helppoa olla klaanikissa! Tuli ja jää seuraa samoja hahmoja kuin edellinenkin. Tulisydän (ent. Ruska) on aika pitkälti se sama kissa kuin aiemminkin. Hahmossa ei ole kauheasti tapahtunut mitään muutosta tai kehitystä. Hän ei vi

Kirja-arvostelu: Anders Vaclin, Aki Parhamaa, Sensored reality – Glitch

Kuva
Kuva: Risingshadow Anders Vaclin, Aki Parhamaa: Sensored reality – Glitch Tammi 2019 Luettu e-kirjana Glitch on Sensored reality -kirjasarjan toinen osa. Ensimmäinen osa, Beta , ei ihan napannut, eikä napannut kyllä tämä toinenkaan osa. Parannusta on tapahtunut, ihan selvästi, mutta en vieläkään lämmennyt tälle kirjasarjalle. Glitch jatkaa Minakon tarinaa. On talvi ja Helsinki on tiukan jääkuoren puristuksissa. Minako päätyy opiskelemaan pelaajakouluun; arvostettuun opistoon, jossa koulutetaan ammattipelaajia. Samalla Minako yrittää selvittää, mihin hänen äitinsä on kadonnut, sekä kuoliko hänen isänsä sittenkään tapaturmaisesti, vai liittyykö tähän jotain muutakin? Minako on Glitchissä aivan yhtä ärsyttävä kuin Betassakin . Pitkästä aikaa on oikein sellainen päähenkilö, jota voi vihata! Minako on ilkeä ystävilleen ja silti nämä vain antavat hänelle anteeksi ja palaavat takaisin, kerta toisensa jälkeen. Jos minulta kysytään, Minako ei ansaitsisi moisia ystäviä! Niin kam

Kirja-arvostelu: Anders Vaclin, Aki Parhamaa, Sensored reality – Beta

Kuva
Kuva: Risingshadow Anders Vaclin, Aki Parhamaa: Sensored Reality – Beta Tammi 2018 Luettu e-kirjana Mainion Ready player one n jälkeen tartuin suomalaiseen romaaniin samasta aiheesta, nimittäin virtuaalitodellisuudesta. Siinä missä Ready player one oli nostalginen ja takaisinpäin 80-luvulle tuijottava kirja (siitä huolimatta että se sijoittui tulevaisuuteen), Betalla on molemmat jalat tukevasti tulevaisuuden dystopia(isessa) tulevaisuudenkuvassa. Nämä kaksi kirjaa ovat niin erilaisia samasta aihepiiristä huolimatta, että niiden vertailu tuntuu väärältä ja silti jotenkin aivot tykkäävät vertailla niitä. Ja kieltämättä pidin Ready Player Onesta enemmän. Beta kertoo Minako Takedasta, joka on juuri muuttanut Meri-Tokiosta Helsinkiin äitinsä kanssa. Hänen on vaikea keskittyä opiskeluun, varsinkin kun hän yllättäen pääsee uuden virtuaalipuvun beta-testaajaksi. Uusi virtuaalipeli on kiinnostavampi kuin tosimaailma. Mutta mikä ihme on projekti Next Level, jonka parissa