24.8.2017

Kirjoittamisesta - Uudistettu versio

Hei, kaikki innokkaat lukijat ja kirjoittajat!

Minun on ollut jo pidemmän aikaa tarkoitus oikolukea ja korjailla (hitusen myös laajentaa) kirjoittamisopastani. Olen ottanut huomioon kaikki kommentit ja palautteet, mitä täällä blogissa olen oppaastani saanut kiitos siis niistä! Joitain kohtia olen myös laajentanut, esimerkiksi ensimmäiseen kappaleeseen kirjoitin lisää tekstiä.

Lisäksi tein oppaastani kätevän epub-version eli e-kirjan. Jos luet opasta mieluiten puhelimella tai tabletilla, suosittelen lataamaan sen nimenomaan e-kirjana. Jos taas haluat tulostaa oppaan omaan käyttöön, siinä tapauksessa kannattaa ladata pdf.

Tosiaan oppaan kaikki eri tallennusmuodot löytyvät nyt yhdestä ja samasta paikasta, mistä ne ovat vapaasti teidän ladattavissa. Klikkaa vain tästä linkistä.

Sivu kysyy käyttäjätunnusta ja salasanaa. Ne ovat seuraavanlaiset:

Käyttäjätunnus: HKU
Salasana: haave

Jos huomaatte mitään omituisuuksia kirjoitusvirheitä, taittovirheitä, kuvia/tekstiä väärässä paikassa kertokaa siitä alla kommenteissa tai laittakaa minulle sähköpostia (galaetha88(a)gmail.com), niin käyn korjaamassa.

Hyviä luku- ja kirjoittamishetkiä!

11.8.2017

Kirja-arvostelu: P. C. Cast, Kristin Cast, Paljastettu

Kuva: Risingshadow
P. C. Cast, Kristin Cast: Paljastettu

Otava 2015
Luettu e-kirjana

Paljastettu kuuluu Yön talo-sarjaan. Kaiken kaikkiaan kaksitoistaosaisessa kirjasarjassa on edetty jo toiseksi viimeiseen osaan. Paljastettu tuntuu väsyneeltä ja ehkä hieman venytetyltä myös. Ihan kuin kirjailijaparivaljakon ideat olisivat lopussa. Varsinkin edelliseen osaan verrattuna Paljastettu on heikompi.

Edellisen kirjan lopussa Neferet onnistuttiin vihdoin ja viimein torjumaan, mutta mikä pahan tappaisi? Veriaterian jälkeen Neferet painuu piiloon keräämään voimiaan ja vimmaansa viimeistä taistelua varten. Sillä välin Zoey kavereineen joutuu koululla selvittelemään Neferetin jälkeen jättämiä sotkuja. Kaiken lisäksi vanha magia Zoeyn kaulakorun muodossa alkaa temppuilla. Vaikuttaako se jotenkin Zoeyn vihanpuuskiin? Zoey selvästikin tarvitsee ystäviensä apua enemmän kuin koskaan.

Juonessa on vähän väkisin väännetyn tuntua. Juoni pyörii paljon Zoeyn vihanhallintaongelmien ympärillä, vaikka aiemmin Zoey on ollut kaukana kiukuttelevasta teinistä. Kiukunpuuskat tulevat vähän puun takaa, eivätkä sovi aiemmin luotuun kuvaan Zoeystä. Zoey on kaikin puolin kiltin naapurintytön arkkityyppi. Kiukuttelu ei vain sovi Zoeyn pirtaan.

Takaumat Neferetin menneisyydestä ovat ihan kivoja, mutta vähän rautalangan makuisia. Onhan se kivaa, kun pahiksen taustoja ja motiiveja selitetään, mutta tämän olisi voinut tehdä vähän hienovaraisemmin. Aukot ovat myös hyvä asia; aina kaikkea ei tarvitse selittää.

Shaylin, Zoeyn poppoon uusi profeetta, nousee tässä kirjassa suurempaan osaan kuin aiemmin. Shaylin on teoiltaan ja reaktioiltaan todella aidon makuinen hahmo. Hahmon kamppailu oikean ja väärän välillä tuntui oikein omassa sydämenpohjassa asti. Hänelle on annettu lahja, mutta ei suuntaohjeita siitä, miten tuota lahjaa pitäisi käyttää. Shaylinin monimutkaista kipuilua on paljon kiinnostavampi lukea kuin Zoeyn pohdintoja ketä poikaa tänään nyt rakastaisi. Huoh.

Joka tapauksessa vähän väsähtynyt kirja hyvän edellisen osan jälkeen. Katsotaan mitä kirjasarjan viimeinen osa tarjoaa.

4.8.2017

Kirja-arvostelu: Kiera Cass, Ainoa

Kiera Cass: Ainoa

Pen & Paper 2017

Ainoa on Kiera Cassin Valinta-sarjan kolmas osa. Samalla siinä saa päätöksensä America Singerin tarina. Ainoa on selvästi parempi kuin edellinen osa, Eliitti, mutta ei yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa, joka kaikesta pöhköydestään huolimatta onnistui viihdyttämään minua. Ainoa kulkee hieman liian ennalta-arvattavia polkuja ja paikka paikoin on melkein tylsä. Silti sarjan faneille kirja on pakkoluettavaa ja ruokkii kolottavaa romantiikanhammasta vähintään hyvin.

America on yhä kisassa mukana tavoittelemassa unelmien poikamiehen, Maxonin, kättä. American temppuilut eivät miellytä kuningasta, joka toivoisi tämän jo lähtevän kotiin. Maxon taas ei uskalla tunnustaa tunteitaan Americalle, koska ei ole varma, tunteeko tämä samoin häntä kohtaan. America on jo päättänyt, että haluaa Maxonin, mutta pitää Aspenia lähellään siltä varalta, jos ei voitakaan kisaa. Ihmissuhdesolmuja siis löytyy ihan riittävästi. Huolta aiheuttaa myös kapinalliset, jotka ovat muuttuneet vain entistäkin aggressiivisemmiksi.

Päähenkilö America on Ainoassa vähemmän ärsyttävä kuin edellisessä osassa. Hän on tehnyt päätöksensä ketä rakastaa, eikä enää pähkäile Maxonin ja Aspenin välillä. Silti hän ei ole tehnyt välejään täysin selviksi Aspenin kanssa, koska ei halua menettää tätä lopullisesti. American motiivit ovat ihan järkeenkäypiä ja päteviä, vaikka toisinaan lukiessa tekisi mieli ravistella Americaa hartioista ja huutaa: Puhu hänelle! Tällaisille kirjoille on ihan perinteistä, että kaikki ongelmat selviäisivät, jos ihmiset vain puhuisivat enemmän toisilleen.

Ja siinä Ainoan ongelma onkin; se on niin perinteinen, että se alkaa muuttua kliseiseksi. Juoni on toisinaan ennalta-arvattava, jopa hieman tylsä. America on onneksi mukavan toimelias ja näppärä hahmo, mikä pelastaa paljon. Hahmosta on helppo välittää ja siksi lukeminen sujuu sutjakkaasti tylsissäkin kohdissa. Kapinallisetkin ovat mukana juonessa, eivätkä pelkästään turhana sivumainintana jossakin taustalla.

Kaiken kaikkiaan Ainoa on ihan ok kirja. Se on höpsö ja romanttinen, välillä vähän kliseinenkin, mutta nopea lukea ja viihdyttävä. Mitä muuta voisi odottaa kirjalta, jonka pääinspiraation lähteinä ovat näemmä toimineet Nälkäpelit ja Unelmien poikamies tosi-tv-sarja. Lisäpisteitä kannesta, joka on jälleen kerran tyrmäävän upea.

★★☆☆☆