9.4.2016

Kirja-arvostelu: Hanna Kauppinen, Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

Kuva: Risingshadow

Hanna Kauppinen: Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut

Myllylahti 2016
Luettu e-kirjana

Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut on melko nopeatempoinen ja helppolukuinen kirja; itse luin sen yhdessä päivässä. Se ei paljoa jaarittele ja tämä on hyvä asia, sillä sivumäärä on pysynyt juuri sopivana kirjan sisältöön nähden. Kirjassa on silti omat kömpelyytensä ja karkeutta, josta huomaa, että kyseessä on nuoren kirjoittama ensikoisteos. Se on silti sen verta hyvä, että lukija voi jäädä odottelemaan optimistisissa merkeissä, mitä neiti Kauppinen tulevaisuudessa tulee julkaisemaan hieman kypsyttyään.

Romaani kertoo nuoresta Milasta, joka on himolukija. Paljoa muuta hahmosta ei alussa paljastetakaan. Mila kiertelee antikvariaatteja etsien uutta luettavaa ja tehden pieniä hanttihommia. Pian kaupunkiin ilmaantuu uusi kirjakauppa. Kun Mila tutustuu lähemmin kirjakaupan pitäjään ja tämän perheeseen, hän saa huomata, että liikkeessä on jotakin maagista.

Kirjaa kuvailevissa teksteissä on heitelty sellaisia nimiä kuin Walter Moers ja Marcus Zusak, mutta nämä vertaukset menevät hieman metsään. Romaania ei oikein voi verrata näiden kirjailijoiden teoksiin aihepiiristään huolimatta; niin erilaisesta kirjasta on kyse. Kirja on pikemminkin maagisen realismin ja sadun sekoitus. Kirja pysyy alusta loppuun mystisenä. Kirjaa ei kannata lähteä lukemaan selkeää juonta toivoen. Sellaista ei ole.

Kirjan juoni ei ole kuitenkaan sen heikkous. Juuri alusta loppuun asti kantava mystisyys ja tunnelma ovat kirjan vahvuus. Olisin toivonut vielä enemmän tunnelmointia kirjan avainkohdissa; kun Mila ensimmäistä kertaa tapaa taianomaisen kirjakaupan omistajan pojan, Tonin, tai kun Mila näkee kaupan ensimmäistä kertaa. Toisaalta kuvailu helposti äityy ylikuvailuksi, joten ehkä liian vähän on parempi kuin liian paljon.

Kirjan heikkous on sen hahmot. Ne ovat olemattomia. Päähenkilö Mila kulkee melko robottimaisesti kirjan läpi. Hänestä ei saa paljoa irti, kaikki jätetään lukijan oman mielikuvituksen varaan. Sivuhahmot ovat myös kaikki kauttaaltaan melko yhdentekeviä tapauksia. Huonosti luotujen hahmojen kautta myös dialogi kärsii. Keskustelukohtaukset ovat kirjan heikointa antia. Varsinkin aivan kirjan alussa dialogi on niin ladon seinästä revittyä, että lukeminen on melko kivuliasta.

Esimerkiksi kohtauksessa, jossa Mila ja Toni tapaavat ensikertaa tavallisessa kirjakaupassa... Hetken aikaa luulin lukiessa, että hahmot ovat jo jostain tuttuja toisilleen - jostain mitä lukijalle ei ole kerrottu - kun Toni laukoi todella epäjohdonmukaisia ja hyökkääviä tokaisuja Milalle. Myöhemmin tätä seliteltiin sillä, että Toni on tottunut saamaan kylmää kohtelua muilta oudon kirjakaupan takia, jota hänen isänsä pitää, ja niin edelleen, mutta tässä vaiheessa Mila ei edes tiedä, että poika on kirjakauppiaan lapsi. Miksi sitten hyökkäys? Ehkä toisella lukukerralla koko juttu tuntuisi ellei nyt ihan ymmärrettävältä niin ainakin mahdolliselta, mutta ensimmäisellä lukukerralla mietin vain, että mitä hittoa. Mikä tuota jätkää vaivaa?

Tämä ei ole ainoa kohta, jossa dialogi tuntuu omituiselta ja hahmot tönköiltä. Tämä jatkuu kirjan loppuun asti. Lisäksi vuoropuhelukohdat on välillä huonosti kirjoitettu, niin että lukiessa saa ihmetellä kuka nyt puhuu. Tämä ei auta selkeyttämään tekstiä yhtään.

Kaiken kaikkiaan helppolukuinen, muttei kovinkaan mieleenpainuva romaani. Pidin sen mystisyydestä, mutta kuvailusta ei löytynyt mitään ihania helmiä, jotka olisivat hellineet silmiä ja jääneet mielenperukoille pyörimään. Huonosti kirjoitetut hahmot myös pilasivat lukukokemusta. Tästä huolimatta Hanna Kauppisessa on selkeästi potentiaalia. Kunhan hän vain kiillottaa vahvuuksiaan ja kehittää hahmonluontitaitojaan, kuka tietää mihin hän saattaa yltää.

★★☆☆☆