16.2.2016

Kirja-arvostelu: Jane Austen, Neito vanhassa linnassa

Jane Austen: Neito vanhassa linnassa


WSOY 1999

Neito vanhassa linnassa on ehtaa Austenia. Jos pitää sellaisista kirjoista kuin Järki ja tunteet tai Ylpeys ja ennakkoluulo, Neito vanhassa linnassa ei tuota pettymystä. Kirja on aivan yhtä ihastuttava ja romanttinen, vaikka ei aivan ylläkään edellä mainittujen tasolle.

Kirja alkaa siitä, kun päähenkilö, nuori ja kokematon Catherine, pääsee ystäväperheen kanssa matkalle Bathiin. Kylpyläkaupungissa käydään tanssimassa, solmitaan ystävyyssuhteita ja koetaan ensi-ihastus. Enempää juonesta ei voi kertoa pilaamatta lukukokemusta. Juonikoukeroita ja sydämentykytyksiä piisaa viimeiselle sivulle asti. Aivan viimehetkiin asti sai jännittää päähenkilön puolesta saako tämän tarina onnellisen lopun.

Juoni oli sanalla sanoen hyvä. Sen kiemuroita seurasi mielellään ja vaikka kirja edustaa Austenia perinteisimmillään, juonta oli vaikea arvata ennalta. Myös hahmot ovat Austenin tavoille uskollisesti kirjoitettu erinomaisesti. Päähenkilön yksinkertaisuus ja lapsellisuus kävivät välillä lähes ärsyttäviksi, mutta toisaalta tuntuivat hyvin ymmärrettäviltä. Catherine on hahmona samaan aikaan suloinen ja höpsö, ja samaan aikaan lähes rasittavan hölmö ja hidasälyinen. Hahmossa näkyy tarinan edetessä pientä kasvua aikuisempaan suuntaan, mikä on myös hyvä juttu.

Muut sivuhahmot ovat aivan yhtä terävästi kirjoitettuja. Catherinen ystävä, Isabella Thorpe, ja tämän veli John Thorpe ovat selkeästi omia henkilöhahmojaan; eivät vain pelkkiä taustakulisseja päähenkilön tarinassa. Catherinen ihastuksen kohde, Henry Tilney, on myös hyvin kirjoitettu. Hieman ylimielinen ja näsäviisas sanailija. Melkein ärsyttävä, mutta todella ihastuttava.

Vaikka kirja on alunperin kirjoitettu vuonna 1818, hahmot kuulostavat nykyihmisenkin korvissa uskottavilta. Kirjassa John Thorpe rehentelee uusilla vaunuillaan kuten nykyihminen voisi kehua uutta autoaan. Jotkin asiat eivät muutu. Ehkä juuri sen takia Austenin kirjat ovat kestäneet niin hyvin aikaa; Austen onnistui löytämään ihmisten luonteista ne peruspiirteet, jotka eivät koskaan muutu. Hänen kirjansa ovat aivan yhtä oivaltavia ja teräviä, kuin mitä ne olivat 1800-luvulla.

Jos jotain kritisoitavaa pitää etsiä, niin kirjan otsikko on hämäävä. Romaanin alkuosa vietetään Bathissa, kaukana harmaista kivilinnoista, ja vasta kun ollaan päästy yli puolenvälin, otsikko alkaa saada järkeä. Juonessa tuntuu olevan suuremmassa osassa varallisuus ja miten raha (tai sen puute) ei voi tulla tosirakkauden tielle. Ehkä kirjan nimi olisi pikemminkin voinut olla Rahat ja tunteet? Noh, ehkei kuitenkaan.

Linnaan sijoittuvat kohtaukset sisältävät hauskoja viittauksia goottikirjallisuuden perinteisiin. Catherine on lukenut muutaman kauhukirjan liikaa ja saanut niistä päähänsä kaikenlaisia hassuja ajatuksia. Kaikki kirjan huumori ei ihan avaudu nykyihmiselle, mutta juuri nämä viittaukset kauhugenreen toimivat tässä tapauksessa parhaiten. Kohtauksista tulee mieleen lukuisat vanhat kauhukirjat, sekä vanhat kauhuelokuvat mustavalkoisine kuvineen. Austen näppärästi kääntää koko kauhukuvaston päälaelleen. Hänen satiirinsa on terävää ja tarkkaa, kuin Terry Pratchettilla konsanaan.

Kaiken kaikkiaan ihastuttava kirja, vaikkei selvä klassikko niin kuin monet muut Austenin kirjat. Suosittelen kaikille romantiikan ystäville.

★★★★☆

10.2.2016

Arvostelu: Olipa kerran rakkaustarina

Q+Blackin blogissa Lukunurkka on ilmestynyt arvostelu julkaisemastani e-kirjasta Olipa kerran rakkaustarina - Kokoelma rakkausnovelleja. Arvostelun voi lukea täällä. Käykääpä katsomassa!

Lisää tietoa kirjasta voi lukea täältä.

2.2.2016

Hyvä novelli

Yritän viritellä kiireiden takia tauolle jäänyttä kirjoittamista novelleilla. Ja siinä tulin ajatelleeksi, että mitkä seikat tekevät novellista hyvän novellin. Tässä lyhyesti noita ajatuksia:  
 
  1. Kirjoita ytimekkäästi. Mikään ei ole pahempaa kuin novelli, joka luulee olevansa romaani. Älä jaarittele. Terävää kuvailua, terävää dialogia. Novelli on lyhyt ja sen on tarkoitus olla lyhyt. Hyvän novellin saa luettua yhdellä istumalla. Liian pitkä novelli turhauttaa.
  2. Aloita napakasti. Novellissa ei ole aikaa kertoa kaikkea, aloita siis hieman keskeltä. Novellissa saa olla aukkoja. Tällä ei tarkoiteta juoniaukkoja, vaan aukkoja niin, että lukijalle ei kerrota kaikkea. Jotkin asiat jäävät mielikuvituksen varaan. Joihin asioihin vain viitataan; niistä ei kerrota suoraan. 
  3. Lopeta napakasti. Kun tärkein on kerrottu, lopeta. Tarina voi jäädä riippumaan hieman ilmaan; kaikkia juonilankoja ei välttämättä saada solmittua loppuun, eikä se ole tarkoituksen mukaistakaan. Avoin lopetus jättää lukijan miettimään ja pohtimaan lukemaansa. Tämä ei ole huono asia.
  4. Muista tunnelma. Lyhyydestä huolimatta novelli voi olla tunnelmallinen. Mukaansatempaava. Novelli voi olla kaunis ja korumainen kuin runo. Runokin on hyvin pelkistetty lyhyydessään, tiiviydessään. Siinä silti on kaunista kieltä, kaunista kuvailua, kielikuvia, jotka korvaavat lyhyyden ja saavat tekstin herättämään lukijassa tunteita. Kun jokaisella sanalla on merkityksensä, jokaisen sanan täytyy olla hiottu.
  5. Suunnittele. Älä lähde kirjoittamaan, ennen kuin olet suunnitellut novelliasi hieman. Novellia ei tarvitse suunnitella niin paljoa kuin pitkää tekstiä, mutta mieti ainakin näitä asioita ennen kuin ryhdyt työhön: ketkä ovat tarinasi päähahmot, miten juoni etenee alusta loppuun ja mitä haluat kertoa tekstilläsi. Mieti asioita pääsi sisällä tai kirjoita ne ylös paperille. Pidä punainen lanka mielessäsi koko ajan kirjoittaessa. Näin vältyt jaarittelulta ja pysyt asiassa.