Kirja-arvostelu: Terry Pratchett, Tähtihattu
Terry Pratchett: Tähtihattu
Karisto 2004
Tähtihattu jatkaa Vapaat pikkumiehet -kirjassa alkanutta Tiffany Särkysen tarinaa. Fantasiaa, huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä sisältävä nuortenkirja on aivan yhtä ihastuttava kuin edeltäjänsäkin. Juoni ei muutu aivan yhtä päätähuimaavan monimutkaiseksi, mutta käänteitä löytyy sopivasti annosteltuna.
Tiffany on päättänyt ryhtyä noidaksi ja lähtee vuorille neiti Tasasen oppiin. Noitakoulu on kova ja sisältää luudalla lennon ja sekasotkujen tekemisen lisäksi paljon ihan normaaleja askareita tavallisten ihmisten parissa.
Tiffany on lisäksi peilin puutteessa keksinyt kätevän tempun. Hän osaa astua itsestään ulos. Tämä kuitenkin houkuttelee paikalle jotakin; ruumiittoman olennon, joka on aina peloissaan. Tiffany tarvitsee otuksen päihittämiseen niin omat hoksottimensa, kuin apua muilta noidilta sekä Nac Mac Feegleiltä.
Kirjan juoni on jännittävä ja pitää otteessaan. Alku on rauhallinen, mutta koko ajan kaiken yllä lojuu jotakin painostavaa. Tulevat tapahtumat kehräytyvät auki pikkuhiljaa. Itse taistelu pahaa vastaan on henkeäsalpaava. Tiffany on tapahtumien keskipisteessä koko ajan. Vaikka hän saakin apua muilta, viimekädessä hän on se, joka hoitaa asiat. Tiffany on hahmona ihastuttavan vahva ja pippurinen, vaikka välillä häntäkin koti-ikävä painaa. Tiffany on hyvin kirjoitettu hahmo, kuten aiemmassakin osassa.
Uusista hahmoista neiti Tasanen on omalaatuinen, hieman höpsö, mutta hieman sivuosaan jäävä tutkijanoita. Annagramma sitten taas on vähän kliseinen ilkeä tyttö, joka pomottelee kaikkia muita paikkakunnan noitakokelaita. Sivuhahmoista ei saa yhtä paljon irti kuin päähenkilöstä. Tai no, Muori Säävirkku on tässä ehkä poikkeus, mutta Muori Säävirkku ei tarkalleen ottaen ole edes uusi hahmo. Onhan hänestä julkaistu jo useampi kirja.
Jos huonoja puolia täytyy kaivella, niin lopetus ei ole kamalan napakka. Se venyy vähän turhankin pitkälle, kun lankoja solmitaan yhteen. En tiedä onko kaikki tämä edes tarpeellista, vaikka tunnelmallista se ehkä onkin.
Kaiken kaikkiaan loistava kirja. Tähtihatussa on sekoitettu juuri sopivassa määrin toimintaa, huumoria ja draamaa. Loistava kirja ja loistava kirjasarja. Suosittelen lämpimästi kaikille nuortenfantasian ystäville.
★★★★★
Karisto 2004
Tähtihattu jatkaa Vapaat pikkumiehet -kirjassa alkanutta Tiffany Särkysen tarinaa. Fantasiaa, huumoria ja yhteiskuntakritiikkiä sisältävä nuortenkirja on aivan yhtä ihastuttava kuin edeltäjänsäkin. Juoni ei muutu aivan yhtä päätähuimaavan monimutkaiseksi, mutta käänteitä löytyy sopivasti annosteltuna.
Tiffany on päättänyt ryhtyä noidaksi ja lähtee vuorille neiti Tasasen oppiin. Noitakoulu on kova ja sisältää luudalla lennon ja sekasotkujen tekemisen lisäksi paljon ihan normaaleja askareita tavallisten ihmisten parissa.
Tiffany on lisäksi peilin puutteessa keksinyt kätevän tempun. Hän osaa astua itsestään ulos. Tämä kuitenkin houkuttelee paikalle jotakin; ruumiittoman olennon, joka on aina peloissaan. Tiffany tarvitsee otuksen päihittämiseen niin omat hoksottimensa, kuin apua muilta noidilta sekä Nac Mac Feegleiltä.
Kirjan juoni on jännittävä ja pitää otteessaan. Alku on rauhallinen, mutta koko ajan kaiken yllä lojuu jotakin painostavaa. Tulevat tapahtumat kehräytyvät auki pikkuhiljaa. Itse taistelu pahaa vastaan on henkeäsalpaava. Tiffany on tapahtumien keskipisteessä koko ajan. Vaikka hän saakin apua muilta, viimekädessä hän on se, joka hoitaa asiat. Tiffany on hahmona ihastuttavan vahva ja pippurinen, vaikka välillä häntäkin koti-ikävä painaa. Tiffany on hyvin kirjoitettu hahmo, kuten aiemmassakin osassa.
Uusista hahmoista neiti Tasanen on omalaatuinen, hieman höpsö, mutta hieman sivuosaan jäävä tutkijanoita. Annagramma sitten taas on vähän kliseinen ilkeä tyttö, joka pomottelee kaikkia muita paikkakunnan noitakokelaita. Sivuhahmoista ei saa yhtä paljon irti kuin päähenkilöstä. Tai no, Muori Säävirkku on tässä ehkä poikkeus, mutta Muori Säävirkku ei tarkalleen ottaen ole edes uusi hahmo. Onhan hänestä julkaistu jo useampi kirja.
Jos huonoja puolia täytyy kaivella, niin lopetus ei ole kamalan napakka. Se venyy vähän turhankin pitkälle, kun lankoja solmitaan yhteen. En tiedä onko kaikki tämä edes tarpeellista, vaikka tunnelmallista se ehkä onkin.
Kaiken kaikkiaan loistava kirja. Tähtihatussa on sekoitettu juuri sopivassa määrin toimintaa, huumoria ja draamaa. Loistava kirja ja loistava kirjasarja. Suosittelen lämpimästi kaikille nuortenfantasian ystäville.
★★★★★
Kommentit
Lähetä kommentti