26.9.2016

Kirja-arvostelu: Kiera Cass, Eliitti

Kiera Cass: Eliitti

Pen & Paper 2016

Eliitti on jatkoa Kiera Cassin Valinta-kirjasarjalle. Ensimmäinen osa onnistui pöhköydestään huolimatta viehättämään minua hyvin kirjoitetulla päähenkilöllään. Toinen osa ei ihan yllä ensimmäisen tasolle. Se pieni omaperäisyyden kipinä, joka kannatteli Valintaa, on Eliitissä hukattu.

35 palatsiin kutsuttua tyttöä on nyt karsiutunut kuuteen ja America Singer on yksi heistä. Myös American entinen poikaystävä, Aspen, on kuvioissa yhä mukana. Kun prinssi Maxon yrittää valita itselleen tulevaa vaimoaan, on America omien valintojensa edessä. Aspen vai Maxon? Lisäksi kapinalliset, jotka jo edellisessä kirjassa tekivät hyökkäyksiään palatsiin, heittävät omia kapuloitaan rattaisiin.

Edellisessä kirjassa kolmiodraamaa oli paljon vähemmän. Pidin siitä. Kolmiodraamoja näkee chick lit-kirjoissa ihan liikaa ja se alkaa olemaan aika kulunut juonikuvio. Varsinkin jos siihen ei saa mitään uutta, omaperäistä näkökulmaa, ja siihen suunnalle myös Eliitin kolmio kallistuu. Aspen on hellä ja mukava, mutta myös kamalan hajuton ja mauton. Hänessä ei ole luonnetta. Maxon taas on karismaattinen, mutta vähän turhankin kanssa, kun miekkosen ympärillä pyörii kerralla kuusi tyttöä. Ei ihme, jos Americalla on vähän pasmat sekaisin.

Pidin Americasta ensimmäisessä osassa ja siksi olin hieman pettynyt, kun tutusta räiskeestä ja oman tien kulkemisesta oli Eliitissä vain rippeet jäljellä. America muistutti nyt paljon enemmän niitä perinteisiä sankarittaria, jotka itkeskelevät paljon ja eivät osaa päättää, ketä nyt rakastaisivat. Eikä pidä unohtaa myöskään kommunikointiongelmia. Kuinka monta sydänsurua voitaisiinkaan välttää, jos ihmiset vain osaisivat puhua.

Olin harmissani myös Aspenista. Hahmosta voisi repiä niin paljon enemmän irti. Nyt Aspen vain hillui taustalla osaansa tyytyneenä, odotellen kuuliaisesti American päätöstä. Missä on kiukku? America sentään noin vain vaihtoi vähän komeampaan poikaystävään ja Aspen vain... antaa olla? Oikeasti? Itse olisin Aspenina aika loukkaantunut. Aika hiton loukkaantunut. Okei, kyllä Aspenkin olisi voinut heittää pari kirjettä, kun America oli kiikutettu palatsiin Valintaan, mutta silti. Aspen, missä on itsekunnioituksesi? Älä anna jonkun nätin naaman pompotella sinua miten haluaa! Kuinka paljon parempaa draamaa siitä olisi saatu irti, jos Aspenilla olisi ollut hieman enemmän munaa tämän tylsän hannailun siasta.

Ja Maxon. Maxon vaikutti ensimmäisessä kirjassa alkuun ärsyttävältä, sitten kivalta. Nyt Maxon lipuu taas sinne ärsyttävään. Onhan se ymmärrettävää, että teini-ikäisen kundin hormoonit hyrrää ja kun ympärillä pyörii kuusi nättiä ja aulista neitokaista... tilanteita tapahtuu. American tunteisiin oli tässä helppo samaistua. Joka kerta kun Maxon sipaisi suukon toisen tytön poskelle, se tuntui pistoksena ihan omassa rinnassa asti. Maxon oli siltikin aika ääliö, enkä oikein ymmärrä American kärsivällisyyden ja anteeksiantamisen määrää.

Jos näistä kahdesta pitäisi valita, olin itse Team Aspenin puolella. Hyvänä kakkosena oli vaihtoehto "kerää kimpsut ja kampsut, ja lähde jo hyvä nainen äkkiä pois sieltä palatsista".

Kirja tekee jotakin oikein, jos se herättää näin paljon tunteita. Eliitti olikin ihan kiva, mutta odotin enemmän. Odotin jotain muuta kuin vain ihan kivaa. Odotin vielä suurempia tunteita, vielä mahtavampaa draamaa. Odotin omaperäisyyttä. Eliitti on kuitenkin aika tavanomainen nuorille naisille suunnattu dystopia fantasiakirja. Jatko-osat on silti pakko lukea. Täytyyhän sitä saada selville, kenet America lopulta valitsee. Toivon, että hän valitsee itsensä.

★★☆☆☆

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti