Kirja-arvostelu: C. J. Daugherty, Night School 5: Endgame
Atom 2015
Luettu e-kirjana
Luettu englanniksi
Viides ja viimeinen osa Night School-sarjaa takanapäin. Ihan ensimmäiseksi täytyy myöntää, että olen pettynyt. Lopetus ei ole niin hyvä kuin se voisi olla. Itse asiassa lopeus on aika huono. Aiempiin osiin verrattuna toimintaa oli paljon vähemmän ja suvantoja sitäkin enemmän.
Juoni jatkuu siitä mihin edellisessä jäätiin. Neuvottelut Nathanielin kanssa menivät mönkään Lontoossa ja Allie juoksutetaan karkuun niin ripeästi, että Carter jää jälkeen - ja vihollisen kynsiin. Allie ystävineen ja liittolaisineen joutuu hankkimaan Carterin takaisin. Lisäksi pitäisi päättää, mitä Nathanielin suhteen tehdään.
Räväkän aloituksen jälkeen kirjan vauhti hidastuu. Iso osa juonesta on suunnittelua ja vakoilua, kun sankarit yrittävät selvittää mihin Carter on viety ja miten tämä saataisiin takaisin. Tämä ei ole kamalan kiinnostava luettavaa, vaikka siinä ohessa Allie tekee suhteensa selväksi Sylvainin kanssa ja saa myös kuulla mikä Rachelia on vaivannut jo useamman kirjan ajan. Rachelin paljastus ei todellakaan tule paljastuksena; paitsi puusilmäiselle sankarittarellemme.
Sitten Carter haetaan takaisin. Hetken aikaa on taas jännää, mutta aiempien kirjojen tasolle ei nousta. Odotin edes jotain koukkua, mutkaa tai muuta jäynää - aiempien kirjojen perusteella se tuntui enemmän kuin todennäköiseltä - mutta mitään ei tapahdu. Ja sitten kirja lysähtää hiljalleen lopetukseensa, joka sekään ei ole mieleenpainua. Aiempien kirjojen lopuissa on tapahtunut aina edes jotakin pientä jännää, miksi siis ei nyt? Lopetus on hyvin epädramaattinen, jopa antiklimaattinen.
Lopetus on epätyydyttävä. Kun ottaa huomioon kaiken, mitä Allie on kirjasarjan aikana joutunut kokemaan, tämä ei ole lainkaan tarpeeksi korvaamaan näitä kärsimyksiä. Hyvät ovat olleet altavastaavia koko ajan ja nyt edes lopussa hyvät eivät saa kauan kaipaamaansa, selkeää voittoa pahiksilta. Se ei tunnu reilulta. Ehkä siinä on tarinan opetus: maailma ei ole reilu paikka.
Minua harmittaa, miten hyvä hahmo Christopherissa, Allien isoveljessä, hukattiin. Christopherilla oli mahdollisuuksia kasvaa tarinan aikana. Hahmo oli kiinnostava ja siinä oli potentiaalia. Mutta Christopher on lopussa samanlainen hajuton ja mauton sivuhahmo kuin kirjasarjan alussakin. Miten hieno kaksoisagentti hänestä olisikaan voinut tulla!
Night School-sarja olisi voinut olla parempi, jos sarjan kirjoittaja olisi katsonut muutaman rikos- ja vakoilusarjan lisää. Se olisi tarvinnut lisää koukkuja. Yllätyksiä. Juonenkäänteitä. Jännitystä. Nyt se oli aika lattea lukukokemus kaiken kaikkiaan. Endgame on selkeästi kirjasarjan tylsin osa. Se on harmittava lopetus, kun aiemmat osat lukeneena odotin edes vähäsen jotain muuta.
★★☆☆☆
Kommentit
Lähetä kommentti