Kirja-arvostelu: Jari Nummelin, Kirotun kirjan vartija

Kuva: Risingshadow

Jari Nummelin (toim.): Kirotun kirjan vartija: Suomalaisia Cthulhu-tarinoita

Jalava 2016
Luettu e-kirjana

Kirotun kirjan vartija on novellikokoelma, johon on koottu eri suomalaiskirjailijoiden Cthulhu-mytologiaan liittyviä tarinoita. Kokoelma onkin varsin kattava. On hauska huomata, miten monet suomalaiset kirjailijat ovat tarttuneet Lovecraftin luomaan maailmaan.

Novellien taso oli mielestäni hyvin tasalaatuinen. Joukossa ei ollut mitään selkeitä pettymyksiä, mutta ei myöskään mitään erityisen mieleenpainuvaa. Humoristinen "Kun taata Tsathogguan ampui" pisti silmään erilaisen lähestymistapansa takia; se kun oli selkeästi hauskaksi jutuksi tarkoitettu, kun taas kokoelman kaikki muut novellit ovat selkeästi kauhua. Sen olisi ehkä voinut jättää kokoelmasta pois, mutta toisaalta itse pidin novellista ja sen huumorista. Se toimi ihan kivana välikevennyksenä muiden "vakavampien" novellien lomassa.

Pidin myös novellien selkeästä suomalaisuudesta. Cthulhu-mytologian hirviöt on istutettu lujasti suomalaiseen maaperään ja ne sopivat sinne yllättävän hyvin. Suot kuulostavat yhtäkkiä kammottavilta mustien, pohjattomien vesilämpäreittensä kanssa, samoin rannikoille ja niitä loiskiville kylmille aalloille on saatu sopivaa mustanpuhuvuutta. Kokoelma on tosiaan nimensä mukaisesti koottu suomalaisista Cthulhu-tarinoista, ei vain suomalaisten kirjoittamista tarinoista.

Osassa novelleista on käytetty suoraan Lovecraftin luomia hirviöitä ja hahmoja, joissain on keksitty omia lovecraftimaisia otuksia. Novelleista kuitenkin puuttuu jotakin, mitä Lovecraftin novelleissa on. Ne eivät ole yhtä ravistuttavia, yhtä kauhistuttavia. Lovecraftin novelleissa parasta (ja pahinta) on yllätyksellisyys. Juuri kun luulee tietävänsä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja odottaa pettymystä, sitä joutuu yllättymään. Lovecraftin hirviöt ovat oikeasti hirveitä, oikeasti käsittämättömiä ihmismielelle ja siksi täysin kauhistuttavia. Tässä kokoelmassa Cthulhu-mytologian monsterit ovat kovin arkipäiväisiä ja kaukana esikuvistaan.

Lisäksi novelleista puuttuu kosminen näkökulma. Minulle Lovecraft on suurimmaksi osaksi scifiä. Hänen novelleissaan liikutaan sulavasti maiden, avaruuksien, ajan ja eri ulottuvuuksien lävitse. Ne ovat pääasiassa tieteiskirjallisuutta ja vasta sen jälkeen kauhua. Tämän kokoelman novelleissa kosmisuus on unohdettu täysin. Hirviöt vain ovat muinaisia; suohon, maahan tai mereen haudattuja, unohdettuja jumalia. Ne eivät ole tulleet avaruuksista, toisin kuin Lovecraftin novelleissa.

Kritiikistä huolimatta pidin kokoelmasta oikein paljon, vaikka esikuvan tasolle ei päästä. Jos joku on oikeasti kiinnostunut Lovecraftista tai Cthulhusta, kannattaa tutustua ensin alkuperäiseen lähteeseen. Lovecraftin jäljitelmät ovat aina jäljitelmiä; viihdyttäviä omalla tavallaan, mutta eivät yhtä hyviä kuin alkuperäinen.

★★★☆☆