Kirja-arvostelu: C. J. Daugherty, Night School 4: Resistance

C. J. Daugherty: Night School 4: Resistance

Atom 2014
Luettu e-kirjana
Luettu englanniksi

Resistance on jo neljäs osa Night School-sarjaa. Sarjan suomentaminen tosiaan lopetettiin jo toiseen osaan, joten luin tämänkin englanniksi. Kirjassa käytetty kieli ei ole vaikeaa, joten teille kaikille joita jäi kismittämään miten sarja jatkui, voin suositella englanninkielistä versiota, jos vain kielitaitoa löytyy vähääkään.

Resistancessa jatketaan edellisen osan tunnelmissa. Allie on ollut piilossa pidemmän aikaa, mutta kun hänen kimppuunsa hyökätään Ranskan maaseudulla, hänen on palattava takaisin Cimmerian sisäoppilaitokseen. Koulussa turvatoimet on nostettu maksimiin, kun kaikki odottavat kiihkeän epätoivon vallassa, mitä Nathaniel seuraavaksi aikoo. Koululta löytyy myös Carter ja vanha suola alkaa janottaa, vaikka virallisesti Allie onkin Sylvainin kanssa.

Aloitus oli hyvin napakka ja vauhtia täynnä. Koululle päästäessä vauhti hidastuu ja poikahuolet nousevat pääosaan. Valitettavasti. Edellisessä osassa tämä aihe tunnuttiin taputeltavan loppuun, mutta niin vain Allie alkaa haikailla vanhan poikaystävänsä perään. Herätys, Allie! Yritä nyt muistaa, mikä ääliö Carter oli. Sanomattakin selvää olin tässä aiheessa Sylvainin puolella, siitä huolimatta että Sylvain oli aasi ekassa kirjassa. Koska Carter oli isompi aasi.

Joka tapauksessa poikaongelmissa oli pahasti toiston makua. Edellisessä kirjassa Allie oli Carterin kanssa yhdessä, mutta koko ajan törmäili Sylvainiin ja ihaili tämän tuikkivia silmiä. No nyt Allie on Sylvainin kanssa ja törmäilee koko ajan Carteriin ja ihailee tämän tummia silmiä. Hohhoijaa. Tuttuuden tuntu on huomattava. Onkohan kirjailijalta alkanut loppua ideat kesken? Joka tapauksessa tähän aiheeseen olisi voinut keksiä uusia näkökulmia, jos kerta tähän aiheeseen oli pakko palata jälleen kerran.

Juonenkäänteitäkin löytyy, mutta ne eivät tule niin shokeeravina kuin mitä ne olisivat voineet. Käänteistä on vaikea puhua paljastamatta mitään suurta, mutta sanotaan vaikka niin, että niihin olisi pystynyt saamaan enemmän jännitystä, jos kirjailijan taidot tai ideat olisivat riittäneet. Tällä hetkellä käänteet eivät ole tarpeeksi koukuttavia. Ne eivät salpaa lukijan hengitystä ja saa lukemaan vielä seuraavaakin kappaletta, koska jäi niin jännään paikkaan. Niissä olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta nämä mahdollisuudet hukataan. Resistance ei ole jännäri, valitettavasti.

Loppua kohden kirja paranee, kun tapahtumiin tulee vähän vauhtia. Lopun tohina Lontoossa on hauskaa luettavaa, mutta sitä ei kannata miettiä liikaa. Jos alkaa miettiä, mieleen kohoaa sellaisia kysymyksiä kuin mihin pahikset oikeastaan pyrkivät tällä kaikella? Mikä heidän suunnitelmansa oli? Kaihan heillä oli suunnitelma? Oliko hyviksillä suunnitelma? Lukiessa tuntuu vähän siltä kuin hyvikset ja pahikset juoksisivat hippaa pimeässä metsässä ilman sen suurempaa päätä taikka häntää. Toivottavasti jokin suunnitelma oli ja se paljastetaan seuraavassa osassa.

Jotenkin tämä sarja on mennyt alamäkeä ensimmäisestä osasta lähtien. Kirjasarja alkoi ihan kivasti, jopa lupaavastikin. Toivoin todella, että toisessa osassa olisi hiottu ensimmäisen viat. Kun niin ei tapahtunut, toivoin että kolmas osa olisi ollut parempi. Nyt neljännen osan jälkeen haluan vain saada tämän sarjan loppuun, ilman mitään odotuksia tai toiveita paremmasta.

★★☆☆☆