19.9.2016

Kirja-arvostelu: Kiera Cass, Valinta

Kiera Cass: Valinta

Pen & Paper 2016

Kiinnostuin Valinnasta, kun näin sen kannen sattumalta Risingshadow'ssa. Kansi oli upea ja kiinnitti huomioni. Luin kuvailutekstin ja totesin, että juoni kuulosti täydeltä hömpältä, mutta se voisi olla hyvää hömppää. Varovaisen optimistisena metsästin kirjan käsiini ja ryhdyin lukemaan.

Sitä ei käy kieltäminen, että juoni on tosiaan pelkkää hömpötystä. Amerikan Yhdysvallat on sotaisassa tulevaisuudessa muutettu monarkiaksi. Kun kuningasperheen prinssi on naimaiässä, hänelle etsitään vaimo tosi-tv-ohjelman avulla. Totta kai.

Varsinainen päähenkilö on tyttö nimeltä America Singer. Americalla on jo poikaystävä, alempaan kastiin kuuluva Aspen. Koska kastirajoja rikkovia avioliittoja ei katsota hyvällä, nuoret ovat joutuneet piilottelemaan suhdettaan. America päättää osallistua arvontaan äitinsä painostamana ja päätyy valituksi Valintaan. Palatsissa America on omien valintojen edessä, kun hän tutustuu prinssi Maxoniin, joka ei olekaan niin tylsistyttävä tyyppi kuin mitä America on kuvitellut.

Kun juoni on tämä, niin ymmärrettävästi kirja vaatii oikeanlaisen mielentilan, kun sitä lukee. Yksityiskohtiin tai niiden pöhköyteen ei kannata takertua liikaa. Amerikka on monarkia? Prinssille etsitään vaimoketta Unelmien poikamies-sarjan avulla? Avioliittojen ulkopuolinen seksi on kielletty lailla? Kirjan juonessa ja maailmassa on paljon yksityiskohtia, jotka saavat helposti tuhahtelemaan ääneen. Mutta jos päättää hyväksyä juonen kaikkien sen pöhköyksiensä kanssa, lukeminen on oikeastaan aika helppoa. Jopa nautittavaa.

Valintaa parantaa paljon sen päähenkilö. Omituisesti nimetty America on nimittäin päähenkilönä loistava. Hahmon terävyydestä, nokkeluudesta ja napakkuudesta tulee jostakin kumman syystä mieleen Jane Austenin monet naispäähenkilöt. American kipakkuudesta ja epätavallisuudesta kertoo paljon se, että toisilla treffeillä Maxonin kanssa America päätyy monottamaan tätä kulkusille. Voi kyllä.

American nokkela sanailu on myös ihanaa luettavaa. Hahmosta on helppo pitää. Hän ei vain huokaile ja itkeskele, vaan tiukassakin paikassa Americalla pysyy järki päässä. America ei ole heikko neitokainen, joka tarvitsee miestä pelastamaan itseään. America on hahmona on todella kypsä ja hyvin kirjoitettu. Hahmoon ja tämän ristiriitaisiin tunnelmiin on helppo samaistua.

Muista hahmoista Maxon on ehkä toiseksi parhaiten kirjoitettu. Alussa prinssi on jopa vähän ärsyttävä, mutta kun tarina etenee, Maxon on oikeastaan ihan mukava. Aspenista ei ehtinyt saamaan vielä paljoakaan irti; ehkä hahmo paranee kirjasarjan edetessä. Ilkeä tyttö Celeste on hahmoista kliseisin. Tälläisissä kirjoissa täytyy aina olla blondi pahistyttö päähenkilöä vastustamassa.

Suomennos oli ihan kiva, mutta ei täydellinen. Tekstiin on jäänyt jonkinverran kirjoitusvirheitä, jotka lähes kaikki ovat lyöntivirheitä. Jos teksti olisi luettu edes kerran vielä läpi, nämä typot olisi ollut helppo korjata. Myös lauserakenteisiin on jäänyt kankeuksia. Tulee olo, että teksti on kyllä käänetty, mutta sitä ei ole suomennettu. Mihinkään google translate -laatuun ei sentään mennä, mutta käännöstyö ei missään tapauksessa ole täydellisesti tehty.

Odotin että kirjassa olisi ollut vielä enemmän selkiinpuukottelua, valehtelua ja toisista pahan puhumista, mutta ehkä kilpailu tästä kovenee, nyt kun alkukarsinnat on käyty. Olen kyllä kiinnostunut näkemään, miten American tarina saa päätöksensä. Jatko-osaa metsästämään siis.

★★★☆☆

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti