Varpunen

Tämä ensimmäinen novelli ei itse asiassa ole edes novelli. Tarkkaan ottaen se ei ole runokaan. Tarkoituksena oli vain suomentaa – huvin vuoksi – Paul Simonin ja Art Garfunkelin kappale ’Sparrow’ eli siis suomeksi ’Varpunen’. Tarkoituksenani ei ollut saada aikaiseksi jotakin, jota voisi laulaa kappaleen alkuperäisen melodian mukaan, vaan halusin luoda kappaleen sanoista faabelin. Faabeli tarkoittaa eläinsatua, joissa yleensä on opettavainen lopetus (joskus jopa tyyliin ”Tarinan opetus oli…”) ja jotka joskus voivat olla runomittaan kirjotettuja, niin kuin tämä tässä.

Yritin suomentaa kappaleen, en siis vain kääntää sitä sanasta sanaan. Lopetus on auttamattoman kömpelö vieläkin, mutta se on vaikea kohta muutenkin. ’Muistokirjoitus’ on sanana pitkä ja sille on melko mahdotonta löytää synonyymia. Kaksi viimeistä sanaa eivät myöskään sovi yhteen… Muuten suomennos on melko toimiva. Laadin tämän joskus lukioaikoina, kun innostuin muutenkin kirjoittamaan faabeleita. On joskus hauska pakottaa aivot tekemään oikein kunnolla töitä ja keksimään sopivia riimejä ja korulauseita.

Liitin mukaan myös alkuperäiset lyriikat, niin että voitte vertailla niitä ja pohtia, miten onnistunut suomennokseni oikeastaan on.

Varpunen

Ken rakastaisi pientä varpusta,

joka pitkän matkansa uuvuttama on?

”En minä”, sanoi suuri tammi.

”Vaivalla kasvattanut olen tämän oksiston;

muualta taitelkoon hän itselleen peiton.”

Ken rakastaisi pientä varpusta

ja ystävällinen olisi hänelle?

”En minä”, sanoi ylväs joutsen.

”Jo nauran pelkälle ajatukselle!

Muiden silmissä olisin vain pelle.”

Ken rakastaisi pientä varpusta

ja ruokkisi paran nälkäisen?

”En minä”, sanoi kultainen vilja.

”Tahtoisin, mutten voi, ja niin saata en;

ne tarvitsen itse, joka jyväsen.”

Ken rakastaisi pientä varpusta?

Eikö kukaan voi hänelle muistokirjoitusta kirjoittaa?

”Minä voin”, sanoi maa.

”Sillä kaikki, mitä luonut olen, myös minuun palajaa.

Maasta olet tullut ja maaksi olet jälleen tuleva.”

Sparrow

Who will love a little Sparrow?

Who’s traveled far and cries for rest?

“Not I,” said the Oak Tree,

“I won't share my branches with no sparrow's nest,

And my blanket of leaves won't warm her cold breast.”

Who will love a little Sparrow

And who will speak a kindly word?

“Not I,” said the Swan,

“The entire idea is utterly absurd,

I'd be laughed at and scorned if the other Swans heard.”

Who will take pity in his heart,

And who will feed a starving sparrow?

“Not I,” said the Golden Wheat,

“I would if I could but I cannot I know,

I need all my grain to prosper and grow.”

Who will love a little Sparrow?

Will no one write her eulogy?

“I will,” said the Earth,

“For all I've created returns unto me,

From dust were ye made and dust ye shall be.”

Paul Simon, Art Garfunkel ja Roy Halee