Maailman kaunein kukkanen

Saatte luettavaksenne jälleen yhden vanhan faabelini. Joskus kun haluaa oikein kunnon aivojumppaa, on hauska kirjoittaa tämän tyylisiä tekstejä. Kannattaa kokeilla! Riimien miettiminen tekee tekstin tuottamisesta hidasta, mutta yllättävän hauskaa ja antoisaa. Joskus on mukavaa tehdä kirjoittamisesta itselleen aidosti haastavaa.

Tämä hassu pieni satu kertoo kerskailevasta kukkasesta. Tarinan opetus on: älä kasva perunapellossa. Hieman parempi opetus voisi olla kai, että ei ole väliä, vaikka olisit maailman kaunein kukkanen; jos kasvat väärässä paikassa, olet vain rikkaruoho. Tämän oppii, jos on joutunut perkaamaan vähänkään kasvimaata.

Maailman kaunein kukkanen

Maailman kaunein kukkanen

     perunapellos kasvoi vaan.

Se sanoi: ”Oi, niin kaunis oon,

     kaunein päällä maan!”

Itseänsä katsoi se

     ylpeänä ihaillen,

mutt naapureitaan arkisia

     ainoastaan säälien.

”Voi, katsokaa nyt noita!” sanoi se,

     ”rumia parkoja

Toki olen kauniimpi mä

     näitä sarkoja!

Varteni niin herkkä, hento,

     soma, kaunis niin,

ja värini, mun hehkuni

     kestää vuosiin tuhansiin!”

Näin puhui tuo kukka

     ja jatkoi kerskuen:

”Tuoksuni, niin upea –

     ja nyt mä kehu en;

niin ihana, niin huumaava

     ett kaikki ihmiset

tuoksullani lumoan;

     vastustaa sä voi et!”

Näin siis kerskui tuo

     ylpee kukkanen

ja yhä vain sen

     vauhti kiihtyen:

”Ja loistoni kun himmenee

     vuosien suurten päästä,

ja maakin jo vapautuu

     roudasta ja jäästä,

siemenen mä kasvatan,

     yhden ainoan

ja hälle, joka syö sen

     ikuisen elämän tarjoan.”

Se katsoi taas ympärilleen,

     perunoita tylsiä

ja tuhahti säälien:

     ”Voi noita tyhmiä!

Katsokaa nyt,

     piikkejä varsissaan,

ja kukkansa: niin tavallinen!

     Ruma tuoksultaan.”

Näin vähätteli, tyhmyri,

     ei tiennyt kukkanen:

lopun hetki lähestyi;

     oli aika tullut sen.

Kas, perunamaassa ei kukaan

     ei kukka, kukista kauneinkaan

muuta ole meidän silmissä

     kuin rikkaruoho vaan.

Joten kukka irti revittiin, pois nypättiin,

     ja kuihtui, loistons muassaan.

Niin kuoli kaunis kukkanen,

     kaunein päällä maan.