Kirja-arvostelu: Anders Vaclin, Aki Parhamaa, Sensored reality – Glitch
 |
| Kuva: Risingshadow |
Tammi 2019
Luettu e-kirjana
Glitch on Sensored reality-kirjasarjan toinen osa. Ensimmäinen osa, Beta, ei ihan napannut, eikä napannut kyllä tämä toinenkaan osa. Parannusta on tapahtunut, ihan selvästi, mutta en vieläkään lämmennyt tälle kirjasarjalle.
Glitch jatkaa Minakon tarinaa. On talvi ja Helsinki on tiukan jääkuoren puristuksissa. Minako päätyy opiskelemaan pelaajakouluun; arvostettuun opistoon, jossa koulutetaan ammattipelaajia. Samalla Minako yrittää selvittää, mihin hänen äitinsä on kadonnut, sekä kuoliko hänen isänsä sittenkään tapaturmaisesti, vai liittyykö tähän jotain muutakin?
Minako on Glitchissä aivan yhtä ärsyttävä kuin Betassakin. Pitkästä aikaa on oikein sellainen päähenkilö, jota voi vihata! Minako on ilkeä ystävilleen ja silti nämä vain antavat hänelle anteeksi ja palaavat takaisin, kerta toisensa jälkeen. Jos minulta kysytään, Minako ei ansaitsisi moisia ystäviä! Niin kamalalla tavalla hän käyttäytyy näitä kohtaan.
Edellisestä kirjasta tutuiksi tulleille hahmoille, Jadelle, Alvarille ja Cosmolle, koetetaan tässä toisessa osassa kehitellä lisää syvyyttä. Jaden kohdalla tämä osittain toimiikiin, vaikkakin Jaden käytös on vieläkin todella poukkoilevaa ja erikoista. Ihme tuuliviiri. Alvar ja Cosmo jäävät yhä aika perusnörteiksi. Myös muita uusia sivuhahmoja tuodaan roppakaupalla, mutta nämä jäävät auttamattoman paperisiksi yrityksistä huolimatta.
Pelitermistöä on lisätty tekstiin, mikä on hyvä. Mutta omituisuuksia löytyy yhä. Kirjassa toimii isona juonikuviona battle royale peli, jota opiskelijat joutuvat pelaamaan. Pelin voittaja pääsee MM-kisoihin tai jotain. Tässä ei ole vielä mitään outoa. Outoa on se, että tämä battle royale peli kestää useita satoja tunteja. Normaalisti battle royale pelit eivät kestä alkuunkaan näin pitkään. Pelin ideana on selviytyä mahdollisimman pitkään ja samalla listiä niin monta muuta pelaajaa kuin suinkin ehtii. Sen on tarkoituskin olla nopea ja hektinen yhdeltä istumalta pelattava peli. Sitä ei voi tallentaa ja jatkaa myöhemmin. Yhteen peliin voi tulla pelaajia eri puolilta maita ja mantuja. Jos peli kestää näin kauan, mitä tapahtuu, jos seuraavalla kerralla, kun käynnistät koneen, kaikki pelin aloittaneet pelaajat eivät pääsekään paikalle? Lasketaanko heidät pudonneiksi pelistä?
Tässä Glitchissä esitellyssä pelissä oli muutakin outoa. Kuten miksi paikasta toiseen siirtymistä ei esitetä vain välianimaationa? Miksi pelissä käytetään niin raskaasti kertojaääntä? Miksi ylipäätään ympätä juoni battle royale peliin? Niiden on tarkoitus olla järjetöntä räiskintää, ei tylsä historian luento! Muutenkin hassua pakottaa koko koulu pelaamaan battle royale peliä... Annan esimerkin. Ajattellaan, että on koulu, jossa yksi opiskelee koripalloa, toinen pesistä ja kolmas juoksua. Sitten yhtäkkiä koulun rehtori ilmoittaa, että tänä vuonna kaikki osallistuvat hiihdon SM-kisoihin! Ei mitään järkeä. Moba on täysin erilainen peli kuin battle royale. Voit olla hyvä pelaamaan Dotaa, mutta silti surkea Fortnitessa.
Mutta kuten alussa sanoin, parannusta on tapahtunut. Kirjassa oli enemmän niitä teknisiä tietoja, joita aikaisemmassa osassa kaipasin. Oli pelijargonia. Kun Minako pelasi, tuli sellainen olo, että oikeasti oltiin pelin sisällä. Minakolla oli inventaario ja ase piti laittaa käteen, ennen kuin sitä voi käyttää. Betassa tällaisesta ei ollut tietoakaan. Pidin tästä ja sen tuomasta tunnelmasta.
Kirjasarjassa on vielä kolmas osa ja sen huomaa. Glitchin juoni jää vähän roikkumaan ilmaan. Jaah, kaipa se viimeinenkin osa on katsastettava...
★★☆☆☆
Kommentit
Lähetä kommentti