Kirja-arvostelu: Erin Hunter, Tuli ja jää

Kuva: Risingshadow

Erin Hunter: Tuli ja jää


Art House 2009
Luettu e-kirjana

Tuli ja jää on Soturikissat-sarjan toinen osa. Edellinen osa, Villiin luontoon, oli yllättävän hyvä ja viehättävä kissamaisuudessaan. Jatko-osa on pitkälti sitä samaa hyvine ja huonoine puolineen.

Klaanikissojen metsään on saapumassa talvi, joka tuo mukanaan kylmyyttä ja tauteja. Tulisydän on saavuttanut soturin arvonimen klaanissa ja pääsee kouluttamaan uusia oppilaita, mutta elo klaanissa ei ole pelkkää juhlaa. Tulisydän joutuu riitoihin parhaan ystävänsä kanssa ja muutoinkin tuntee olonsa klaanissa aina välillä ulkopuoliseksi kotikisutaustansa takia. Haasteita Tulisydämen elämään tuo myös Tuuliklaanin etsiminen, rajaloukkaukset ja ilkeä Tiikerikynsi. Ei ole totisesti helppoa olla klaanikissa!

Tuli ja jää seuraa samoja hahmoja kuin edellinenkin. Tulisydän (ent. Ruska) on aika pitkälti se sama kissa kuin aiemminkin. Hahmossa ei ole kauheasti tapahtunut mitään muutosta tai kehitystä. Hän ei vieläkään kyseenalaista klaanin tapoja juurikaan, vaan nielee kaikki epäkohdat sellaisenaan. Lukiessa ärsytti jotenkin tavattomasti, kun kuvailtiin pikku kissanpentujen sairastamista, samaan aikaan kun Tulisydän varmasti hyvin tiesi koko ajan, miten lääkäri Kaksijalkalassa voisi pelastaa nämä!

Mutta toisaalta Tulisydämen hahmoon liittyy se, että hän haluaa olla henkeen ja vereen klaanikissa, ja jos hän alkaisi tekemään uusia, ennenkuulumattomia ehdotuksia, se ei varmasti auttaisi kovin konsertaviisessa yhteisössä. Silti. Vähän enemmän kapinahenkeä Tulisydämeen kaipaisin, vaikka sitten vain tämän päänsisälle, vaikkei hän uskaltaisikaan kaikkia ajatuksiaan ääneen sanoa.

Edellistä osaa lukiessa ihmettelin myös sitä, miten Tulisydän ei kaivannut lainkaan kotiinsa piha-aidan yli hypättyään. Tässä kirjassa koti-ikävää oli ja käypä Tulisydän pari kertaa katsomassakin vanhoja kotiseutujaan. Tämä kuulosti uskottavalta ja samaistuttavalta. Muut kissahahmot jäävät vain nimien vilinäksi. Heistä ei oikein saa minkäänlaista otetta. Tiikerikynsikin on vain ilkeä ilkeilyn vuoksi. Ainoa kissa, jolla on edes vähän luonnetta, on Keltahammas.

Ihan hyvä kirja tämäkin oli. Kuvailu on hienoa ja sopivan kissamaista, kuten edellisessäkin osassa. Toimintaa löytyy ja lukeminen sujuu sutjakkaasti. Hahmoihin ei kauheasti päästä syventymään, mutta ehkä pikkuhiljaa kirjasarjan edetessä tähänkin tulee muutos.

★★★☆☆

Kommentit

  1. Anonyymi26.7.2023 klo 14.19

    Tuli ja jää on musta tosi hyvä kirja5/5:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 1)

Aluksi: Kun laadin kirjoittamisopastani, siitä todellakin tuli opas. Teksti on hyvin käytännönläheistä ja tiivistä; se ei paljoa rönsyile, vaan pysyy tiukasti aiheessa. Nämä läpi käymäni neuvot ovat kuitenkin loppujen lopuksi vain neuvoja. Ne eivät kerro yhtä ainoaa, oikeaa tapaa kirjoittaa, sillä sellaista ei ole olemassa. Esittelen vain itse hyödylliseksi huomaamiani työkaluja kirjoittamiseen, joista voi olla hyötyä teille muillekin kirjoittamisesta kiinnostuneille. Se mitä työkaluja itse käytät tai miten, on aivan sinusta kiinni. Kukaan ei voi kertoa, millainen kirjoittamistyyli sinulle itsellesi parhaiten sopii. Kiitos, hyviä lukuhetkiä ja ennen kaikkea hyviä kirjoittamishetkiä! Osa 1: Suunnittelu Idea Jokainen tarina syntyy jostakin. Joskus se voi olla jotakin aivan pientä: yksi sana tai lyhyt kohtaus. Yksi esine tai paikka. Tällaisesta aivan irrallisesta ja pienestä yksityiskohdasta voi pitkän ajattelutyön tuloksena syntyä vaikka monisatasivuinen romaani. Usein
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut
Lue lisää