Kirja-arvostelu: Erin Hunter, Salaisuuksien metsä

Kuva: Risingshadow

Erin Hunter: Salaisuuksien metsä

Arthouse 2010
Luettu e-kirjana

Salaisuuksien metsä on Soturikissat-kirjasarjan kolmas osa. Sarja jatkuu yllättävän tasaisena, vaikka alkuun mietin tekstin muuttuvan jo vähän itseään toistavaksi, mutta loppua kohden tarina parani.

Ankara talvi alkaa taittua metsässä, mutta tuoden mukanaan uuden vaaran: tulvivan joen. Samaan aikaan kun Myrskyklaanin kissat pelkäävät tuhotulvan yltävän heidän pesälleen asti, Tulisydän koettaa löytää lisää todisteita Tiikerikynnen petollisuudesta. Selvitellessään Tiikerikynnen valheiden verkkoa, Tulisydän tulee paljastaneeksi myös toisen salaisuuden Myrskyklaanin joukosta...

Salaisuuksien metsä alkaa aika hitaasti, mutta loppua kohden tapahtumia tulee enemmän ja enemmän. Harmaaraidan ja Hopeavirran tarina saa kirjan aikana päätöksensä, mitä jo edellisessä osassa käsiteltiin. Myös juoni Tiikerikynnen ympärillä saadaan edistymään, mikä on ihan hyvä asia. Jos tätä olisi vatvottu vielä neljännessäkin kirjassa, en tiedä kuinka olisin selvinnyt.

Tulisydämen matka ryysyistä rikkauksiin melkein ärsyttää näennäisessä helppoudessaan. Kyllä, kirjoissa korostetaan kovasti sitä, miten kovasti Tulisydän on joutunut paiskimaan hommia ja osoittamaan uskollisuutensa klaanille, mutta silti jotenkin Tulisydämen ylennykset klaanissa tapahtuvat turhan nopsaan. Varsinkin kun hahmossa ei kamalasti ole kehitystä. Tulisydän on aika pitkälti se sama puusilmä kuin alussakin.

Mitä tästä muuta sanoa. Ymmärrän miksi peruskouluikäiset pitävät tästä kirjasarjasta. Ihan mainioitahan nämä ovat.

★★★☆☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin
Lue lisää