Haaveena kirjailijan ura

Kesällä on aikaa lukea ja kerätä ideoita. Viimeaikoina olen lukenut nuorille naisille suunnattuja fantasiarakkausromaaneja, tarkemmin sanottuna enkeleihin liittyviä fantasiarakkausromaaneja. Luin jo sellaiset kirjat kuin Langennut enkeli ja Lucian (arvostelut luettavissa Risingissa) yrittäessäni kerätä ideoita ja perehtyessäni millaisia enkelirakkauskirjat ylipäätä ovat. Tällä hetkellä luettavana on Enkelioppi . Ajatuksenani tosiaan oli, että kirjoittaisin enkelirakkaustarinan, mutta erilaisen . Päähenkilö olisi poika ja tämä joutuisi enkelisalamurhaajan tähtäimiin ja sitten jutussa olisi myös pieni kolmiodraama ja... jotakin. Se jotakin on se ongelma; tässä on ideaa mutta ei juonta. Toinen ongelma on se, että en oikein osaa selittää näitä enkeleitä (ovatko ne jotain toista rotua? ulkoavaruudesta? muista ulottuvuuksista?) eikä missään näistä kirjoista, jota olen lueskellut, ole kunnolla selitetty enkeleitä. Hmm. Joten olen alkanut miettiä, että mitä jos tekisin fantasiarakkausro...

Joskus tammikuun alussa vielä mietin yltiöpositiivisesti, että nyt kun jään hetkeksi aikaa työttömäksi, niin sittenhän minulla on mukavasti aikaa kirjoittaa, oikolukea vanhoja tekstejä ja muutenkin hieman verestää tätä kirjoitusharrastusta, joka on pahasti ehtinyt näivettymään muiden kiireiden seassa. Ja vielä mitä. Paria viikkoa myöhemmin jouduin (pääsin) taas kokopäivätöihin. Se kummasti leikkaa vapaa-ajan määrää, kun joka päivä on kahdeksan tuntia töissä. Ei pitäisi tietenkään valittaa talouden ollessa mitä on ja kun varsinkin nuorten työttömyys on suurta. Mutta silti vähän tekisi mieli. Nyt sitten mietin tulevaa kesää ja unelmoin "sitten kun työt loppuu ja olisi aikaa". Oikeastaan pitäisi kai totutella tähän työelämään ja yrittää löytää sitä aikaa jostakin sieltä normaalin arjen pyörittämisen keskeltä. Sen verran sentään onnistuin tekemään, että hankin kirjastokortin – järjestysluvultaan jo viidennen – ja lainasin kirjastosta Walter Moersin Uinuvien kirjojen labyr...

Uusi vuosi on täällä ja niin myös uudenvuodenlupaukset. Itselläni viime vuoden loppu oli niin kiireistä aikaa, että bloginkin päivittely jäi. Samoin kuin kirjoittaminen. Ensin oli töiden ja asunnon etsimistä, sitten muutto uudelle paikkakunnalle, sitten lisää töiden etsimistä. Asiaa ei helpottanut se, että poikaystäväni lainasi usein läppäriäni luennoille mennessään — eli siis silloin kun päivällä olisi ollut ihanan hiljaista ja rauhallista, minulla ei ollut mitään millä kirjoittaa. Oh well. Uudessa vuodessa on se hyvä puoli, että voi tavallaan aloittaa alusta. Puhtaalta pöydältä. Uusi vuosi ja uudet tavoitteet. Kirjoittamista harrastavalle hyviä uudenvuodenlupauksia voisi olla vaikka "osallistun ainakin viiteen kirjoittamiskisaan vuoden aikana" tai "kirjoitan romaanini valmiiksi vuoden loppuun mennessä". Omat uudenvuodenlupaukseni ovat tässä: Päivittelen blogiani hieman säännöllisemmin Kirjoitan ne mielessä pyörineet novellit valmiiksi Osallistun ainakin yh...

Olen viimeaikoina havainnut omituisen paljon korppeja. Kaksi viikkoa sitten kuulin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa korpin huudon. Se on erilainen kuin variksen raakunta — musikaalisempi, melkein kuin jostain puhallinsoittimesta lähtöisin oleva ääni. Hetkeä myöhemmin korppi lensi ylitse. Ne ovat yllättävän isoja lintuja. Se tuntui ikään kuin katsovan minuun pitkään. Samana viikonloppuna mutta eri paikassa kuulin toisen korpin huudon. Aivan kuin se olisi seurannut minua. Hukkatyttö kummittelee minulle. Se haluaa tulla kerrotuksi. Nyt viime viikonloppuna näin niinkin paljon kuin kolme korppia kerralla. Ne olivat kaukana, mutta siltikin vaikuttavia, suuria, mustia ilmestyksiä. Ja ne raakkuivat koko ajan. Samaisella luontoretkellä näin korpin siipisulan. Se oli valtaisan kokoinen ja musta; hirvittävän näköinen kaiken kaikkiaan. En voinut olla ajattelematta, että juuri tuolta Deumoksen siipisulka näyttäisi. En koskenut sulkaan, joten en tiedä oliko se jääkylmä. Hukkatyttö sel...

Palaute on tärkeää kirjoittajalle. Palaute auttaa kirjoittajaa huomaamaan sekä vahvuutensa että heikkoutensa; kirjoittaja siis tietää, mitä osa-alueita hänen tulisi kehittää kirjoittamisessaan ja missä hän on jo hyvä. Palaute auttaa myös korjaamaan tekstin virheitä ja auttaa sen muokaamisessa vielä paremmaksi. Omalle tekstilleen tulee aina sokeaksi, kun sitä kirjoittaa tarpeeksi kauan. Juuri siksi ulkopuolinen näkökulma on niin tärkeä. Palautteita on erilaisia. Jotkut keräävät mieluiten kirjoitusvirheitä tekstistä ja kertovat näistä; jotkut kertovat omia tunteitaan ja ajatuksiaan lukemastaan. Jotkut voivat huomata epäloogisuuksia juonesta tai hahmoista. Kaikista näistä on hyötyä kirjoittajalle. Nämä kaikki ovat sellaisia asioita, joita ei välttämättä kirjoittaessa itse huomaa. On myös hyvä kuulla lukijan mielipide lukemastaan. Aina tekstistä ei tule ilmi hahmojen luonteita tai tunneskaaloja niin syvällisesti kuin mitä kirjoittaja on tarkoittanut. On helppo suunnitella mielessään tä...

Pohjimmiltaan kirjoittaminen on melko omalaatuinen harrastus ja siksi se vaatii tiettyä paloa. Totta kai jokainen harrastus vaatii kiinnostusta ja intoa aiheeseen. Varmasti jokainen muistaa omasta menneisyydestä savityökursseja tai joogaharrastuksia, jotka loppuivat muutaman viikon jälkeen, koska loppujen lopuksi kyseinen harrastus ei vain tuntunut sopivalta. Juuri kirjoittamisesta tekee haastavan se, että samaan aikaan se ei vaadi tekijältään juuri mitään ja silti se vaatii todella paljon. Kirjoittaminen on jotakin, jolta kukaan ei voi välttyä. Lähes jokainen ihminen joutuu elämänsä aikana kirjoittamaan edes vähäsen koulun tai työn puitteissa. Kirjoittaminen muuttuu harrastukseksi siinä vaiheessa, kun sitä tekee vapaa-aikanaan, omasta tahdostaan. Kirjoittaminen on helppo harrastus aloittaa, sillä se ei vaadi kovin kummoisia välineitä. Aloittelijalle voi riittää kynä ja kierrevihko. Se ei myöskään ole sidottu tiukasti aikaan ja paikkaan; jos keskittymiskyky vain riittää, kirjoitta...

Varmuuskopiointi on jotakin sellaista, jonka oppii viimeistään silloin, kun kadottaa yli sata sivua tekstiä bittiavaruuteen. Tämä teksti on laadittu juuri sitä varten, että sinulle ei kävisi näin. Varmuuskopiointi  Tämä pätee varsinkin, jos kirjoittaa tietokoneella. Tärkeimpiä tekstejä tulisi aina säilyttää ainakin kahdessa tai kolmessa paikassa. Eli esimerkiksi niin, että teksti on tallennettu koneelle ja muistitikulle. Jos haluaa olla oikein varma, kolmas tallennuspaikka voi olla vaikka pilvessä. Muista päivittää tätä varmuuskopiota säännöllisesti. Koskaan ei voi tietää, milloin kone kaatuu ja vie kaiken mukanaan. Tietokone voi helposti tuhoutua myös onnettomuuden kautta; pelkkä kaatunut kahvikuppi läppärille voi riittää. Toinen ikävä tilanne on, jos kone katoaa murtovarkaan matkaan. Kaikkein ideaaleimmassa tapauksessa varmuuskopioita tulisi säilyttää eri paikoissa juuri tällaisten onnettomuuksien takia; siis niin että muistitikku löytyy vaikka työpöydän laatikosta, ei kiin...