18.2.2015

Kun vain olisi aikaa

Joskus tammikuun alussa vielä mietin yltiöpositiivisesti, että nyt kun jään hetkeksi aikaa työttömäksi, niin sittenhän minulla on mukavasti aikaa kirjoittaa, oikolukea vanhoja tekstejä ja muutenkin hieman verestää tätä kirjoitusharrastusta, joka on pahasti ehtinyt näivettymään muiden kiireiden seassa.

Ja vielä mitä. Paria viikkoa myöhemmin jouduin (pääsin) taas kokopäivätöihin. Se kummasti leikkaa vapaa-ajan määrää, kun joka päivä on kahdeksan tuntia töissä. Ei pitäisi tietenkään valittaa talouden ollessa mitä on ja kun varsinkin nuorten työttömyys on suurta. Mutta silti vähän tekisi mieli.

Nyt sitten mietin tulevaa kesää ja unelmoin "sitten kun työt loppuu ja olisi aikaa". Oikeastaan pitäisi kai totutella tähän työelämään ja yrittää löytää sitä aikaa jostakin sieltä normaalin arjen pyörittämisen keskeltä.

Sen verran sentään onnistuin tekemään, että hankin kirjastokortin järjestysluvultaan jo viidennen ja lainasin kirjastosta Walter Moersin Uinuvien kirjojen labyrintin. Sitä olen nyt lukenut pikkuhiljaa eteenpäin aina aamuisin ennen töihin lähtöä. En tätä blogiakaan ole ihan kokonaan unohtanut. Aloin kirjoittaa jo seuraavaa blogausta liittyen otsikointiin. Siitä en kylläkään ole varma, milloin saan sen valmiiksi...

Se on niin helppoa ajatella, että teenpä tuonkin sitten kun minulla on paremmin aikaa. Ja sitten se jää, kun aikaa ei yllättäen olekaan. Hitsit. Noh, ehkä tämä tästä. Pikkuhiljaa.


4 kommenttia:

  1. Olen todennut, että uusi työpaikka imee ensimmäiset pari kuukautta kaikki mehut. Silloin saa minusta luvan kanssa totutella. Jos homman vakiintumisen jälkeen ei vieläkään löydy aikaa, sitten kannattaa tutkia omaa ajankäyttöä kriittisesti.

    Kun aloin itse kirjoittaa aktiivisesti, jouduin jättämään paljon juttuja elämästäni: TV:n katselua leikkasin ainakin puoleen, pelaamista runsaasti ja sosiaalisen elämänkin puolella aloin aikatauluttaa juttuja tiiviimmin.

    Nykyään pyrin siihen, että olen klo 20:00 vähintään tunnin koneella. Minulle optimaalinen kirjoitusaika on pari tuntia kahdeksan jälkeen, joten yritän hyödyntää sen. Aina ei lähde sujumaan, mutta tärkeintä on yrittää ja kirjoittaa vaikka se puoli sivua ei-niin-hyvää tekstiä. Sen voi aina editoida myöhemmin paremmaksi.

    Aikaa löytyy kyllä, kun sitä järjestää! Ellei päällä ole joku ihan poikkeuksellinen elämäntilanne siis. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Ehkä se ongelma onkin se järjestely. Ja laiskuus kun ei jaksa järjestää aikaa. On niin paljon helmpompaa jäädä sohvalle löhöilemään sen sijaan, että sen saman ajan käyttäisi hyödyllisemmin (eli siis oikolukemiseen/kirjoittamiseen).

      Poista
  2. Harmillisen tuttu tunne tuo kiire. :(

    VastaaPoista