Kirja-arvostelu: Ernest Cline, Ready player one

Kuva: Suomalainen
Ernest Cline: Ready player one

Gummerus 2018
Luettu e-kirjana

En ollut lukenut tätä kirjaa, kun kirjasta tehty elokuva tuli teattereihin. Elokuva tuli käytyä katsomassa tuoreeltaan sen ilmestyessä ja muistan ihan pitäneenikin siitä, vaikka juoni nyt olikin aika perinteinen kertomus nuorista, jotka taistelevat ilkeää korporaatiota vastaan. Kun näin tämän e-kirjan alennusmyynneissä, mietin itsekseni, että miksipä ei ja ostin sen. Ja ihan hyvä kirjahan tämä on.

Ready player one sijoittuu melkoisen dystooppiseen tulevaisuuteen, missä virtuaalitodellisuus on lyönyt itsensä oikein kunnolla läpi. Ihmiset opiskelevat, työskentelevät ja viettävät aikaansa massiivisessa OASIS-nimisessä virtuaalitodellisuudessa. Päähenkilö, Wade Watts, ei ole sen kummempi kuin muutkaan ja viettää suurimman osan valveillaoloajastaan virtuaalimaailmassa.  OASIKSEN suunnittelija on jättänyt peliin pääsiäismunan ja kuka tämän munan löytää, perii suunnittelijan valtaisan omaisuuden. Wade etsii munaa muiden mukana. Myös ilkeä korporaatio IOI on munajahdissa. Ennen kuin peli on ohi, se ehtii muuttua rumaksi...

Juoni on tosiaan aika genrelleen tyypillinen. On kapinallisia nuoria ja häikäilemätön suuryhtiö, joka haluaa vain ihmisten rahat keinolla millä hyvänsä. OASIS ja munajahti ovat tarinan mielenkiintoisin osa. Ilman niitä kirja olisikin aika mitäänsanomaton. Virtuaalitodellisuus antaa kirjailijalle vapaat kädet; mikä vain on mahdollista. Kirjassa lennellään X-siipihävittäjillä ja ajellaan DeLoreaneilla. On velhoja ja laserpyssyjä. Ja mitä kaikkea muuta. Kirja on mielikuvituksen ilotulitusta.

Kirjassa on myös paljon viittauksia 80-luvun elokuviin, peleihin, televisiosarjoihin ja musiikkiin. Aikakauden eläneille kirja on todellinen nostalgiatrippi. Ready player one oli oikeastaan aivan täydellinen kirja lukea e-kirjana, sillä lukiessa oli mahdollista välillä pitää pieni tauko ja lukea wikipediasta Black Tiger-pelistä tai Supaidaman-tv-sarjasta. Olin kuullut Zorkista ja Adventuresta jo ennen kirjan lukemista, mutta moni muu peliklassikko tuli uutena tietona.

Olen muutenkin kiinnostunut vanhoista peleistä, joten olin juuri otollista kohdeyleisöä kirjalle. Kirja muutenkin tuntui puhuvan minun kieltäni. Kaikki pelijargoni solahti korvaan mukavasti, vaikka jotkin suomennokset tuntuivatkin oudoilta. Jos ei ole koskaan pelannut yhtäkään mmo-peliä tai muutoinkaan kiinnostunut peleistä, kirja ei varmastikaan kolahda. Mutta nörtille tämä on juuri täydellinen.

★★★★☆ 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvostelu: Emmi Itäranta, Teemestarin kirja

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5