14.11.2019

Kirja-arvostelu: Maria Turtschaninoff, Maresin voima

Kuva: Risingshadow
Maria Turtschaninoff: Maresin voima

Tammi 2018
Luettu e-kirjana

Maresin voima on suoraan jatkoa kirjalle Maresi. Noh, ihan oikeasti tämä on jo kolmas osa tätä kirjasarjaa. Näiden kahden välissä on ilmestynyt kirja Naondel, mutta ilmeisesti tämä kirja palaa ajassa taaksepäin ja kertoo Punaisen luostarin menneisyydestä. Maresin voima sen sijaan jatkaa Maresin tarinaa siitä mihin kirjasarjan ensimmäisessä osassa jäätiin.

Maresi palaa kotiinsa etäisesti keskiaikaiselta Suomelta kuulostavaan paikkaan perustamaan koulua ja levittämään eteenpäin luostarissa oppimiaan taitoja. Paluu ei ole kuitenkaan ruusuilla tanssimista. Kaikki kotona on kummasti samanlaista ja silti tyystin erilaista. Onpa Maresi itsekin kasvanut ja muuttunut vuosien varrella, jotka on viettänyt kaukana kotoa. Lisäksi ongelmia aiheuttaa paikallinen pikkuhallitsija, joka verottaa köyhää maata aivan liian rankasti.

Juoni on aika yksioikoinen ja ennalta-arvattava, kuten kirjasarjan ensimmäisessäkin osassa. Juonenkäänteet eivät tule kenellekään yllätyksenä, itse asiassa ne on aika helppo arvata jo reippaasti etukäteen. Juoni myös laahaa pahasti. Iso osa kirjasta on arkipäiväisten askareiden kuvailua. Varsinkin lukijaa jaksetaan jatkuvasti muistuttaa siitä, miten kurjaa kaikilla on. Hauskoja tai iloisia hetkiä kirjassa ei ihan kamalasti ole.

Hahmot jäävät aika vailinaisiksi myös tälläkin kertaa. Maresi kehittyy hahmoista eniten kirjan aikana. Tämä on selvästi hänen tarinansa. Muut hahmot jäävät sivuhahmon asemaan eikä hahmojen nimet oikein jää edes mieleen; niin unohdettavia he ovat.

Naisten, köyhien ja huono-osaisten asema tulevat selkeästi esiin kirjan kantavina teemoina. Samoin tieto ja koulutus; kuinka tärkeitä ne ovat, vaikka niistä ei löydy välitöntä hyötyä maaseudun raadannassa. Teemat eivät ole niin päälleliimatun ja osoittelevan oloisia kuin Maresissa, mikä on hyvä.

Pidin kirjasarjan ensimmäisestä osasta enemmän kuin tästä jatkosta. Oli ihan mielenkiintoista nähdä, mihin Maresi päätyi myöhemmin luostarista lähdettyään, mutta kirja oli kamalan raskas luettava. Jokapäiväisen kärsimyksen kuvailu ja kauhistelu kävi puuduttavaksi. Iloisia ja mukavia hetkiä olisi saanut olla enemmän keventämässä raskasta tunnelmaa. Liika on liikaa.

Kaiken kaikkiaan eihän tämä oikein tuonut mitään uutta. Jos pidit ihan älyttömästi Maresin koruttomasta kielestä ja haluat tietää, miten Maresin loppujen lopulta kävi, sitten tämä kirja on pakkoluettavaa. Jos pidit Maresia ihan mukiinmenevänä kirjana, mutta et minään mykistävänä superteoksena, sitten kannattaa skipata tämän yli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti