Kirja-arvostelu: Magdalena Hai, Kolmas sisar

Kuva: Risingshadow

Magdalena Hai: Kolmas sisar

Otava 2018
Luettu e-kirjana

Kirjan upea mangahenkinen kansikuva pysäytti minut, kun sattumalta näin sen nettiä selaillessa. Luin vähän yhden kirja-arvostelun alkua ja päätin, että kyllä, tämä on sellainen kirja jonka haluan lukea. Ihan mukiinmenevää fantasiaa ja teiniromantiikkaa kirja tarjoaakin, mutta ehkä hienoinen pettymys kaiken kaikkiaan. Kaunis kansi sai odottamaan enemmän.

Kirja kertoo kahdesta noidasta, Lunesta ja Cielistä. Lune on jo saanut laulunsa ja on hammasta purren hyväksynyt kohtalonsa vähänoitana. Hän valmistautuu Cielin seremoniaan, jossa tämä tulee saamaan oman laulunsa. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien mukaan ja yhtäkkiä Lune huomaa olevansa pakomatkalla Cielin kanssa. Noitatyttöjen matka johtaa minnepä muuallekaan kuin maapallolle. Maasta he löytävät turvapaikan Lyceumista, erikoisesta koulusta, jossa oppilaina on muitakin toisista ulottuvuuksista saapuneita mitä ihmeellisempiä olentoja. Ja onpa seassa pari olentoa, jotka saavat noitatyttösten sydämet väpättämään...

Juonikuvioista on vaikea puhua tämän enempää paljastamatta liikaa. Tarinaan liittyy koukkuja, paljastuksia ja hahmoja, jotka ovat enemmän kuin mitä päällepäin uskoisi. Vaikka juoni nyt ei ole kliseisimmästä päästä, se ei ole myöskään järin yllätyksellinen. Juonikuviot eivät saa haukkomaan henkeään. Osaksi tähän syynä on se, että näkökulmaa eri hahmojen välillä vaihdetaan usein, joten kaikki vähänkin yllätyksellinen tulee selitettyä perin pohjin ja useaan kertaan. Olisi ollut mielenkiintoisempaa, jos kaikkea ei olisi kerrottu lukijalle suoraan; niin kuin esimerkiksi tarinan pahis. Nyt kirjassa pahis paljastetaan melko alkumetreillä jo lukijalle sen sijaan, että paljastus olisi tullut lukijalle puun takaa kirjan loppupuolella.

Pientä miinusta tulee myös kirjan raskaasta aloituksesta. Ymmärrän hyvin jos jokunen lukija on luovuttanut kirjan ensimmäisten kappaleiden aikana. Kirjoittaja on luonut selvästikin rikkaan ja suuren fantasiamaailman, jonka historiaa ja yksityiskohtia tulee selitettyä alussa vähän liiankin kanssa. Juoni junnaa paikoillaan pitkällisen taustaselvityksen venyessä. Kolmannen sisaren maailma on kyllä hieno ja rikas ja kiinnostava, mutta taustoitusta olisi voinut tuoda pikkuhiljaa kirjan edetessä raskaan infodumpin sijasta.

Kirjassa on paljon hahmoja, mutta hahmoista tärkeimmäksi nousee selvästi Lune. Lune kasvaa tarinan kuluessa pelkästä vähänoidasta tarinan todelliseksi sankariksi. Lunen hahmoon on saatu eniten luonnetta ja syvyyttä. Kaikki muut hahmot jäävät selkeästi hänen jalkoihinsa ja enemmän tai vähemmän statisteiksi. Lunen tarina olisi saanut vielä hienomman ja voimallisemman lopetuksen, jos hän olisi torjunut pahan voimat lopussa täysin omin voimin; nyt hän saa siihen apua.

Muista sivuhahmoista ei tosiaan jäänyt kamalasti mitään tuntemuksia. Mielenkiintoisimpia hahmoja on ehkä Sucre, kahvilaa pitävä noita, jonka menneisyys on täynnä arpia ja salaisuuksia, sekä Minuit, Lunen äiti. Ciel vaikuttaa tarinan edetessä vain ärsyttävältä, pinnalliselta ja noh, pissikseltä. Maapallon pojat: Karlo, Adam ja Niemann, ovat kaikki vähän niin ja näin... Karlo saa tarinan edetessä näistä kolmesta eniten luonnetta, tosin vähäiseksi sekin jää.

Niin ja se Lunen ihastuksen kohde... Kirjassa tosiaan oli myös romantiikkaa, mutta itse en kyllä päässyt tähän yhtään sisälle. Lunen ihastus kuulostaa ensin rasittavalta häntäheikiltä, myöhemmin kammottavalta mustine silmineen ja muine omituisine piirteineen. En pitänyt hahmosta yhtään, en niin missään vaiheessa, ja sen takia kaikki romanttiset kohtaukset menivät aika pitkälti hukkaa  omalla kohdalla. Oikea ällötys, ei voi muuta sanoa. Lune-kulta, pystyt kyllä parempaankin.

Tuntuu että valitan nyt aika paljon, mutta Kolmas sisar on ihan jees, loppujen lopuksi. Se voisi olla parempikin ja lukiessa tuli sellainen olo, että potentiaalia olisi paljon. Juoni olisi voinut olla vielä mutkikkaampi, jännittävämpi, yllätyksellisempi, mutta se lässähtää perus "ihan-ok"-kategoriaan. Ehkä odotukset olivat liian korkealla, en tiedä.

Kaikesta valituksesta huolimatta lukemisessa ei  mennyt kauaa ja olihan se ihan viihdyttävää. Tarinan maailma oli kiehtova kosmisuudessaan, sekä hyvin rikkaasti kuvailtu, ja hyvin omaperäinen ja erilainen verrattuna perus YA-kirjallisuuteen. Lunen hahmo oli mielenkiintoinen ja kirjan pohdinta kohtalosta noitien laulujen muodossa oli mielenkiintoista. Kyllä tämä oli ihan lukemisen arvoinen kirja, varsinkin jos pitää fantasiasta. Jos tälle tulee jatkoa, niin jään odottamaan sitä mielenkiinnolla.

★★★☆☆