Kirja-arvostelu: Ilari Aalto, Elina Helkala, Matkaopas keskiajan Suomeen
Atena 2019
Aiemmin pidin keskiaikaa loputtoman tylsänä ajanjaksona. Välttämättömänä pahana Rooman valtakunnan ja renessanssin välissä. Mutta viimeaikoina keskiaika on alkanut kiinnostaa ihan eri tavalla. Keskiajasta on ilmestynyt mielenkiintoisia kirjoja ja pelejä, ja keskiaika näkyy yhä monissa hienoissa, vanhoissa kaupungeissa, kuten Dubrovnikissä, Riikassa ja kotoisassa Suomen Turussa. Keskiajan tunnelmiin pääsee myös monilla kesän keskiaikamarkkinoilla, joita pidetään eri paikkakunnilla. Keskiaika on loppujen lopuksi ihan mielenkiintoinen ajanjakso, vaikka se päälisin puolin voi vaikuttaa tylsältä, sivistymättömältä ja jopa raakalaismaiselta ajanjaksolta ihmiskunnan historiassa.
Matkaopas keskiajan Suomeen esittelee nimensä mukaisesti noin 1400-luvun Suomea. Tai siis teknisesti sellaista maata kuin Suomi ei ollut olemassakaan; virallinen nimitys oli Ruotsin Itämaa. Suomi kuului vielä tuolloin Ruotsille. Suomi ei myöskään kartalla näyttänyt lainkaan siltä, miltä se nykypäivänä näyttää. Suomi koostui kahdeksasta linnanläänistä, jotka olivat Pohjanmaa, Satakunta, Varsinais-Suomi, Häme, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa, Karjala ja Savo. Asutus on keskittynyt rannikoille ja suurimpien vesistöjen varsille. Suurinosa Suomesta on asuttamatonta erämaata.
Kirja käy läpi aihealueittain läpi keskiaikaa. Tekstiä elävöittää kartat ja käsin piirretyt kuvat. Kirjassa käsitellään Suomen maantiedettä, uskontoa ja uskomuksia, vaatetusta, ruokaa, rahajärjestelmää ja muuta hyödyllistä. Kirjan lopussa on myös pieni fraasisanasto tärkeimpiä lausahduksia vanhaksi suomeksi, kuten ”ottakaa varas kiinni!” (eli ”käsittäkää varas!”). Jos kirja alkaa kulostaa enemmän matkaoppaalta kuin historiankirjalta, se johtuu siitä, että matkaoppaan tyyliin kirjaa onkin kirjoitettu. Tämä tekee kirjasta paljon eläväisemmän ja mielenkiintoisemman, kuin mitä normaalit historiankirjat ovat.
Kirja on todella mukaansatempaava ja nopea lukea. Sitä lukiessa pystyy todellakin ymmärtämään millaista normaalin ihmisen oli elää 1400-luvun Suomessa. Kirja onnistuu hyvin tehtävässään elävöittää keskiaikaa. Kirja on todella hieno ja hyvin tehty. Sen ainoa ”miinuspuoli”, jos sitä voi sellaiseksi kutsua, on se että kirjan eri aihealueita lukiessa herää mielenkiinto kuulla vielä lisää. Suomalaisten muinaisuskosta olisi voinut lukea enemmänkin, samoin lappalaisista ja runonlaulusta. Ymmärrettävästi aihealueita ei voi käsitellä tyhjentävästi, muuten kirjasta tulisi kokonainen kirjasarja. Tämän takia lopussa on kattava lähdeluettelo, josta voi hakea lisää luettavaa eniten kiinnostaneista aihepiireistä.
Jos pidät keskiajasta ja olet erityisesti kiinnostunut keskiajan Suomesta, tämä kirja on pakko lukea. Kyseessä ei ole vain tylsä tieto-opus vaan aidosti mielenkiintoinen ja elävästi lirjoitettu matkaopas.
★★★★☆
Kommentit
Lähetä kommentti