19.7.2018

Kirja-arvostelu: Terry Pratchett, Paimenen kruunu

Terry Pratchett: Paimenen kruunu

Karisto 2018

Kruunu, Keskiyön kruunu ja nyt Paimenen kruunu... Tänä vuonna on ilmestynyt monta uutuuskirjaa, jonka nimestä löytyy sana kruunu. Noh, jos totta puhutaan Paimenen kruunu on ilmestynyt jo jonkin aikaa sitten alunperin englanniksi ja ainoastaa sen kääntämisessä on mennyt hetki aikaa. Kun Terry Pratchett kuoli vuonna 2015, heitin haikeat jäähyväiset Kiekkomaailmalle ja yhdelle sen asukkaalle, Tiffany Särkyselle, siinä luulossa etten kuulisi kummastakaan sen koommin. Luulin väärin.

Paimenen kruunu kuuluu Terry Pratchettin nuorille suunnattuun kirjasarjaan, joka sijoittuu Kiekkomaailmaan, tarkemmin sanottuna Liitumaalle, ja jossa seurataan nuoren noidan Tiffany Särkysen vaiheita.  Sarjassa on ilmestynyt jo jokunen muukin osa, järjestysluvultaan tämä on jo viides kirja. Aiemmat osat on hyvä olla tuoreessa muistissa, sillä kirjassa viitataan paljon aikaisempiin tapahtumiin, varsinkin kirjasarjan ensimmäisen osaan palataan hahmojen ja tapahtumien merkeissä. Lisäksi muiden Kiekkomaailman kirjojen tuntemus ei ole pahitteeksi. Ainakin noidista kertovat kirjat (Noitasiskokset, Noitia maisemissa jne.) sekä Pratchettin uusin Täyttä höyryä, kannattaa olla luettuina. Minulla oli hieman muistissa aukkoja ja se haittasi lukukokemusta. Täytyisi kertauksen vuoksi lukea näitä taas uudelleen läpi.

Paimenen kruunussa Tiffany on kasvanut jo aikuiseksi ja on ihan varteenotettava noita. Kun Muori Säävirkku kuolee ja jättää Tiffanylle saappaansa perinnöksi (kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti), Tiffany joutuu ottamaan vielä lisää vastuuta kapoisille harteilleen. Lisäksi haltiat huomaavat välittömästi voimasuhteiden muutoksen ja alkavat koetella heidän maailmansa ja Kiekkomaailman välisen muurin kestävyyttä...

Kirjassa tavataan paljon vanhoja, tuttuja hahmoja aiemmista osista. Nimiä tiputellaan sitä tahtia, että heikompaa ihan hirvittää. Onkohan Pratchettille tullut lopun aikoina nostalginen olo? Jotenkin siltä tämä vaikuttaa; mestarin viimeiseltä hyvästelykierrokselta kaikkien vanhojen ystävien parissa. Lukiessa tämä vähän ärsytti, mutta toisaalta sillä on myös tarkoituksensa kirjan juonen kannalta. Haltiat ovat käymässä sotaan ja tämän takia Tiffanyn täytyy kerätä oma aivan yhtä vahva sotajoukkonsa. Siksi hahmoja täytyy olla paljon. Niihin ei paneuduta eikä niitä syvennetä, sillä nimet ovat kaikki tuttuja aiemmista osista tai muista Kiekkomaailman kirjoista. Pratchett ei pitele lukijaa kädestä, sillä hän luottaa siihen, että tässä vaiheessa Kiekkomaailma on jo tuttu paikka. Tämä on se sama ongelma kuin kaikkien muidenkin Kiekkomaailma kirjojen kanssa. Maailman pitää olla jo tiedossa lukijalle, jos hän haluaa päästä jyvälle. Ja se vaatii liki 40 kirjan lukemista. Sori vaan.

On kirjassa sentään joku uusikin hahmo: Geoffrey, jolla on kyky rauhoittaa ympärillään olevia ihmisiä ja joka omistaa erikoislaatuisen vuohen, Mefistofeleen. Niin, ja joka haluaa miespuoliseksi noidaksi. Noita-Geoffrey ja hänen vuohensa ovat niin loistava pakkaus, että harmittaa ettei hahmoa ehditä käyttää niin paljoa kuin toivoisi. Geoffreystä olisi ollut aineksia enempäänkin, nyt hän jää valitettavan pieneen osaan.

Juoni on vähän sitä samaa vanhaa niin kuin kirjan hahmotkin. Pahiksena toimivat samat haltiat, jotka uhkasivat Liitumaata kirjasarjan ensimmäisessäkin osassa. Niihin on kuitenkin saatu hieman uutta näkökulmaa. Kiekkomaailma on muuttunut paljon vuosien varrella, jonka myös haltiat saavat järkytyksekseen huomata. On hiisiä ja on rautateitä ja höyryvoimaa. Haltioiden maassa aika on pysähtynyt, mutta Kiekkomaailma on mennyt koko ajan eteenpäin. Ehkä sieltä löytyy kirjan teemakin: vanhojen asioiden poiskuoleminen ja uusien syntyminen. Miten vanhojen asioiden on poistuttava ja annettava tilaa uusille sukupolville. Sopiva lopetus viimeiselle Kiekkomaailmasta kertovalle kirjalle.

Joka tapauksessa Paimenen kruunu on hieno kirja. Siinä on huonot puolensa, mutta myös ne hyvät. Tiffany on aivan yhtä ihana hahmo kuin kaikissa aiemmissakin kirjoissa. Juoni on perushyvä, vaikka siinä ei mitään mieltä mullistavaa tapahdukaan. Geoffrey on hahmona aivan loistava. Harmi, että hänestä ei pysty lukemaan lisää! Kaiken kaikkiaan tähän on hyvä lopettaa. 

★★★★☆

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti