Kirja-arvostelu: Alan Moore, Rämeen olento: Kuudes kirja
RW Kustannus 2016
"Kivien keskellä hän ajattelee naista. Sekä miehiä, jotka pitivät naisen erossa hänestä. Liian pitkään täyttymättä jäänyttä rakkautta sekä keskeneräisiä sotia."
Huomasin vasta, että minulta on mennyt ihan ohitse Rämeen olennon kuudes osa. Noh, ongelma oli nopeasti selätetty pikaisella käynnillä lähimpään sarjakuvakauppaan. Tämä kuudes kovakantinen kokoelma on samalla viimeinen Alan Mooren käsikirjoittamista Rämeen olennoista. Sarjan päätös on hieno, vaikka lajityyppi on siirtynyt enemmän scifin puolelle aiempien osien kauhusta. Ymmärrän että joitain Rämeen olennon faneja tämä muutos tyylissä voi närästää.
Edellisessä osassa Rämeen olentoa uhkana pitävät ihmiset järjestivät ovelan ansan suohirviölle, jonka seurauksena Rämeen olento joutui pakenemaan aina ulkoavaruuteen asti. Nyt hän tekee hidasta ja vaarojen täyteistä matkaa takaisin Maahan. Se on kuitenkin kaikki sen arvoista, sillä Maassa Rämeen olentoa odottaa hänen rakastettunsa, Abby. Odysseus tulee mieleen eikä ihan syystä. Matkalla tavataan niin uusia vihollisia kuin liittolaisiakin, samoin kuin erilaisia ja käsittämättömiä maailmoja ja elämänmuotoja. Välillä homma muuttuu todella psykedeelliseksi.
Tyylilajina on enemmänkin scifi ja kauhua on hieman vähemmän. Kauhu ei ole täysin poistunut Rämeen olennon maailmasta, mutta se ei ole painajaismaista kuin aiemmin. Tämän kirjan itse asiassa pystyy lukemaan illalla ennen nukkumaan menoa menettämättä yöunia. Minua itseäni tyylilajin muutos ei haitannut. Se oli kiehtovaa. Rämeen olento: avaruusmatkailija. Kuinka siistiä! Ja kun sekä kieli että kuvitus on tätä laatua, niin oikein mielelläänhän tätä lukee. Sivuilta näkee Allan Mooren väsymyksen Rämeen olentoon – kieli ei ole niin upeaa kuin aiemmissa osissa – mutta se on silti laadukasta moneen muuhun sarjakuvapumaskaan verrattuna.
Ja ne kuvat! Rämeen olennot on aina kuvitettu ja väritetty upeasti. Tämä kirja ei ole siitä poikkeus. Totleben, Bissette ja muut ovat tehneet jälleen upeaa työtä. Jos kuvitusta jää tutkimaan pidemmäksi aikaa, kirjan parissa saa helposti vierähtämään tunnin jos toisenkin.
Kaiken kaikkiaan Rämeen olento on kokoelmana upea ja kannattava lukukokemus kaikille kauhun, fantasian ja myöskin scifin ystäville. Parhaimmiksi tarinoiksi mieleen jäävät ehdottomasti alkupään tarinat, mutta se ei tarkoita sitä, että tämä lopetus olisi jollain tapaa huono. Se on juuri sopiva Rämeen olennon saagalle.
★★★★★
Kommentit
Lähetä kommentti