27.1.2017

Kirja-arvostelu: Salla Simukka, Jäljellä

Kuva: Risingshadow
Salla Simukka: Jäljellä

Tammi 2012
Luettu e-kirjana

Tunnelmallinen ja ajatuksia herättävä, mutta todella avoimeksi jäävä lähitulevaisuuteen sijoittuva nuortenromaani. Sivumäärä oli juuri passeli; yhtään enempää tällaista yhden idean ympärille kehiteltyä tarinaa ei olisi jaksanutkaan lukea. Jos kuitenkin kaipaa tarinaa, joka antaa selkeitä vastauksia, voi tämän kirjan parissa pettyä.

Jäljellä kertoo teini-ikäisestä Emmistä, joka haluaa kadota. Häntä ei huomata koulussa eikä juuri kotonakaan. Lahjakkaammat sisarukset saavat kaiken huomion. Joten Emmi päättää kadota, jotta tuntisi edes hetken aikaa olonsa kaivatuksi. Suunnitelma toimiikin aika hyvin, kunnes on aika palata kotiin ja Emmi huomaa kauhukseen, ettei kotona ole ketään. Eikä naapurissa. Emmi lähtee koluamaan autioitunutta Tamperetta ja yrittää selvittää, mitä kaikille ihmisille on tapahtunut.

Romaanin juoni on hyvin mystinen kautta linjan. Tarinan hahmoilla on omia teorioitaan siitä, mitä on tapahtunut, mutta loppujen lopuksi lukijalle ei anneta mitään valmiita vastauksia. Paljon jää ilmaan roikkumaan. Minua ei häirinnyt lukiessa se, että selityksiä ei annettu suoraan. Oikeastaan sitä toivoinkin, sillä mitä sitä nyt hyvää mysteeriä pilaamaan tylsällä, arkipäiväisellä vastauksella. Kuitenkin ymmärrän, että joku toinen lukija voi turhautua kirjan parissa.

Mutta tosiaan Jäljellä on ajatuksia herättävä kirja. Kirjaa lukiessa huomasin vielä illalla nukkumaan mennessä miettiväni, mitä itse tekisin, jos huomaisin kaikkien muiden ihmisten kadonneen. Miltä maailma näyttäisi maailman lopun jälkeen? Miten siitä selviytyisi? Jäljellä on kirja, joka saa katsomaan maailmaa ympärillään uusin silmin. Tästä pisteitä kirjoittajalle.

Välillä Emmin ahdistuksen kuvailu ärsytti, kun sitä tuntui olevan koko ajan. Joo, maailma loppui, so what? Yritä jo päästä yli siitä. Jos noin kävisi omalle kohdalle, niin varmasti suru ja kauhu iskisivät kovaa, mutta kirjamuodossa tämä jatkuva ahdistus tuntui vähän toistolta. Jotkin muutkin yksityiskohdat saivat nenän nyrpistymään, kuten loppupuolen känninen teinilääpintä, mutta suurimmalta osin hahmot, juoni ja maailma eivät nyppineet hermoja mitenkään huonolla tavalla. Kaikki on kevyellä ja herkällä siveltimellä vedeltyä.

Kirja oli sopivan pitkä, enkä missään vaiheessa tuntenut oloani pitkästyneeksi. Miinuksia kannesta, siitä en pitänyt yhtään. Ruma kansi kuitenkin sulkee sisäänsä yllättävän hyvän ja nopeasti läpi lukaistun kirjan. Suosittelen scifin ja mysteerien ystäville.

★★★☆☆

2 kommenttia:

  1. Tykkään kirjan kannesta, sillä se kuvaa Emmin ajatusmaailmaa. Hän on aivan upoksissa, pohjalla, kunnes toisessa kirjassa hänen silmänsä avautuvat ja hän löytää itsevarmuutta ja motivaatiota elämälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Pieni merenneito-teema näkyy kannessakin. Toteutus vain ei ole paras mahdollinen. Pienellä muokkauksella kannesta olisi saanut kauniinkin.

      Poista