Kirja-arvostelu: P. C. Cast, Kristin Cast, Kahlittu

Kuva: Risingshadow
P. C. Cast, Kristin Cast: Kahlittu

Otava 2013
Luettu e-kirjana

Kahlittu on Yön talo-sarjan seitsemäs osa. Kuten edellinen kirja myös Kahlittu tuntuu hieman väsyneeltä väliosalta, joka lähinnä vain venyttää tarinaa. Tässä ei tunnuta edes petaavan mitään jatkon kannalta; koko kirja on vain suuri sivujuoni, jonka olisi helposti voinut kiertääkin.

Juoni pyörii Zoeyn ympärillä, joka edellisen kirjan lopussa pirstoi sielunsa ja nyt vaeltaa tuonelassa. Zoeyn kaverit, erityisesti Stark, ryhtyvät pelastamaan ystäväänsä. Siinä juoni pähkinän kuoressa.

Kaiken kaikkiaan kirjasta päällimmäiseksi tunteeksi jäi turhautuminen. Alusta asti on selvää, että kukaan tärkeä ei kuole. Tässä kirjasarjassa on kuitenkin 12 osaa; päähenkilö ei vain voi kuolla puolivälissä, ei ainakaan näin kädenlämpöisessä nuortenkirjassa. Panokset ovat matalalla alusta lähtien ja loppu on juuri sellainen kuin mitä lukija arvaa ensimmäisillä sivuilla. Lukeminen on siis melko tylsää.

Zoey on heitetty täysin sivuosaan omassa kirjassaan. Kahlitussa seurataan enemmän Starkia ja Stevie Raeta. Näistä kahdesta Stevie Raen tarina on kiinnostavampi, vaikka jatkuva romantiikan ujuttaminen joka paikkaan hieman väsyttää. Eikö hyvää ihmissuhdedraamaa voi olla ilman jotain rakkauskuviota tai kolmiodraamaa? Stevie Rae alkaa joka tapauksessa hahmona muuttua kiinnostavammaksi. Alkuun hahmo oli vain geneerinen bestis ja landepaukku; nyt hän on niin paljon muutakin. Hahmossa on enemmän syvyyttä kuin Zoeyssä.

Zoey-kohdissa parasta on maailman kuvailu. Nyt liikutaan täysin eri paikassa kuin ennen. Uusista sfääreistä olisi tosin saanut revittyä enemmänkin irti. Zoey on ärsyttävän passiivinen suurimman osan ajasta. Aina niin aktiivinen ja toimelias päähenkilö on menettänyt täysin puhtinsa ja tarvitsee pojan pelastamaan itsensä. Tätä tietysti selitetään sielun pirstoutumisella ja että Zoey on siksi niin aneeminen. Sielun pirstoutuminen on muuten aika omituinen juonikoukku. Se tulee ilman selityksiä täysin puun takaa ja ratkaisukin tähän ongelmaa etsitään aivan yhtä kaukaa. Kaivellaanko jo idealaarin pohjia?

Joka tapauksessa aika turha sivupolku, johon tuskin tullaan palaamaan tai viittamaan myöhemmissä osissa. Oliko tämä välttämätöntä ison juonen kaaren takia? Aika näyttää. Olen itse vähän pettynyt tähän kirjaan. Toivottavasti seuraava osa olisi sitten parempi.

★★☆☆☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti...
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin...
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut...
Lue lisää