Kirja-arvostelu: Alexander von Schönburg, Tyylikkään köyhäilyn taito

Alexander von Schönburg: Tyylikkään köyhäilyn taito

Atena 2007
Luettu e-kirjana

Välipäivinä oli mukavasti aikaa lukea jotain pientä. Silmiini osui nettikirjastossa Tyylikkään köyhäilyn taito. Vaihtelun vuoksi oli mukava lukea välillä tietokirja. Kirjasta ei löydy varsinaisesti käytännön vinkkejä, vaan ennemmin kirjassa kerrotaan syitä, miksi liiallisen mammonan ja tavaran haaliminen ei ole ihmiselle hyvästä. Vaikka kirja on jo kymmenen vuotta vanha, siinä puhutaan kovasti ajankohtaisista asioista.

Kirjasta ei varsinaisesti irronnut paljoa uutta minulle henkilökohtaisesti. Luonteeltani olen säästäväinen ja harkitsen ostoksiani yleensä pitkään. Vaatekaapistani olen karsinut kylmästi pois liian pieneksi jääneet vaatteet ja uusia olen ostanut vain, jos olen niitä oikeasti tarvinnut. Kirjan antikapitalistiset teesit kuulostavat siis mielestäni järkeenkäyviltä. Aina ei tarvitse kuluttaa, vaikka mainokset niin sanoisivat. Kaikkea ei tarvitse omistaa. Raha ei välttämättä tuo onnea.

Tyylikkään köyhäilyn taito onnistuu myös ärsyttämään. Vaikka monissa von Schönburgin kommenteissa on paljon järkeä, jotkin hänen kärjistyksensä menevät liian pitkälle. Yhdessä kappaleessa puhutaan autottoman onnesta, jossa on järkeä niin kauan, kun asuu suuressa saksalaisessa metropolissa. Samaa vinkkiä on hankalampi soveltaa Suomen maaseudulle, jossa lähimmälle bussipysäkille on parin kilometrin matka ja bussi liikkuu kerran vuorokaudessa; kaksi, jos on onnekas. Ärsytykset ja kärjistykset toimivat kuitenkin hyvin ajatusten herättelijöinä. Se tässä onkin selvästikin pointtina; lauotaan vähän populistisia, mutkia oikovia kommentteja, jotka saavat ihmiset suuttumaan - ja sitä kautta ajattelemaan asioita.

Kaiken kaikkiaan kirja oli mukiinmenevä ja nopeasti luettava. Se kehottaa ihmistä ajattelemaan omilla aivoillaan ja tutkiskelemaan omia kulutustottumuksiaan. Toisaalta kirjan teemat ja aiheet ovat vähän puhkipureskeltuja. Tosiaan, useat näistä ajatuksista on jo tullut esille downsiftaamisen, konmarin ja muiden muotivillitysten myötä. Noh, onhan kirjakin jo vanha, joten annettakoon anteeksi. Kirjan luettavuutta paransi myös von Schönburgin viljelemä kuivakka huumori, joka sai aina välillä hymähtelemään, jos ei nyt ihan nauramaan ääneen.

Vanhaksi kirjaksi ajankohtaista asiaa sisältävä. Pidin ja voin suositella kaikille - niin rikkaille, köyhille kuin keskituloisillekin.

★★★☆☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti...
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin...
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut...
Lue lisää