20.7.2016

Kirja-arvostelu: Henrika Andersson, Sirpale sielua

Kuva: Risingshadow
Henrika Andersson: Sirpale sielua

Schildts & Söderströms 2014
Luettu e-kirjana

Tämä on kummitellut jo pitkään "Sinua saattaisi kiinnostaa seuraavat kirjat" -listallani Ellibs-kirjastossa ja koska sen kansi näytti kiinnostavalta, ajattelin lukea sen läpi. Onneksi kirja oli lyhyt, sillä muuten se olisi saattanut jäädä kesken. Ei sen takia, että kirja olisi ollut erityisen huono, vaan koska tämä oli huonoiten tehty e-kirja, mitä olen ikinä nähnyt.

Sirpale sielua sijoittuu Ranskaan, hiljaiseen pikkukylään, jonne Muriel on joutunut muuttamaan perheensä mukana sairaan veljensä takia. Pikkuveljeä hoidetaan Klinikalla, vaikka kukaan ei tunnu tarkkaan tietävän, mikä veljeä vaivaa. Tylsistynyt Muriel tapaa kylällä salaperäiseen Luciin ja ihastuminen on väistämätön.

Sirpale sielua on kirjoitettu aika erikoisella tavalla, enkä usko sen viehättävän kaikkia. Kirja oli tosiaan hyvin lyhyt, sellaiset 180 sivua, ja samoin kirjan kappaleet ovat erittäin lyhyitä. Välillä sivua kääntäessä ihmettelin, että hyppäsinkö jonkin yli, kun siirryttiinkin jo seuraavaan lukuun, vaikka edellinen kohtaus tuntui olevan vielä kesken. Teksti oli hyvin hypähtelevää. Sen lukemiseen piti totutella alussa.

Kirjan teemoina tuntuu olevan rakkaus ja erilaisuus ja turhautunut Muriel, joka ei saa kotonaan tarpeeksi huomiota, koska veli on kipeä. Ihan hienoja ajatuksia nämä kaikki, mutta niiden toteutus ontuu. Rakkaustarinaan ei pääse sisälle, sillä Lucin hahmo ei onnistunut ihastuttamaan minua. Lucin oli kai tarkoitus olla salaperäinen ja kiehtova paha poika, mutta alussa mieleeni kohosi sellainen sana kuin "narkki" ja "koditon", ja loppua kohden sana: "saatananpalvoja". Ei kamalan seksikästä. Huonon hygienian ja pikkueläinten tappamisen lisäksi Lucilla oli tämä omituinen kyhmy hartiassa... Ei seksikästä alkuunkaan. Koko romanssi meni siis minulta täysin ohi, kun lukiessa en voinut muuta kuin ihmetellä, miten Muriel saattoi pussailla tämän tyypin kanssa.

Loppuosa juonesta oli ihan jees. Mutta sitten se kirja loppui. Vain 180 sivua, joten suuren osan siitä vei rakkaustarina, joka ihastuneiden huokausten sijaan aiheutti minussa oksennusreaktioita. Kerran jouduin jättämään lukemisen vähäksi aikaa kesken, koska en saanut samalla syötyä aamiaistani.

Jos olisin lukenut kirjan tavallisena painettuna versiona, se olisi varmaankin saanut enemmän tähtiä. Mutta koska luin sen e-kirjana, täytyy minun ottaa huomioon surkea painotyö. Tekstiin oli jäänyt pisteitä, viivoja, välilyöntejä ja entereitä omituisiin paikkoihin. Aivan kuin tätä kirjaa ei olisi oikoluettu kertaakaan sen jälkeen, kun se on ladottu e-kirjamuotoon! Jos kyseessä olisi omakustanne, tämä olisi ymmärrettävää, mutta nyt oli kyseessä kustannusyhtiö. Tästä lähtee heti yksi tähti pois.

Lisäksi sisällysluettelon toteutus ihmetytti. Sisällysluetteloon oli merkitty lukujen numerot, vaikka lukujen alussa oli ainoastaan lukujen nimet; ei numeroa. Lukiessa ei edes tiennyt, minkä numeroista lukua luki, silti sisällysluettelossa oli pelkät numerot! Yritä siinä sitten etsiä sisällysluettelon avulla, mihin kohtaan lukeminen jäi. Ei kamalan informatiivista.

Tuntuu kuin tämän romaanin e-kirjaversio olisi tehty pelkästään sen takia, että se näyttää hyvältä: periaatteena ja paperilla. Mutta itse kirjaan ei ole panostettu mitenkään, koska kuka niitä nyt lukee! Järkyttävää. Vain yksi oikoluku olisi riittänyt korjaamaan suurimmat mokailut.

En suosittele lainaamaan ainakaan e-kirjaversiona. Lukekaa tämä kirja mieluummin painettuna.

★☆☆☆

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti