13.7.2016

Kirja-arvostelu: C. J. Daugherty, Night School 3: Fracture

C. J. Daugherty: Night School 3: Fracture

Atom 2013
Luettu e-kirjana
Luettu englanniksi

Luin Night School-sarjan kolmannen osan englanniksi, koska sitä ei ole suomennettu. Sarjan suomentaminen lopetettiin kesken kaiken. Kirjassa käytetty englanti ei ole liian vaikeaa, ainoastaan jotkin adjektiivit olivat outoja minulle, joten jos kielitaitoa yhtään löytyy, tämän kyllä pystyy lukemaan läpi.

Itse kirja on aivan yhtä epätasainen kuin edeltäjänsä. Alkuosa on vähän tylsä ja liikkuu hitaasti, kun taas loppuosa on täynnä toimintaa ja nopeita käänteitä. Hyvänä puolena on se, että vihdoin ja viimein saadaan hieman vastauksia kahdesta ensimmäisestä kirjasta auki jääneisiin kysymyksiin.

Edellisen kirjan tapahtumien jäljiltä Allie on pahasti traumatisoitunut. Hän yrittää kirjan alussa paeta koulusta, mutta joutuu lopulta palaamaan. Cimmerian sisäoppilaitoksessa niin opettajat kuin oppilaat yrittävät etsiä myyrää, joka toimii pahiksen, Nathanielin, leipiin. Samalla Allie yrittää saada tolkkua poikaystäväongelmiinsa.

Fracturen juoni kulkee epätasaisesti. Iso osa kirjasta on petturin etsimistä kissoin ja koirin, joka valitettavasti on se tylsin osuus. Mukaan on sekoitettu Allien ihmissuhdeongelmia, mutta nekään eivät säväytä enää samalla tavalla kuin aiemmissa osissa. Kun Sylvainin sinisiä silmiä kuvailtiin sadannennen kerran, alkoi jo minuakin nyppiä. Hyvä puoli on se, että poika-asioihin saatiin viimeinkin jotain tolkkua. Onhan se hyvä, että jopa jo kolmannen kirjan kohdalla Allie saa päätettyä, ketä oikeastaan rakastaa.

Puolivälin jälkeen Allien isoäiti Lucinda putkahtaa paikalle, ja antaa taustoitusta pahikselle ja miksi tämä on niin kiinnostunut Alliesta. Tietoisku tulee hieman epäsulavalla tavalla, mutta lukija ei sitä edes huomaa, koska vihdoinkin saadaan hieman valoa siihen, mitä täällä oikein tapahtuu! Mukava saada hieman motiiveja Nathanielin tekojen taustalle, vaikka vähän huterilta ne kuulostavat. Mitä enemmän juonesta saa tietää, sitä huonommalta se vaikuttaa, valitettavasti. Kaiken aikaa odotin jotain parempaa kuin tämä. Pienoinen pettymys.

Kirjan loppu onkin pelkkää toimintaa. Sitä on mukava lukea tylsän alkuosan jälkeen. Tohinassa ei ole ihan hirveästi järkeä, mutta ainakin se on viihdyttävää.

Fracturen ongelma on lähinnä siinä, että se yrittää kovasti olla piinaava ja jännittävä, kun se oikeastaan... ei ole. Vaikka kirjassa etsitään kovasti vakoojaa ja kuka vain voi olla petturi jne jne, se ei missään vaiheessa tunnu painostavalta. Vakooja on kuitenkin vain jokin epämiellyttävä hahmo tai sitten joku, joka tulee takavasemmalta täysin puskista. Tietenkään se ei voi olla joku, jolla oikeasti olisi merkitystä. Piinaavan trillerin sijasta Fracture on vain tylsää ja ennalta-arvattavaa huttua. Toivon että olen väärässä, ja että seuraavat osat tekevät jotakin todella yllättävää. Odotukseni eivät kuitenkaan ole korkealla.

★★☆☆☆  

2 kommenttia:

  1. Hienoa ettei tämä ollutkaan kuollut blogi! Olen parhaillaan lukemassa sinun Kirjoittamisesta-opasta ja olen pitkään toivonut että jatkaisit postauksien tekemistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ei kuollut, vain koomassa aina joskus. ;)

      Yritän kyllä kirjoitella tänne aina joskus. Nyt viimeaikoina kirja-arvosteluja, kun on ollut aikaa lukea paljon kirjoja näin kesällä.

      Poista