Kirjoittamisesta (osa 3 luku 3)
Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu
Kuvailu
Kuvailu ei ole ainoastaan
adjektiivien luettelemista. Se on, aivan kirjaimellisesti, kuvien maalaamista
sanoilla. Kuvailu on tärkeää tekstissä, sillä se antaa tapahtumille niiden
kehykset. Jos ympäristöä ei kuvailla lainkaan, tapahtumat seuraavat toisiaan
jossain valkoisessa, epämääräisessä maisemassa. Kuvailu tuo tarinan lähemmäs
lukijaa. Hän pystyy näkemään, missä liikutaan, missä ollaan, millaisia hahmot
ovat. Mitä he näyttävät ja miltä he tuntuvat? Kuvailu on tärkeä osa myös
tunnelman luojana tarinassa.
Kuvailussa on tärkeää oma
mielikuvitus ja samaistumisen taito. Myös kaikki omakohtaiset kokemukset ja
muistot auttavat kuvailussa. Voit vaikka kuvailla maisemia, jotka ovat sinulle
tuttuja. Hahmojen tunteita kuvaillessa mieti, miltä itsestäsi tuntuu ollessasi
oikein iloinen, surullinen, vihainen… Kuvittele, miltä sinusta tuntuisi tässä
tilanteessa, jos olisit tämä henkilö.
Jos sinulla ei ole tietoa jostakin
todellisesta paikasta, josta kirjoitat, tee taustatutkimusta. Esimerkiksi netin
kuvahaku voi auttaa jo pitkälle. Toinen hyvä tapa on lainata kirjastosta
kuvitettu matkaopas. Näin pystyt helposti kuvailemaan kaukaisia paikkoja,
vaikket ole niissä koskaan käynytkään. Tällaisia keinoja on vielä lisääkin,
kuten television matkaohjelmat tai tuttujen kokemukset lomamatkoilta. Kysele ja
pidä silmäsi auki. Kerää tietoa aina kun sitä löydät.
Jos taas kuvailemasi kohde löytyy
sinua läheltä, mene paikan päälle tekemään taustatutkimusta. Kerää havaintoja
kaikilla aisteillasi; niin muistijäljestä tulee pysyvämpi. Tämä on hyvä tapa
muutenkin matkoilla. Älä ainoastaan tyydy katselemaan nähtävyyksiä, mene myös
koskettamaan niitä, jos vain voit. Silloinkin kun kirjoittaa fiktiivistä
tarinaa, kannattaa hyödyntää todellisia maisemia, paikkoja ja rakennuksia; näin
tarinastasi tulee todentuntuinen ja uskottava.
Ylikuvailu
Esimerkki huonosta kuvailusta:
Heräsin herätyskellon ärsyttävään
pirinään. Heitin sinisen peiton pois päältäni. Voi tylsää, taas pitää mennä
kouluun. Loikkasin laminaattilattialle ja aloin kiskoa kaapista vaatteita.
Violetti tuubitoppi, kivipestyt pillifarkut ja nilkkasukat, totta kai. Lähdin
alakertaan aamiaiselle…
Tämä yllä oleva pätkä on
perinteikästä massatarinoille. Ensimmäinen virhe siinä on, että kuvailu
keskittyy aivan vääriin asioihin. Päähenkilön vaatteet eivät ole merkittäviä
juonen kannalta. Vaatteista voi mainita ohimennen, mutta niihin ei kannata
kiinnittyä liikaa. Paljon tärkeämpää juonen ja tunnelman kannalta on päähenkilö
itse; hänen persoonansa ja ajatuksensa ja tunteensa.
Toisekseen kuvailu on lähinnä
adjektiivien luettelemista. Tällaista listamaista kuvailua on raskas lukea.
Puhumattakaan pitkästyttävästä. Lisäksi kaikki kuvailu liittyy lähinnä
näköaistiin. Esimerkin tekstissä kerrotaan, miltä asiat näyttävät, mutta eivät
siltä, miltä ne tuntuvat, tuoksuvat, kuulostavat. Onko kylmä vai kuuma?
Kuvailussa kannattaa käyttää kaikkia aisteja.
Toinen esimerkki huonosta kuvailusta:
Lähdin huoneestani. Laskin käteni
hitaasti kylmälle, metalliselle ovenkahvalle. Väänsin sitä hellästi alaspäin,
kunnes lukon kieli naksahti auki ja sen jälkeen työnsin oven auki. Saranat
narisivat hampaita vihlovalla tavalla, iskä saisi todellakin tehdä tälle ovelle
jotakin…
Tässä on toinen esimerkki huonosta
kuvailusta. Hyvää on se, että nyt aisteja käytetään kokonaisvaltaisemmin, mutta
muuten teksti on pelkkää ylikuvailua. Oven avaaminen, kuten useat muutkin
arkiset asiat, ovat niin jokapäiväisiä lukijalle, että niihin ei kannata
tuhlata liikaa aikaa. Oven avaamisen voi tosiaan kuvailla näin tai sitten sen
voi ohittaa pelkällä ”Astuin sisälle huoneeseen” -toteamuksella. Vasta sitten
kun tarinassa tapahtuu jotakin erikoista – esimerkiksi kun jokin omituinen
hirviö astuu esiin – niin silloin saa kuvailla tämän uuden olennon ulkonäköä
laveasanaisesti.
Ylikuvailuun voi sortua helposti myös
esim. luontoa, maisemia tai hahmon ulkonäköä kuvaillessa. Kuvailu on hyvä asia
niin kauan, kun sitä on sopivasti. Silloin se tuo sopivasti verkkaisuutta
tekstiin vuoropuhelun ja toiminnan lomaan. Liiallinen kuvailu saa tarinan
junnaamaan paikoillaan, sillä kuvailu aina hidastaa tekstin tempoa. Temposta
puhutaan vielä lisää myöhemmissä kappaleissa.
Esimerkiksi vaikka hahmon kuvailu:
kun hahmo esitellään ensimmäisen kerran, tämän ulkonäköä voidaan kuvailla
hieman enemmän. Kun sitten hahmoa nähdään toistuvasti, ulkonäköä ei tarvitse
kuvailla niin paljoa; vain muutamilla ytimekkäillä kommenteilla muistutetaan
lukijaa siitä, miltä hahmo näyttää (esim. ”Hän
pyyhkäisi kädellään ruskeita hiussuortuvia otsaltaan” ← ei siis valkoisia
tai mustia). Kun hahmo on pitkän aikaa poissa näkyvistä ja sitten hänet
tavataan myöhemmin uudelleen, voidaan hahmon ulkonäköä kuvailla jälleen hieman
enemmän. Ikään kuin protagonisti olisi jo unohtanut, miltä tämä hahmo näyttää
ja siksi kiinnittää huomiota enemmän tämän ulkonäköön. Näin lukijakin samaistuu
protagonistin asemaan kiinteämmin.
Joskus näkee käytettävän dialogin
seassa ”tuo sinisilmäinen tyttö sanoi”
-tyylistä kuvailua. Kaikki -ainen, -äinen päätteelliset adjektiivit ovat
kamalan kankeita ja tekevät kuvailusta tönkön kuuloista. Kuvailu kannattaa
tehdä mieluummin ikään kuin ohimennen, esim. ”tyttö sanoi ja hänen siniset silmänsä välkähtivät”. Kuvailu tulee
tavallaan toiminnan kautta ja niin ei hidasta tekstin etenemistä äkisti.
Kuvailun määrä riippuu pitkälti
kirjailijan omista mieltymyksistä, joten suurin osa näistä neuvoista on lähinnä
omia mielipiteitäni. Jotkut kirjailijat voivat esim. jättää kuvailematta hahmon
tunteita, koska niin lukija pystyy itse paremmin täydentämään niitä. Itse
henkilökohtaisesti taas kuvailen laajasti hahmojen tunteita, jotta lukija
imeytyisi tarinaan tiiviimmin ja pystyisi samaistumaan hahmoihin. Tyylejä on
siis tosiaan erilaisia.
Maisemia, tunteita ja ajatuksia tulee
kuitenkin kaikkia kuvailla edes vähän. Teksti ei voi koostua pelkästä
toiminnasta ja dialogista; silloinhan se muuttuisi näytelmäksi. Kuvailun
kirjoittamista kannattaa harjoitella tekemällä vaikka lyhyitä tunnelmallisia
novelleja, jossa koettaa kuvailla mahdollisimman tarkkaan maisemia ja hahmojen
tuntemuksia.
Kielikuvat
Kielikuvilla tarkoitetaan runollista,
korumaista tekstiä. Kielikuva voi olla vaikka vertaus (”Tuntui aivan siltä kuin salama olisi kulkenut käsivarren lävitse”),
kärjistys (”Hän oli itse pahuus”),
vastakohtien käyttö (”Jää poltti hänen
jalkojaan”) tai elottoman esineen kuvailu kuin elollisena (”Linnan tornit kohosivat päättäväisinä ylös kohti
taivasta”). Kielikuvat luovat tehokkaasti tunnelmaa oikein käytettyinä. Ne
ovat tehokkaimpia silloin, kun niitä ripottelee tekstiin sinne tänne. Jos
kielikuvia on liikaa, niiden teho laskee; vähän samaan tapaan kuin liiallisten
huuto- ja kysymysmerkkienkin kanssa.
Mistä sitten voisi keksiä kielikuvia?
Tähän auttaa kokemus ja harjoittelu. Kannattaa lukea paljon kirjallisuutta,
varsinkin runoja. Juuri runoissa yleensä näkee kauniita ja mieleenpainuvia
kielikuvia. Kannattaa kokeilla kirjoittaa runoja myös itse. Kielikuvista
helpoimpia ovat kaikenlaiset vertaukset. Kannattaa harjoittaa mielikuvitustaan
ja pyöritellä hieman sanoja päässään. Asiat voi sanoa helposti (”tomaatti oli punainen”) tai sitten
asioita voi värittää hieman lisää (”tomaatti
oli kirkkaan punainen kuin haavasta pulppuava tuore veri”).
Tunnelma
Kuten edellisen kappaleen lopussa
olevasta tomaatti esimerkistä voi huomata, kuvailu vaikuttaa osalta myös
tunnelmaan. ”Tomaatti oli punainen”
on hyvin neutraali toteamus, mutta punaisen värin vertaaminen vereen tuo
kuvaukseen heti synkän alavireen. Kuvailu on hyvin tärkeässä osassa tunnelman
välittäjänä, siksi kuvailun jokaisen yksityiskohdan tulisi vahvistaa haluttua
tunnelmaa. Esimerkiksi jos kyseessä on kauhutarina, kuvailun pitäisi olla sen
mukaista.
Maisemia kuvaillessa kannattaa ottaa
huomioon myös sen hahmon, jonka näkökulmasta tekstiä tällä hetkellä
kirjoitetaan, tunnetila. Karkea esimerkki voisi olla vaikka, että kun hahmo on
surullinen, myös sää on sateinen ja harmaa. Tunteiden ei kuitenkaan tarvitse
tulla ilmi aivan näin voimakkaasti ja kärjistetysti. Myös aurinkoista ja
kaunista maisemaa voi kuvailla surumielisen haikeasti, jos hahmo on hyvin
masentunut. Tällaisetkin asiat vaikuttavat tekstin tunnelmaan.
Tunnelma on kokonaisvaltainen asia. Se
välittyy tekstin yleisilmeestä; kuvailu on vain yksi tärkeä osa sitä.
Esimerkiksi kauhutarinassa kaiken pitää jollakin tavalla painottaa kauhua:
kieli voi olla vanhahtavaa tai puhdasta kirjakieltä, hahmot kalpeita ja
synkkiä, ja tapahtumapaikkana toimii linna ukkosmyrskyn aikaan. Jos yksi näistä
elementeistä otetaan pois, esim. vaihdetaan linna auringonpaisteiseksi
kukkakedoksi, tunnelma muuttuu. Se ei enää tunnu kauhulta. Tämä esimerkki on
nyt hyvin kärjistetty. Todellisuudessa tunnelma voi mennä pilalle pienestäkin
yksityiskohdasta. Esimerkiksi jos tarina kuvaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteen
Lontoota ja kieli on hyvin nykyaikaista, ehkä jopa puhekieltä, tunnelma on heti
pilalla. Tarina ei edes kuulosta enää uskottavalta.
Tarinan tunnelma toimii tavallaan
tienviittana lukijalle; lukija tajuaa heti onko kyseessä kauhua, jännitystä vai
kenties romantiikkaa. Ilman tunnelmaa lukija jää hapuilemaan pimeään. Samoin
hän ei myöskään tiedä, mitä hänen milloinkin kuuluisi tuntea. Onko tarina
surullinen? Pelottava? Hauska? Tarina jää kylmäksi ja etäiseksi. Se ei herätä
tunteita lukijassa. Tunnelmallinen teksti imaisee lukijan mukaansa; saa hänet
kyyneliin tai nauruun tai huokailemaan onnesta.
Tämä oli erittäin loistava! Heti huomasin omia vikojani ja tajusin miten voisin yrittää korjailla niitä.
VastaaPoistaLoppuun olisi tosin saanut lisätä jonkinlaisen tehtävän, minun mielestäni. Ja hiukan ehdotuksia/apuja kultaisen keskitien löytämiseen.
Ei voi olla... Kun olet kaikki julkaissut, voisitko lähettää nämä sähköpostilla? Erittäin paljon apua kun alkaa tarkemmin miettimään omaa tarinan kirjoitusta.
Mmh, itse asiassa joo... Harjoittelutehtävä kolme on tulossa, mutta se on näkökulmaan liittyvä harjoitus. Joten kuvailusta olisi tietysti hauskaa olla ihan oma tehtävänsä. Vaikka jonain omana ekstra-harjoituksenaan! Täytyy laittaa mietintämyssyn alle, sitten kun joskus teen 2.1 version tästä oppaastani. :3
PoistaMinulla itse asiassa on hieno pdf tehtynä tästä oppaastani, jota mielelläni jaan ihmisille, joten voin lähettää sen sitten myöhemmin. :) Muista muistuttaa minua vaikka siellä viimeisen postauksen kommenteissa!
Kiitos kommentistasi. n___n