2.9.2014

Aloittamisen sietämätön vaikeus

Tyylejä kirjoittaa on monia. Joillekin vaikeinta on saada tekstinsä loppuun; joillekin taas aloittaminen on vaikeaa. Itse olen jälkimmäistä tyyppiä. Tarinan aloituksessa on monta haastavaa kohtaa: pitäisi esitellä lukijalle hahmoja, tapahtumaympäristöä, selittää käsitteitä ja muutenkin kertoa tausta-asioita, jotka ovat tärkeitä tarinan ymmärtämisen kannalta, mutta eivät itsessään sisällä tapahtumia tai juonta edistäviä asioita. Kun juoni on jo liikkeellä ja kaikki hahmot on esitelty ja tulleet tutuiksi lukijalle, silloin tarina etenee omalla painollaan. Ja yleensä se etenee silloin kuin höyryjuna.

Miten siis helpottaa aloittamisen vaikeutta? Aloitetaan perusasioista eli kirjoituspaikasta. Kirjoituspaikan pitäisi olla häiriötön. Irrota koneestasi netti, laita huoneen ovi kiinni, väännä radio äänettömälle; mikä nyt sinusta tuntuu hyvältä. Jotkut kaipaavat kirjoittaessa pientä taustamelua tai musiikkia – joitain taas kaikenlainen meteli häiritsee. Kokeile ja etsi itsellesi sopiva tapa. Oma kirjoituspaikka auttaa tekemään kirjoittamisesta rutiinin. Se auttaa keskittymään juuri tähän yhteen asiaan.

Muista myös ergonomia! Hanki hyvä tuoli ja istu siinä ryhdikkäästi. Lepuuta kyynärpäitäsi, jotta hartiasi saavat olla rentoina. Muista hyvä valaistus ja säädä ruudun kirkkautta, jotta silmäsi eivät rasitu. Näistä asioista huolimatta istumatyö on raskasta. Jos teet kirjoittamistyötä pitkiä aikoja kerralla, muista taukojumpat. Myös jooga on hyvä harrastus ja auttaa hartia- ja selkäkipuihin.

Suunnittele ja tee kirjoittamisesta rutiini

Aloittamista voi vaikeuttaa se, ettei tiedä mistä aloittaa. Kirjoittajalla voi olla epämääräinen suunnitelma mielessään, mitä asioita tarinassa pitäisi olla ja mitä asioita alun jälkeen tapahtuu, mutta ei tarkkaa suunnitelmaa siitä, millainen ensimmäinen tai toinen kappale on. Tällöin kannattaa suunnitella hieman kappaleiden sisältöä paperille. Kirjoita alkuun vaikka sekaisin valkoiselle paperille eri asioita ja tapahtumia, mitä ensimmäisissä kappaleissa tulisi olla. Kirjoita ylös hahmojen nimiä, tapahtumia, asioita, käsitteitä – kaikkea mitä aloituksessa tulisi esitellä. Kun olet saanut kaiken kirjoitettua, ala sitten järjestelemään näitä kaikkia kokonaisuudeksi. Miten tämä hahmo tulisi esitellä tekstissä? Mitkä asiat kuvaisivat hänen luonnettaan parhaiten? Mitä päähenkilön tulee tehdä tai kokea, jotta hän päätyisi juonen määräämään paikkaan? Pohdi, mieti, suunnittele. Käy kävelyretkillä ja mieti samalla tarinaasi. Tee käsitöitä. Tee muistiinpanoja ja pidä muistivihkoa yöpöydällä.

Kirjoittamista on helppo vältellä tekosyillä. Milloin särkee pää, milloin sormia, milloin on muuten vain kiire. Ikävä tosiasia on se, että teksti ei etene muulla kuin kirjoittamalla. Taustojen pohtiminen ja suunnittelutyö ovat tärkeitä, mutta niillä ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä, jos tekstiä ei ilmesty paperille asti. Kannattaa miettiä omaa ajankäyttöään, ja sitä mistä siihen kirjoittamiseen löytyisi aikaa. Ehkä voit kirjoittaa joka päivä kymmenen minuuttia tai kerran viikossa tunnin; sillä ei ole väliä miten usein tai kuinka kauan kerralla kirjoitat – kunhan vain teet sitä säännöllisesti. Alkuun voi olla, että suurimman osan kirjoittamiselle pyhitetystä ajasta vain katselet ruutua ja siirtelet parin sanan paikkaa yhdessä lauseessa. Tästä ei kannata masentua. Jatka vain sinnikkäästi ja lopulta huomaat, että tekstiä alkaa ilmestyä jatkuvasti helpommin. Kirjoittamisesta kehkeytyy lopulta rutiini, ei vain epämiellyttävä velvollisuus.

Mikä auttaa pitämään kirjoittamisrutiinia yllä, on muut ihmiset. Jos teet vain itsellesi lupauksen, että kirjoitan tunnin kolme kertaa viikossa, siitä on helppo lipsua, sillä kukaan muu ei valvo edistymistäsi kuin sinä itse. Kirjoittamisprosessia on helpompi pitää yllä, jos joku odottaa tekstiä; oli kyseessä sitten innokas esilukija tai kirjoituspiirin muut jäsenet. Jotkut eivät pidä paineesta; joitain se taas saa tekemään töitä innokkaammin. Myös erilaiset kirjoituskilpailut voivat toimia sopivana motivoijana saamaan tekstin valmiiksi johonkin tiettyyn määräaikaan mennessä.

Kirjoita välillä jotain muuta

Jos vieläkin kirjoittaminen tuntuu hankalalta, kokeile tehdä vain pieniä harjoituksia. Kokeile vaikka vapaakirjoittamista. Tässä harjoituksessa valitaan tietty aika – viisi, kymmenen minuutia, mikä nyt tuntuu hyvältä – ja sitten kirjoitetaan. Kirjoittamista ei saa hetkeksikään lopettaa; sormien täytyy pysyä koko ajan näppäimistöllä. Tarkoituksena on kirjoittaa vain ajatuksiaan ylös. Kaikkea mitä päähän pälkähtää. Kun aika tulee loppuun, voit hämmästyä miten paljon sait aikaiseksi tekstiä – vaikka sinusta saattaakin tuntua siltä, ettet saa kirjoitetuksi mitään.

Jos kirjoitat pitkiä romaanikäsikirjoituksia, kokeile välillä tehdä novelleja. Kirjoita vaikka yhdestä pitkän tarinasi hahmosta novelli, joka avaa tämän menneisyyttä. Jos kirjoitat novelleja, kokeile laatia raapaleita tai lyhyitä, yhden sivun mittaisia tunnelmapaloja, joissa keskityt tunnelmaan ja kuvailuun, pikemmin kuin juoneen tai syvällisiin hahmoihin. Kirjoita jotakin erilaista, mitä et yleensä kirjoita. Tämä auttaa avaamaan kirjoituslukkoja ja virkistää aivoja.

Ja mitä tärkeintä: muista välillä myös rentoutua. Vaikka kirjoittaessa onkin tärkeää tekstin tuotto, ei ole mitään järkeä pyrkiä kirjoittamaan kaikilla valveillaolon tunneilla. Kukaan ei pysty siihen, eikä sellaisessa olisi mitään mieltäkään. Älä ota liikoja paineita kirjoittamisesta, vaan yritä nauttia siitä niin kuin mistä tahansa muustakin harrastuksesta.

6 kommenttia:

  1. Ergonomiaan... Jos käytössä on läppäri, kannattaa lojua selällään sohvalla. Itsellä toimii, ei ole koskaan tullut selkä kipeäksi, toisin kuin työtuoleissa. ;)

    (Vaikka varmaan asiantuntevampi ihminen kiistäisi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tiedä sitten oikeaoppisuudesta, mutta mikä vain toimii... Itse luultavasti nukahtaisin tuollaisessa asennossa.

      Poista
    2. Minä lojun tabletin kanssa sängyllä, yleensä kyljellään. :D

      Poista
    3. Todella ergonomista. :D

      Poista
  2. ...jooga on vaarallinen harrastus. Polveni tulehtui ja joogakaverini lonkka meni sijoiltaan. ;) Joten... Ehkä ei kuitenkaan.

    Minusta oli hyvä, kun mainitsit tuosta rutinoitumisen tärkeydestä. Itse kirjoitan nyt kolmatta viikkoa mini-nanoa eli runokirjaa - viisi liuskaa päivässä. (Pagesissa ei ole sanalaskuria.) Tämä on nyt sellainen asia, jota haluan ihan julkisesti hehkuttaa ;) Katsotaan vain, saanko hankittua kustantajaa kyseiselle teokselle. J.H.Erkkoon se lähtee varmasti, se on selvää. Eli säännöllisyys... Ei vain tärkeää. Se on kirjailijan elinehto, suorastaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, se kirjoittamisen rutiini on tärkeää! Joskus jo sekin voi riittää, että kirjoittaa vain kerran tai kaksi viikossa. Kunhan vain kirjoittaa säännöllisesti joka viikko. Silloin teksti etenee tasaisesti ja kirjoittamiseen harvemmin jää aukkoja, kun vain ensin tottuu siihen rytmiin.

      Onnea kirjoituskisaan! Ja kustantajan etsimiseen. :)

      Poista