Kirja-arvostelu: Cassandra Clare, Lasikaupunki

Kuva: Risingshadow
Cassandra Clare: Lasikaupunki

Otava 2012
Luettu e-kirjana

Lasikaupunki kuuluu Varjojen kaupungit-kirjasarjaan ja on jo sarjan kolmas osa. Ensimmäinen osa, Luukaupunki, oli hyvä, toinen osa, Tuhkakaupunki, oli jopa parempi. Odotukset kolmannen osalla siis olivat korkealla jo ennakkoon. Ehkä liikaakin, sillä olin hieman pettynyt tähän kolmanteen osaan.

Juoni alkaa siitä, kun Clary valmistautuu lähtemään matkalle Lightwoodien kanssa Idrisiin auttaakseen äitinsä parannuskeinon selvittämisessä. Kaikki ei kuitenkaan mene ihan suunnitelmien mukaisesti. Clary pääsee kuitenkin mutkien kautta perille ja tapaa siellä ensimmäistä kertaa salaperäisen pojan Sebastianin, joka ei ole ihan sitä mitä päältäpäin näyttäisi. Tämän tarkemmin juonesta ei pysty kertomaan ilman suuria paljastuksia, koska kuten aiemmissakin kirjoissa, myös tässä riittää juonenkäänteitä.

Minulla kesti tämän kirjan lukemisessa ihan hävyttömän kauan ja isoin syypää tähän on Clary. Clary on kirjan alkupäässä todella lapsellinen ja ärsyttävä. Hän kiukuttelee ja tekee typeriä päätöksiä vähän väliä, ja on kaiken kaikkiaan vain todella iso riesa. Jos aiemmissa kirjoissa Clary on ollut melko harmaa ja yhdentekevä, niin tässä kirjassa hän on rasittava. Ja sitä oli raskas lukea.

Lasikaupungissa on myös muutama aika raskas monologi. Hahmot tuntuvat kärsivän pahanlaatuisesta puheripulista, koska aina välillä he vain alkavat puhua ja se puhe vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Lukiessa kääntelin sivuja ja tuijotin epätoivoisena massiivisia tekstiseiniä. Jos kirjasarjan ensimmäinen osa kärsi infodumppi-syndroomasta, niin kyllä sitä tässäkin kirjassa piisaa.

Puolenvälin jälkeen tulee valtaisa juonenkäänne ja riippuen siitä pitääkö tästä käänteestä vai ei, niin se ratkaisee paljon. Minun teki mieli heittää kirja seinään. Koukku tuntui liian käsittämättömältä. Selittämättömältä. Täysin typerältä. En hyväksynyt sitä ollenkaan. Joku toinen voi kokea juonenkäänteen täysin päinvastaisella tavalla ja sen takia rakastaa tätä kirjaa. Noh, kyllä minäkin lopulta hyväksyin käänteen pienen sulattelun jälkeen. Mutta se tosiaan vaati sulattelua.

Kirja kuitenkin muuttuu paremmaksi loppua kohden. Claryn hahmo muuttuu vähemmän rasittavaksi, juoni saa enemmän tempoa ja toimintaa. Viimeiset sivut ovat todella nautittavaa luettavaa. Valentine on vieläkin hyvä hahmo, vaikka hän välillä puhuu liikaa. Aion lukea seuraavatkin osat. Täytyyhän se nähdä miten tämä sarja päättyy.

★★★☆☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti...
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin...
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut...
Lue lisää