Kirja-arvostelu: Cassandra Clare, Tuhkakaupunki

Kuva: Risingshadow
Cassandra Clare: Tuhkakaupunki

Otava 2012
Luettu e-kirjana

Tuhkakapunki on Varjojen kaupungit -sarjan toinen osa. Ensimmäinen osa, Luukaupunki, yllätti minut positiivisesti. Kirja oli kuin Harry Potter ja Supernatural sekoitettuna yhteen. Epäilin voiko jatko-osa olla yhtä hyvä. Lukiessa aloin ihmetellä, onko se jopa parempi?

Tuhkakapunki tosiaan jatkaa Luukaupungin juonta eteenpäin aika pitkälti siitä, mihin viimeksi jäätiin. Juonesta on vaikea kertoa mitään paljastamatta liikaa. Sen verran voi sanoa, että tarinan päähenkilöitä on yhä Clary, Jace ja Valentine, sekä näiden väliset erimielisyydet/ihmissuhteet/perhesuhteet. Myös sivuhahmot Alec, Isabelle, Simon ja Luke ovat mukana, samoin kuin kourallinen uusia hahmoja. Tuhkakaupunki on ensisijaisesti kertomus perheestä, ihmisistä. Mitä enemmän kirjan hahmoista pitää, sitä enemmän myös kirjasarja varmasti kolahtaa lukijaan. 

Ensimmäisessä osassa oli isoja juonikoukkuja, jotka iskivät ja saivat ahmimaan kirjaa eteenpäin. Tässä osassa ei ole yhtä isoja koukkuja, joitain pienempiä kuitenkin. Myöskään kirjasta ei löydy samanlaisia selkeitä suvantovaiheita kuin ensimmäisessä osassa. Noh, Simonin ympärillä pyörivä sivujuoni risoo ehkä hieman, mutta se johtuu pääasiassa siitä, etten koskaan ole oppinut rakastamaan Simonin hahmoa. Simoniin kuitenkin yritetään nyt tässä osassa saada hieman lisää syvyyttä ja siinä kyllä onnistutaankin. Silti; en ole suurin fani.

Muutkin hahmot, ei pelkästään Simon, saavat lisää väriä ja kerroksia tässä kirjassa. Sivuhahmoista kiinnostavimmiksi kohoavat Alec, Magnus ja Luke. Cassandra Clarella on kiero tapa kirjoittaa hahmoja. Ne voivat alkuun vaikuttaa tylsiltä, latteilta, ehkä jopa kliseisiltä. Sitten tapahtuu jotain, tai hahmo sanoo jotain, tai hänen menneisyydestään paljastuu jotain; ja yhtäkkiä hahmo ei olekaan enää tylsä. Hahmot on luotu paljon paremmin kuin mitä alkuun osaa odottaa.

Pidän vieläkin Valentinen hahmosta. Todella hyvin luotu pahis, koska hän tavallaan ei edes ole paha. Tuhkakaupungin maailma ei ole mustavalkoinen. Ei ole selkeitä vastauksia mikä on oikein ja mikä väärin. Pidän siitä. Se tekee kirjasta realistisen, vaikka se onkin fantasiaa. Valentine on hahmona ristiriitainen. Hänen tarkoituksensa on ymmärrettävä, mutta keinot arveluttavia. Hahmossa on syvyyttä ja uskottavuutta. Rakastan sitä. Loistavasti kirjoitettu hahmo.

Tuhkakaupunki on yksinkertaisesti sanottuna hyvä kirja. Todella hyvä. Ok, juoni etenee hitaasti; siellä on vähän hölmöjä, ehkä myös hieman turhia sivujuonia, mutta kun ne syventävät tarinan maailmaa ja hahmoja, en välitä. Ok, jotkin hahmojen teot on hieman oudosti pohjustettu, motiivit ovat vähän turhan kevyellä siveltimellä maalattu (vieläkin, en ole Simonin fani). Ok, Claren ja Jacen ihmissuhde ongelmat ovat hieman... ällöttäviä? En keksi muutakaan sanaa sitä kuvaamaan. Ja silti tämä on kirja, jolla on hyviä puolia paljon enemmän kuin huonoja.

Ensimmäistä osaa lukiessa en vielä oikein pitänyt kirjan hahmoista (paitsi Valentinesta, totta kai). Tässä osassa hahmoihin paneuduttiin tarkemmin, niitä oikeasti syvennettiin; juuri niin kuin hyvässä kirjassa kuuluukin tehdä. Maailma, joka jo ensimmäisessä osassa oli hyvin kirjoitettu, saa vielä lisää taustoitusta ja yksityiskohtia. Tuhkakaupunki on hyvä. Jopa niin hyvä, että se saa miettimään, pitäisikö sittenkin lukea Luukaupunki uudestaan. Miksi oikeastaan annoinkaan sille aikoinaan vain kolme tähteä?

★★★★☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti...
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin...
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut...
Lue lisää