Kirja-arvostelu: Tuhat ja yksi yötä
Tuhat ja yksi yötä
Karisto 1988
Olipa kerran sulttaani, jolla sattui olemaan petollinen vaimo. Vaimo sai kokea karun kohtalon, jonka jälkeen sulttaani päätti, että yhteenkään naiseen ei ollut luottaminen. Ehkäistäkseen tulevien vaimojen uskottomuuden, sulttaani päätti naida joka päivä uuden naisen ja kuristuttaa hänet seuraavana aamuna kuoliaaksi. Eräänä päivänä hän sai uuden neidon vaimokseen, joka miestään viihdyttääkseen alkoi kertoa tarinaa. Tuli yö, mutta tarina päättyi jännään paikkaan, joten vaimo sai lisäaikaa elämälleen. Samoin kävi uudestaan ja uudestaan – aina tuhat ja yksi yötä.
Tämä on pähkinän kuoressa Tuhannen ja yhden yön kehystarina. Itse kirja on kokoelma tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa enemmän tai vähemmän löyhästi. Mukana on Ali Baba, Sinbad Merenkulkija, Alladdin, lentäviä mattoja, lampunhenkiä sekä muita kuolemattomia hahmoja, jotka ihmiset yleensä yhdistävät itämaisiin tarinoihin, vaikka eivät lähdetarinoita tuntisikaan. Tarinat tuntuvat tutuilta; niin monessa paikkaa näitä tarinoita on kierrätetty. Niiden kuulemiselta ei ole vain voinut välttyä.
Tuhat ja yksi yötä on aikamoinen klassikoiden klassikko. Tarinat ovat satumaisia, mutta paikoitellen niin rajuja, että ei näitä lasten saduiksi voi laskea. Kertomuksien kokoajaa ei tunneta ja kertomukset itse ovat tuhansia vuosia vanhoja. Suomennoskin on hieman aikaa nähnyt, joten iän huomaa kirjan lehdiltä. Kirja on kaikin puolin mainio. Jos siihen vielä olisi lisätty pieni esipuhe selittämään, mistä on kyse, olisi se täydellinen.
★★★☆☆
Karisto 1988
Olipa kerran sulttaani, jolla sattui olemaan petollinen vaimo. Vaimo sai kokea karun kohtalon, jonka jälkeen sulttaani päätti, että yhteenkään naiseen ei ollut luottaminen. Ehkäistäkseen tulevien vaimojen uskottomuuden, sulttaani päätti naida joka päivä uuden naisen ja kuristuttaa hänet seuraavana aamuna kuoliaaksi. Eräänä päivänä hän sai uuden neidon vaimokseen, joka miestään viihdyttääkseen alkoi kertoa tarinaa. Tuli yö, mutta tarina päättyi jännään paikkaan, joten vaimo sai lisäaikaa elämälleen. Samoin kävi uudestaan ja uudestaan – aina tuhat ja yksi yötä.
Tämä on pähkinän kuoressa Tuhannen ja yhden yön kehystarina. Itse kirja on kokoelma tarinoita, jotka liittyvät toisiinsa enemmän tai vähemmän löyhästi. Mukana on Ali Baba, Sinbad Merenkulkija, Alladdin, lentäviä mattoja, lampunhenkiä sekä muita kuolemattomia hahmoja, jotka ihmiset yleensä yhdistävät itämaisiin tarinoihin, vaikka eivät lähdetarinoita tuntisikaan. Tarinat tuntuvat tutuilta; niin monessa paikkaa näitä tarinoita on kierrätetty. Niiden kuulemiselta ei ole vain voinut välttyä.
Tuhat ja yksi yötä on aikamoinen klassikoiden klassikko. Tarinat ovat satumaisia, mutta paikoitellen niin rajuja, että ei näitä lasten saduiksi voi laskea. Kertomuksien kokoajaa ei tunneta ja kertomukset itse ovat tuhansia vuosia vanhoja. Suomennoskin on hieman aikaa nähnyt, joten iän huomaa kirjan lehdiltä. Kirja on kaikin puolin mainio. Jos siihen vielä olisi lisätty pieni esipuhe selittämään, mistä on kyse, olisi se täydellinen.
★★★☆☆
Itse luin tämän saman painoksen joskus ala-asteella ja muistan ärsyynyneeni siitä, että sadut olivat usein sisäkkäisiä: juuri, kun tarinassa päästiin jännittävään kohtaan, alkoivat hahmot kertoa aivan toista satua. Mietin myös, mahtaako tämä olla lyhennelty versio, olen nimittäin nähnyt paljon paksumpia painoksia.
VastaaPoistaOn hyvinkin mahdollista. Tästä kokoelmasta on tehty niin lukuisia eri painoksia ja versioita, että niissä voi olla huomattaviakin eroja. Onhan Tuhannesta ja yhdestä yöstä tehty myös sensuroituja lastensatuversioita; näissä on karsittu väkivaltaa ja seksiä.
Poista