Kirja-arvostelu: Essi Huuhka, Aino Tormulainen, Ysärikirja
Essi Huuhka, Aino Tormulainen: Ysärikirja
Atena 2017
Kirja 90-luvusta ysärilapsille ja -nuorille. Siinä lyhyesti kiteytettynä Ysärikirjan idea. Ihanan värikäs kirja ihastuttaa jo ulkonäöllään. Myös sisältö on täyttä rautaa kaikille 90-luvun läpi eläneille.
Kirjassa käydään läpi aihealue kerrallaan, mistä ihmiset 90-luvun muistavat. Mitä tapahtui politiikassa ja maailmalla? Millaista oli sisustustyylit ja muoti? Millaisilla leluilla leikittiin, mitä syötiin, mitä luettiin, millaista musiikkia kuunneltiin? Myös jokainen vuosi on saanut oman aukeaman, jossa on kiteytetty vuoden tärkeimmät tapahtumat, musiikkihitit ja vuoden tärkeimmät/suurimmat elokuvat.
Tällaiselle 90-luvun lapselle kirja on todella nostalginen. Jokaiselta sivulta löytyy jotakin, joka saa hörähtämään ääneen. Kirjan kohdeyleisöä on selvästi juuri ysärin lapset ja nuoret. Kirjan kirjoittajatkin ovat itse ysärilapsia. Televisiosarjoista muistellaan lastensarjoja ja kirjassa on oma kappaleensa pelkästään leluista. Ysärikirjassa 1990-lukua muistellaan, miltä se näytti lapsen silmissä. Kirja on kohderyhmälleen luotu; muut eivät siitä saa yhtä paljon iloa.
Kirjaa lukiessa kirkastui sekin mielessä, miten paljon maailma on muuttunut. Vielä 90-luvun alussa televisiokanavia oli vain kolme. CD-levyjen myynti ohitti vinyyli-LP:n vuonna 1991. Siitä huolimatta c-kasetti pysyi suosikkina pitkään halvemman hintansa vuoksi. Kotitietokoneet yleistyivät vuonna 1994. Nykyään CD-levyt alkavat jo olla historiaa, c-kaseteista puhumattakaan. Tietokoneet ovat itsestäänselvyys ja ajatuskin vain kolmesta televisiokanavasta tuntuu absurdilta.
Se on hienoa, että tällaisia kirjoja tehdään. Nostalgian lisäksi kirja herättää ajatuksia. Niin sitä elettiin ennenkin, lankapuhelimien ja vhs-kasettien keskellä. Ja hyvin siitä selvittiin. Teknologian kehitys on jotakin ällistyttävää. Vain parikymmentä vuotta sitten älypuhelinta olisi varmasti pidetty taikuutena.
Aivan ihana kirja kaiken kaikkiaan ja suosittelen lämpimästi jokaiselle 90-luvun läpi eläneelle. Varsinkin ysärilapsille ja -nuorille tämä on aivan loistava; vaikkapa syntymäpäivälahjaksi! Kirjassa on vain yksi huono puoli: se tulee luetuksi ihan liian nopeasti.
★★★★☆
Atena 2017
Kirja 90-luvusta ysärilapsille ja -nuorille. Siinä lyhyesti kiteytettynä Ysärikirjan idea. Ihanan värikäs kirja ihastuttaa jo ulkonäöllään. Myös sisältö on täyttä rautaa kaikille 90-luvun läpi eläneille.
Kirjassa käydään läpi aihealue kerrallaan, mistä ihmiset 90-luvun muistavat. Mitä tapahtui politiikassa ja maailmalla? Millaista oli sisustustyylit ja muoti? Millaisilla leluilla leikittiin, mitä syötiin, mitä luettiin, millaista musiikkia kuunneltiin? Myös jokainen vuosi on saanut oman aukeaman, jossa on kiteytetty vuoden tärkeimmät tapahtumat, musiikkihitit ja vuoden tärkeimmät/suurimmat elokuvat.
Tällaiselle 90-luvun lapselle kirja on todella nostalginen. Jokaiselta sivulta löytyy jotakin, joka saa hörähtämään ääneen. Kirjan kohdeyleisöä on selvästi juuri ysärin lapset ja nuoret. Kirjan kirjoittajatkin ovat itse ysärilapsia. Televisiosarjoista muistellaan lastensarjoja ja kirjassa on oma kappaleensa pelkästään leluista. Ysärikirjassa 1990-lukua muistellaan, miltä se näytti lapsen silmissä. Kirja on kohderyhmälleen luotu; muut eivät siitä saa yhtä paljon iloa.
Kirjaa lukiessa kirkastui sekin mielessä, miten paljon maailma on muuttunut. Vielä 90-luvun alussa televisiokanavia oli vain kolme. CD-levyjen myynti ohitti vinyyli-LP:n vuonna 1991. Siitä huolimatta c-kasetti pysyi suosikkina pitkään halvemman hintansa vuoksi. Kotitietokoneet yleistyivät vuonna 1994. Nykyään CD-levyt alkavat jo olla historiaa, c-kaseteista puhumattakaan. Tietokoneet ovat itsestäänselvyys ja ajatuskin vain kolmesta televisiokanavasta tuntuu absurdilta.
Se on hienoa, että tällaisia kirjoja tehdään. Nostalgian lisäksi kirja herättää ajatuksia. Niin sitä elettiin ennenkin, lankapuhelimien ja vhs-kasettien keskellä. Ja hyvin siitä selvittiin. Teknologian kehitys on jotakin ällistyttävää. Vain parikymmentä vuotta sitten älypuhelinta olisi varmasti pidetty taikuutena.
Aivan ihana kirja kaiken kaikkiaan ja suosittelen lämpimästi jokaiselle 90-luvun läpi eläneelle. Varsinkin ysärilapsille ja -nuorille tämä on aivan loistava; vaikkapa syntymäpäivälahjaksi! Kirjassa on vain yksi huono puoli: se tulee luetuksi ihan liian nopeasti.
★★★★☆
Kommentit
Lähetä kommentti