Kirja-arvostelu: Jani Karlsson, Anumari Karlsson, Runo päivässä – Poem a Day

Jani Karlsson (toim.), Anumari Karlsson (toim.): Runo päivässä – Poem a Day, Antologia suomalaisesta pöytälaatikkorunoudesta

Kanttarelli Publishing 2014

Runo päivässä on runokokoelma, johon on kerätty useiden eri kirjoittajien runoja. Runoja on nimensä mukaisesti yksi vuoden jokaiselle päivälle. Kirjan lukuohje sisältyy tavallaan nimeen; tämä kirja kuuluu lukea hitaasti ja yksi runo kerrallaan. Yksi päivässä. Näin itsekin tein, nyt vihdoin ja viimein. Runokokoelmasta löytyy muutama minun itsenikin tekemä runo.

Runo päivässä sai alkunsa sosiaalisessa mediassa. Eräänä päivänä levisi kutsu kaikille pöytälaatikkorunoilijoille lähettää runonsa kokoelman kerääjille. Myös itse lähetin huvin vuoksi ja urheilumielessä kasan runoja, joista kokoelmaan päätyi kolme. Suurin osa kokoelman kirjoittajista on esikoisrunoilijoita. Ikähaarukka heittelee 13-vuotiaasta 80-vuotiaaseen runoilijaan. Suurin osa runoista on suomeksi, mutta mukaan mahtuu myös muutama englanninkielinen runo ja taisi yksi runo olla ruotsiksikin kirjoitettu. Kirjo on siis monipuolinen ja laaja.

Kirjan idea on hellyttävä ja hauska. Myös toteutustapa on mainio. Jos luet tämän kokoelman, suosittelen lämpimästi lukemaan sen yksi runo päivässä. Runoja ei ole järjestelty kovinkaan paljoa niiden teeman tai tyylin mukaan. Jokainen päivä on pieni yllätys. On rakkausrunoja, surullisia runoja, hassuja runoja, runoja menetyksestä ja vaikka mitä muuta. Selvästi talviset runot on laitettu talvikuukausiin, selkeästi kesäiset taas kesäkuukausiin. Aleksis Kiven päivälle oli laitettu kivasti Aleksis Kivelle kirjoitettu runo. Tällaisia pikkuyksityiskohtia olisi voinut olla kirjassa enemmänkin, tosin kaikkihan riippuu kirjaa varten lähetetystä materiaalista.

Runojen laatu on hyvin epätasaista, mutta sitä tällaiselta kirjalta osaakin jo odottaa. Osa runoista on selkeästi hienoja ja jäävät pyörimään päähän, osa taas unohtuu saman tien lukemisen jälkeen. Tämä ei oikeastaan haittaa, sillä se jollain tapaa sopii kirjan tyyliin. Samalla tavalla kuin vuoden päivät eivät ole samanlaisia keskenään, myös runot ovat kaikki erilaisia. Ne ovat kirjavia ja jotkut painuvat mieleen, kun taas toiset vaipuvat unholaan.

Näppärällä idealla toteutettu runokokoelma, jonka lukemisessa menee vuosi. Väistämättä.

★★★☆☆

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Kirjoittamisesta (osa 1)

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5