15.11.2016

Kirja-arvostelu: P. C. Cast, Kristin Cast, Lumottu

Kuva: Risingshadow
P. C. Cast, Kristin Cast: Lumottu

Otava 2012

Luettu e-kirjana

Yön talo sarjan kuudes osa jo takana. Vähän valju kirjahan tämä oli. Tuntui siltä, että isoon määrään sivuja oli saatu mahtumaan erittäin vähän tapahtumia. Lumottu tuntui pahasti vain väliosalta, jossa pedataan seuraavaa osaa.

Lumottu jatkaa suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Kalona ja Neferet kätyreineen on saatu vihdoin ja viimein karkoitettua. Zoey ystävineen palaa takaisin vampyyrien sisäoppilaitokseen todeteten paikan olevan täydellisen kaaoksen vallassa. Samalla kerrotaan myös, mikä Stevie Raeta on vaivannut jo pidemmän aikaa. Myöskään poikaongelmia ei sovi unohtaa, tosin tätä täytettä on onneksi hieman vähemmän kuin aiemmissa kirjoissa. Mitä, mitä, nytkö jo Zoey saa päätettyä ketä rakastaa? No, ainakin asioihin tulee selvyyttä aikaisempaa enemmän.

Uutta kirjassa oli näkökulmien vaihtelut. Zoeyn näkökulman lisäksi nähdään mm. Stevie Raen, Afroditen, Heathin ja Starkin näkökulmaa. Näistä Stevie Rae on parhaiten kirjoitettu ja mielenkiintoisimmasta päästä, mutta samalla näkökulman vaihdokset Zoeyn bestikseen vähentävät jännitystä. Sen sijaan, että lukija olisi saanut vielä hetkisen pähkäillä, mikä Stevie Raen mieltä painaa, asia kerrotaankin lukijalle suoraan näkökulmaa vaihtamalla. Samoin jännittävä kohta, jossa Stevie Rae koetetaan houkutella ansaan, menettää jännittävyyttään, koska lukijalle suoraan kerrotaan, että tämä nyt on ansa. Näkökulman vaihtaminen vetää tunnelmalta maton alta.

Suurin osa muistakin näkökulman vaihdoksista ovat aika turhia. Samat asiat olisi saanut tuotua tarinaan jotenkin muutenkin ilman tarpeetonta vaihdosta. Kikkailut tuntuvat vähän kikkailulta ja turhalta täytöltä.

Kirjasarjassa on meneillään selkeästi suvantovaihe. Vanhoja lankoja solmitaan päätökseensä, uusia avautuu kerältä. Lopun cliffhanger vain vahvistaa tätä tuntemusta. Lumottu on pelkkä välinäytös kahden toiminnallisemman kirjan välissä; siltä se ainakin tällä hetkeltä vaikuttaa. Kai se seuraava osa sitten on pakko lukea. Näitä on muuten tehty kaksitoista. Olen siis vasta puolivälissä. Jaiks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti