Kirjoittamisesta (osa 5 luku 2)

5 Tarinan päättäminen ja viimeistely

Teema

Teema on tavallaan tarinan perusidea; mistä se pohjimmiltaan kertoo. Teema on eri asia kuin tarinan juoni. Juoni voi kertoa salapoliisikertomuksen, mutta teemoina saattaa olla vaikka ystävyys, rakkaus ja petollisuus. Yhdessä tarinassa voi olla useampia teemoja kerralla. Teema on sellainen asia, josta puhutaan paljon lukion äidinkielessä, eli siellä sitä viimeistään paukutetaan kyllästymiseen asti.

On aivan naurettavaa väittää, että jokaisessa tarinassa olisi teema. Jossain lyhyessä novellissa tuskin on teemaa, samoin yhden kohtauksen kertovassa novellissa. Teema ei ole välttämättömyys; se vain tuo oman lisämausteensa tekstiin.

Mitä pidempi tarina on, sitä enemmän lukija alkaa kaipailla jotakin syvällisempää sanomaa tekstistä. Mitä tämä tarina yrittää sanoa lukijalleen? Mitä kirjoittaja on tekstillään halunnut pohtia ja kertoa? Mielenkiintoinen, tarinaan sopiva teema voi antaa tekstille loppusilauksen, joka kiillottaa kaikkia sen hyviä puolia.

Yleisimpiä tarinoista löytyviä teemoja ovat rakkaus, ystävyys, kosto ja niin edelleen. Teema ei ole jotakin, jonka voi varata itselleen. Kukaan ei voi sanoa, että rakkaus on nyt minun teemani ja kukaan muu ihminen ei saa enää kirjoittaa siitä. Samat teemat kiertävät kirjoista, elokuvista ja sarjakuvista toisiin. Se miten teemaa on käsitelty, riippuu ihan tekijästä itsestään ja tämän ajatusmaailmasta.

Missä se teema on?

Teema on jotakin, joka löytyy tekstistä kokonaisuudessaan. Jos pitäisi etsiä yksi yksittäinen lause, josta löytyy juuri tämän tarinan teema, sitä ei välttämättä olisi edes olemassa. Teema on samaan aikaan kaikkialla ja silti ei missään.

Esimerkiksi tarinan teemana voi olla elämän tarkoitus ja onnellisuus. Mikä on elämän tarkoitus? Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Joten tarina itsessään kertoo päähenkilöstä, joka etsii elämän tarkoitusta. Sitä ei missään kohdassa sanota suoraan, mutta päähenkilö kulkee tilanteista ja tapahtumista toiseen etsien sitä yhtä asiaa, joka tekisi hänestä onnellisen; joka toisi hänen elämälleen tarkoituksen. Silti kertaakaan tekstissä ei sanota suoraan, että päähenkilö etsii nyt onneaan; se tulee ilmi rivien välistä.

Koska teema on niin kokonaisvaltainen asia, sitä on vaikea lisätä tekstiin enää jälkikäteen. Joko se löytyy tekstistä tai sitten ei. Joskus vasta kirjoittamisvaiheessa huomaa, että tässä on toistuva kuvio. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota ja ehkä kiillottaa sitä vähän, ja yhtäkkiä tarinastasi löytyy teema.

Joillekin ihmisille saattaa sopia se tyyli, että miettii etukäteen tarinan teemaa, ennen kuin alkaa kirjoittaa. Itse olen tällainen, että mietin ensin teeman – mistä haluan kirjoittaa, mikä minua itseäni tällä hetkellä mietityttää ja kiinnostaa – ja vasta sitten alan suunnitella tarinan juonta, hahmoja ja niin edelleen. Näin teema on heti mukana tarinassa, koska se on vaikuttanut jo tarinan suunnitteluvaiheessakin.

Teeman täytyy olla sinua itseäsi kiinnostava asia, sillä muuten siitä voi helposti tulla päälle liimatun oloinen tai muovinen. On vaikea kirjoittaa jostakin, joka ei kiinnosta itseä tippaakaan. Juuri siksi teemassakin kannattaa pyöritellä ja pohtia sellaisia asioita, joita pohdit muutenkin ja jotka sinua kiinnostavat. Ei kannata miettiä, mikä lukijaa mahdollisesti voisi kiinnostaa. Kirjoita ensisijaisesti itsellesi; kun teksti kiinnostaa sinua itseäsi, löydät varmasti myös lukijoita, joita kiinnostaa tekstisi.

Teeman hyöty

Teema auttaa pitämään tarinan yhtenäisenä. Se on tavallaan tekstin selkäranka, punainen lanka, jota juoni seurailee. Teema voi muuttua tarinan edetessä, mutta se pysyttelee silti koko ajan siellä; näkyvissä ja silti samaan aikaan näkymättömissä, pitäen juonen liikkeessä.

Sen lisäksi, että teema tuo tarinaan yhtenäisyyden tunnetta, se myös tuo lisää syvällisyyttä. Hyvä teema saa lukijansa ajattelemaan asioita; ehkä myös antaa uusia näkökulmia johonkin tuttuun, vanhaan asiaan. Tarina antaa lukijalle muutakin kuin vain viihdettä muutamiksi tunneiksi. Se antaa uusia ajatuksia, ja voi saada lukijan näkemään maailman hieman eri tavalla.

Miten edetä tästä?

Tarina on valmis. Olet saanut kirjoitettua sen loppuun asti ja oikoluettua sen, ja olet näyttänyt sitä muutamille kavereillesi, jotka ovat pitäneet siitä kovasti. Mitä seuraavaksi? Hautaatko tekstin pöytälaatikkoon ja alat kirjoittaa uutta tekstiä? Tässä seuraavaksi muutamia vinkkejä siitä, mitä muuta voisit tehdä…

Kommentointipalvelut

Netin ihmemaailmasta löytyy useita vaihtoehtoja tekstin julkaisukanavaksi. On erilaisia yhteisöjä, joissa voi julkaista tekstejään enemmän tai vähemmän anonyymisti, ja joita muut yhteisön jäsenet voivat lukea ja kommentoida (kuten Harhakuva, Risingshadow, Prologi, Kirjoittaja.fi ja Finfanfun), tai sitten voit perustaa oman blogin ja julkaista siellä novellejasi ja runojasi.

Jos haluat ammattimaista kommentointia tekstistäsi, myös tällaisia palveluja löytyy. Kommentointipalveluissa yleensä joku ammattikirjailija lukee tekstisi ja antaa siitä kunnollista, rakentavaa palautetta. Huono puoli näissä on se, että palvelun käyttö yleensä maksaa. Nuoren voiman liitto tarjoaa jäsenilleen palvelua jokseenkin kohtuulliseen hintaan. Suomen tieteis- jafantasiakirjoittajat ry taas tarjoaa palvelujaan ilmaiseksi kaikille yhdistykseen liittyneille, tosin arvostelu on lähinnä tarkoitettu novelleille.

Kurssit

Useat kansanopistot ja muut koulut järjestävät aina silloin tällöin erilaisia luovan kirjoittamisen kursseja. Näissäkin huono puoli on niiden melko suolainen hinta, mutta toisaalta tällaisilla kursseilla yleensä kirjoitetaan paljon ja teksteistä saa asiantuntevaa palautetta. Kurssin vetäjinä saattaa olla välillä oikeita kirjailijoita, joten aloitteleva kirjoittaja voi saada sieltä monia hyödyllisiä vinkkejä. Kannattaa tutustua oman lähiympäristön kansalaisopistojen tarjontaan (yleensä nämä koulut lähettävät talouksiin esitteitä kurssitarjonnastaan tai sitten netistä voi etsiä lisää tietoa). Tällaisia kursseja voi olla iltaopintoina tai kesäkuukausina.

Kirjoittamiskilpailut ja lehdet

Vielä yksi tapa saada kommentointia kirjoittamisen ammattilaisilta ja hieman kokemusta omien tekstiensä julkaisemisesta on lähettää tekstejään erilaisiin kirjoituskilpailuihin. Teonsana on hyvä sivusto, joka kannattaa ehdottomasti lisätä kirjanmerkkiluetteloon, jos harrastaa kirjoittamista. Tältä sivustolta löytyy kaikki käynnissä olevat kirjoituskilpailut. Sitä kannattaa tutkia säännöllisesti ja osallistua kisoihin niin usein kuin vain suinkin ehtii. Kirjoittamiskilpailuissa yleensä parhaimmat tekstit pääsevät julkaistaviksi erilaisiin antologioihin (= kokoelma eri kirjoittajien tekstejä) ja saavat kommenttia tekstistään, puhumattakaan muista mahdollisista palkinnoista!

Kun laadit tekstiä kirjoittamiskisaan, kannattaa tutkia kisan ohjeet huolella ja koettaa noudattaa niitä mahdollisimman tarkkaan. Esim. jos ohjeissa kerrotaan jokin sanamäärä, jota ei saa ylittää, kannattaa sitä noudattaa, sillä muuten tekstisi voidaan hylätä. Myös asetteluun ja tekstin lähettämiseen liittyviin ohjeisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Yleensä kisoissa vaaditaan jotakin selkeää fonttia ja riittävän leveää riviväliä. Nykyaikana tekstejä yleensä saa lähettää sähköpostitse tai netin kautta lomakkeella, mutta jotkut paikat yhä vaativat aina paperille printatun version.

Jos et heti ensimmäisellä kerralla onnistu, ei kannata lannistua. Kisoihin täytyy osallistua usein, ennen kuin alkaa onnistaa; ensimmäisellä kerralla tuskin pääsee palkintosijoille. Tutustu kisassa annettuun yleispalautteeseen (jos sellaista on) ja voittajanovelleihin. Yritä miettiä, miksi et onnistunut tällä kertaa ja missä voisit parantaa. Voittamisessa on aina tuurin elementti. Ole sinnikäs, kirjoita paljon ja osallistu useisiin kisoihin!

Kirjoittamiskilpailut ovat hyvä tapa hankkia itselleen hieman mainetta ja julkaisukokemusta tulevaisuuden varalle. Jos yrität joskus julkaista oman kirjan, kannattaa saatekirjeessä mainita kaikista kirjoituskisoista, joissa olet menestynyt; vaikka sitten olisit saanut vain kunniamaininnan. Tällaisetkin asiat nostavat käsikirjoituksen houkutusarvoa.

Jotkut lehdet Suomessa julkaisevat myös lyhyitä tarinoita tai runoja. Yleensä tällaiset lehdet ovat erikoistuneet johonkin tiettyyn lajityyppiin, vaikka scifinovelleihin. Kannattaa tutkia netistä eri vaihtoehtoja ja tarjota tekstejään, jos novellisi tuntuvat sopivan lehden tyyliin. Tällaisia lehtiä on esim. Portti ja Tähtivaeltaja.

Omakustanne

Omakustanne tarkoittaa tekijän itsensä kustantamaa teosta. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että lähetät tekstisi omakustanteita tekevään kirjanpainoyritykseen ja siellä tekstisi nidotaan kirjan kansien väliin, maksua vastaan totta kai. Kirjan myynnistä ja markkinoinnista vastaat itse eikä painoyrityksestä anneta myöskään palautetta tekstistäsi. Koska tekstiä ei editoida tai oikolueta lainkaan, kirjan laatu on pitkälti kirjoittajan itsensä harteilla.

Omakustanteita on hieman erilaisia. On olemassa myös puolikustanne tai palvelukustanne; tässä kustannusyhtiö auttaa hieman markkinoinnissa ja käsikirjoituksen hiomisessa ynnä muuta sellaista. Kirjoittaja maksaa itse osan kustannuskuluista; määrä riippuu kustannusyhtiöstä ja sopimuksen laadusta. Omakustannemahdollisuuksia tutkiessa kannattaa olla tarkkana ja selvittää kaikki vaihtoehdot ennen kuin valitsee mitään. Omakustanteen hinta voi vaihdella noin 2000–4000 euron välillä. Halpaa se siis ei missään nimessä ole.

Omakustanne ei ole paras mahdollinen tapa aloittelevalle kirjoittajalle. Ensinkin omakustanne voi käydä kalliiksi ja työlääksi, sillä kirjoittaja itse kantaa osan (tai jossain tapauksessa kokonaan) vastuusta kirjojen myynnistä ja markkinoinnista. Pahimmassa tapauksessa et saa kaikkia painettuja kirjoja myytyä ja niin edes painokustannukset eivät tule katettua. Omakustanteesta puuttuu usein myös se tärkeä editointivaihe. Kun julkaisee kirjansa kustannusyhtiön kautta, siellä tekstiä luetaan ja hiotaan tarkkaan kirjoittajan kanssa ennen kuin kirja julkaistaan. Näin tekstin laatu paranee.

Jos kuitenkin sukulais- tai ystäväpiiristä saattaisi löytyä monta potentiaalista asiakasta, omakustanne voi olla toimiva ratkaisu. Joskus menestynyt omakustanne on saattanut päätyä julkaisuun oikean kustannusyhtiön kautta herätettyään ensin tarpeeksi mielenkiintoa. Jos kiinnostuit, kannattaa etsiä vaikka alkuun netistä lisää tietoa omakustanteista.

Julkaiseminen

Tämä on ehdottomasti se haastavin tapa saada tekstinsä julkaistuksi. Kustannusyhtiöiden nettisivuilla on yleensä sellaisia masentavia lukuja kuin, että vain viisi prosenttia kustantamoon lähetetyistä teksteistä pääsee julkaistavaksi. Tarjottavan tekstin määrä on valtaisa ja siksi todennäköisyys, että valinta osuisi juuri sinuun, on melko pieni.

Miten siis erottua joukosta? Tärkeintä on tietystikin tekstisi. Kun lähetät romaanikäsikirjoituksen, lähetä mahdollisimman viimeistelty versio. Katso, että varsinkin aloitus ja lopetus tarinastasi on hyvä, sillä näitä yleensä kustantamossa ensimmäisenä katsotaan, ja jos ne vaikuttavat hyviltä, teksti luetaan kokonaan. Jos taas tarjoat kustantamolle novelleja, lähetä niitä reilu nippu; sellainen määrä, jonka voisit kuvitella julkaistavan yhtenä kokoelmana. Sama juttu runojen kanssa; runot vielä kaiken lisäksi kannattaa asetella yksi per sivu.

Jokaisella kustantamolla on hieman omanlaisensa ohjeensa tekstien lähettämiseen ja asetteluun. Kannattaa siis tutkia tarkkaan kustannusyhtiön nettisivuja ennen tekstin lähettämistä. Myös kustannusyhtiön aiemmin julkaisemaa kirjallisuutta kannattaa tutkia ja miettiä sopiiko oma tekstisi kustannusyhtiön tyyliin. Jotkut kustannusyhtiöt esimerkiksi julkaisevat lähinnä rikoskirjallisuutta ja dekkareita, jotkut ovat saattaneet keskittyä lastenkirjoihin.

Kustannusyhtiötä valitessa kannattaa huomioida myös kustantamon koko. Joskus aloittelevalle kirjailijalle voi olla helpompi saada tekstinsä läpi pienessä kustantamossa. Toisaalta joku todella pinnalla oleva ja suosittu aihe kirjassa voi tehdä siitä kiinnostavan jopa isojen yhtiöiden silmissä. Tekstejä ei kannata lähettää vain yhteen tai kahteen paikkaan, vaan levitellä niitä vähän kaikkialle. Vaikka kirjan julkaiseminen vaatii tekijältään paljon taitoa, myös tuurilla on oma osuutensa asiaan.

Tärkeä osa tekstin lähettämistä kustannusyhtiöön on saatekirje. Tämä on usein myös se kaikkein hankalin kohta, sillä meille vaatimattomille suomalaisille itsensä markkinointi ja kehuminen on hankala taito. Saatekirjeen alussa on hyvä kertoa hieman itsestään; kuka olet, mitä teet, miksi kirjoitat, kuinka kauan olet kirjoittanut ja niin edelleen. Muista kehua itseäsi, mutta ole rehellinen. Älä missään nimessä kirjoita: ”Tämä on aika huono teksti, mutta lähetin kuitenkin” tai jotakin vastaavaa. Jos et edes itse vaikuta uskovan tekstiisi, miksi kustannusyhtiökään uskoisi. Kerro saatekirjeessäsi myös tarjoamastasi käsikirjoituksesta. Mistä se kertoo, mitä ajattelit sitä kirjoittaessa, mitä halusit sillä kertoa ja niin edelleen. Korosta saatteessa sitä, mikä tekee sinusta ja juuri tästä käsikirjoituksesta erilaisia kuin muista. Mikä tekstissäsi on uniikkia.

Hylkäyskirjeistä ei kannata lannistua. Jokainen saa niitä. Kannattaa vain sitkeästi yrittää yhä uudelleen, ja lähettää tekstejään kustannusyhtiöille kerta toisensa jälkeen.