Kirja-arvostelu: Diana Wynne Jones, Liikkuva linna
WSOY 2005
Tämä on kirja, jota olen kirjaimellisesti vuosia yrittänyt haalia kirjahyllyyni. Olen etsinyt sitä antikvariaateista ja kirjastojen poistomyynneistä turhaan. Nyt vihdoin löysin sen – hieman hämärältä käytettyjen kirjojen myyntisivustolta netistä – 30 euron hintaan. Jo tämä kova hinta vanhalle, käytetylle kirjalle kertoo jotakin siitä, että nyt ei kysyntä ja tarjonta kohtaa. Oma teoriani on, että Liikkuva linna on vaan niin hyvä. Kun sen kerran on ostanut kirjahyllyynsä, siitähän ei niin hevillä luovuta.
Liikkuvan linnan juonta on mahdotonta selittää ilman juonipaljastuksia. Kirja alkaa siitä, kun hattukaupassa työskentelevä Sophie saa kauppaansa asiakkaakseen Erämaan noidan. Noita, ilman sen kummempia selityksiä, heittää Sophien päälle kirouksen ja Sophie huomaa muuttuneensa vanhaksi mummeliksi. Tästä järkyttyneenä Sophie lähtee kaupasta ja päätyy pahamaineisen velho Howlin liikkuvaan linnaan. Linnassa Sophie tutustuu tulidemoniin nimeltä Calcifer ja lupaa auttaa tätä rikkomaan lumouksen, joka sitoo demonin linnaan. Lumouksen purkaminen kuitenkin osoittautuu hankalammaksi kuin mitä Sophie luuli.
Juoni mutkistuu tästä aikatavalla kirjan edetessä. Mutkia lisää kirjava ja suuri hahmokavalkadi. Hahmoista mielenkiintoisimpia on päähenkilöt Sophie, velho Howl, demoni Calcifer ja velhon oppipoika Michael. Linna itsessään on melkein kuin oma hahmonsa sekin, vaikka eloton asia onkin. Kirjan edetessä hahmoista alkaa väistämättäkin välittää ja loppupuolella he tuntuvat jo hyviltä ystäviltä, joista ei tahtoisi erota.
Liikkuva linna on sellainen kirja, jonka ahmii yhdeltä istumalta ihan huomaamattaan. Se on hauska, jännittävä, mukaansatempaava, mielikuvitusrikas, hurmaava, sympaattinen – se on kirja, jota on pakko ylistää, se on vain niin täydellinen. Tämä on yksi niitä kirjoja, joita jokaisen tulisi lukea elämänsä aikana ainakin kerran. Ja ehkä toisenkin.
Mitäpä tästä muuta sanoa. Lue, ihastu, rakastu!
★★★★★
Kommentit
Lähetä kommentti