Kirja-arvostelu: Dan Brown, Alku

Dan Brown: Alku

WSOY 2017

Täytyy se myöntää: riensin heti julkaisupäivänä kauppaan. Dan Brownin edellinen kirja, Inferno, oli sen verran hyvä, että odotukset uusimmalle tuotokselle olivat aika korkealla. Ja miksei, omasta mielestäni Dan Brownin kirjat ovat vain parantuneet vuosi vuodelta. Alku onkin hyvä, mutta ei yhtä koukuttava kuin mitä Inferno oli.

Romaanin juonesta on vaikea sanoa mitään spoilaamatta liikaa. Langdon on jälleen päähenkilönä ja syvien totuuksien äärellä liikutaan kuten aiemminkin. Kun edellisessä kirjassa teemana oli ihmiskunnan hillitön kasvu, nyt teemana on elämän synty. Mistä olemme tulleet ja mihin olemme menossa. Samoin pohdinnan aiheena ovat uskonto ja tiede; ovatko nämä kaksi tuomittuja olemaan toistensa vihamiehiä vai voivatko ne oppia jotain toisiltansa. Filisofisen pohdinnan seassa on tietysti myös taidetta, takaa-ajoja ja yksi pelottava murhaaja. Eihän se muuten olisi Robert Langdon kirja.

Parhaimmillaan kirja on pohdinnoissaan. Teemoja käännellään ja tarkastellaan monelta kantilta. Uskontoa ei esitä yksipuolisesti pahiksena, samoin kuin tiede ei ole ainoastaan hyvien puolella. Molemmilla on sekä pimeät että valoisat puolensa.

Juonen puolesta sisältöä ei ole yhtä paljon. Juoni on kaikenkaikkiaan aika yksinkertainen ja siinä ei ole tarpeeksi käänteitä. Se ei imaise mukaansa ja pakota ahmimaan sivuja eteenpäin, niin kuin aiemmat Dan Brownin kirjat. Kaiken lisäksi onnistuin arvaamaan lopun suuren juonenkäänteen jo etukäteen. Ei sen näin pitäisi mennä.

Hahmot ovat yhtä ohkaisia kuin aiemminkin, mutta se ei tässä vaiheessa haittaa. Eihän se ole ollut ongelma aiemminkaan. Hahmojen ei kuulukaan olla syvällisiä kirjassa, jonka viehätys piilee arvoituksissa, taidekuvailussa, arkkitehtuurissa ja filosofisissa pohdinnoissa.

Alku on hieno kirja lähinnä sen esittelemien uusien ajatuksien johdosta. Tai pikemminkin ajatuksien, joita se herättää lukijassa. Tämä on kirja, joka kannattaa lukea. Ei välttämättä juonen tai olemattomien hahmojen takia, vaan teemojen. Dan Brown kirjoitti taas kirjan, josta varmasti puhutaan koko syksy.

★★★★☆

Kommentit

  1. Askeleita isyyteen18.4.2018 klo 12.09

    Minä pidin Alku -kirjasta enemmän kuin Infernosta, minusta tässä oli vähän syvällisempi juoni. Tai kuten sanoit,ainakin sai ajattelemaan vähän syvemmin tiettyjä asioita. Sinänsä kirja on perus-Brownia eikä siinä mielessä tarjoa mitään uutta. Minä olen pitänyt kirjailijan alkupään tuotannosta enemmän kuin uudemmista. Ehkä tiettyjen asioiden toisto syö yllätysmomenttia. 3.5/5 olisi täältä arvosana.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti...
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin...
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut...
Lue lisää