Kirja-arvostelu: Terry Pratchett, Täyttä höyryä

Terry Pratchett: Täyttä höyryä

Karisto 2017

Täyttä höyryä on Pratchettin viimeiseksi jäänyt aikuisille suunnattu Kiekkomaailma-kirja. Tuntuu aivan liian haikealta heittää jäähyväiset Kiekkomaailmalle. Ehkä joku muu kirjailija ottaa kopin (jos uskaltaa) Pratchettin luomasta hienosta maailmasta ja jatkaa kirjojen kirjoittelua. Tai sitten ei. Pratchettin omintakeista tyyliä on vaikea kopioida. Noh, onneksi aina voi lukea vanhoja kirjoja uudestaan. Niitä onneksi riittää.

Kiekkomaailmaan kuuluu jälleen kummia. Nyt joku keksijä on onnistunut valjastamaan höyryn voiman – ja luonut veturin. Hämmentyneet kansalaiset ottavat uuden innovaation ristiriitaisin tuntein vastaan. Jotkut ihastelevat veturia lähes hurmion vallassa – jotkut vihaavat sitä; eritoten perinteitä vaalivat kääpiöt. Vetinari velvoittaa Tahmee von Lipwigin katsomaan, että kaikki sujuu hyvin ja Tahmee lähtee enemmän kuin innoissaan uuteen seikkailuun.

Pratchettin kirjat ovat yleensä loistavia ja siksi odotukseni olivat tässäkin tapauksessa korkealla. Olin heti varaamassa kirjaa kirjastosta, kun kuulin että se oli ilmestynyt. Täyttä höyryä on kuitenkin... Noh, sitä ei voi sanoa huonoksi, mutta se ei nouse kirjailijan aikaisempien teoksien tasolle.

Isoin ongelma kirjassa on sen juoni. Alku on ihan menevä ja nopea, mutta tavallaan siinä ei silti tapahdu paljoa mitään. Loppupäässä Tahmee kumppaneineen lähtee rakentamaan rataa Überwaldiin asti ja siinä samalla joutuu entistä enemmän vaikeuksiin hankalien kapinalliskääpiöiden kanssa. Tarina rullaa eteenpäin kuin juna raiteillaan. Valitettavasti matka on myös aivan yhtä suora ja sileä kuin junaradan kiskot. Tarina ei ota kierroksia loppua kohden. Ei tule juonikiemuroita tai jännitystä tai jotakin sellaista, joka saa puristamaan kirjaa yhä tiukemmin käsissään ja suorastaan ahmimaan loppuun asti.

Enkä nyt siis tarkoita, että kirja on huono. Se ei ole vain yhtä hyvä kuin Pratchettin muut kirjat ja ne ovat loistavia. Tässäkin kirjassa on hienoja hahmoja ja hyviä pohdintoja, joita jo Niistäjässäkin käsiteltiin. Tahmee on ehkä vähän valjumpi kuin aiemmin; sitä se helppo kotielämä tekee. Sivuhahmoja kirjassa vierailee niin, että silmissä vilisee. Jos ei ole lukenut aikaisempia Pratchettin kirjoja, menee varmasti helposti sekaisin eikä kaikkia vitsejäkään tajua. Mutta Pratchettin faneille tämä kirja on pakkoluettavaa.

Voi, Terry. Jään kaipaamaan sinua sekä Kiekkomaailmaa. Onneksi matka sinne ei ole kovin pitkä, jos uusintavierailu kiinnostaa.

★★★☆☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti...
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin...
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut...
Lue lisää