18.8.2016

Kirja-arvostelu: Terry Pratchett, Vapaat pikkumiehet

Terry Pratchett: Vapaat pikkumiehet

Karisto 2003

Vapaat pikkumiehet on aloitusosa Terry Pratchettin Kiekkomaailmaan sijoittuville nuortenkirjoille. Sanalla sanottuna se on loistava. Perässä pysyminen ei vaadi muiden Kiekkomaailmaan sijoittuvien kirjojen tuntemusta, mutta ne voivat syventää lukukokemusta. Varsinkin noidista kertoviin kirjoihin (Noitasiskokset, Noitia maisemissa ja Herraskaista väkeä) viitataan pariin kertaan, lähinnä hahmovierailuilla. Kirjat sopivat vaikka jatkolukemiseksi Tiffany-sarjan jälkeen, jos huumorihammasta jäi vielä kaivelemaan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Liitumaalle, missä kaikki ei ole kunnossa. Tiffanyn kimppuun yrittää ensin hyökätä näkki, sitten päätön ratsumies ja kaiken lisäksi joka puolella hyörii pieniä, punatukkaisia miehiä. Kun lopulta Tiffanyn pikkuveli napataan, Tiffany lähtee hakemaan tätä takaisin paistinpannulla varustautuneena. Mukaan tulee myös Nac Mac Feeglejen klaani, jotka myös Vapaina pikkumiehinä tunnetaan.

Pratchett osaa kirjoittaa nuorille aivan yhtä hyvin kuin aikuisillekin. Kirjassa riittää seikkailua, huumoria ja myös niitä ajatuksia herättäviä kohtia. Vaikka kirjassa on huumoria, siinä on silti vakavatkin hetkensä. Nämä vakavat hetket ovat niitä mieleenpainuvimpia kohtia. Teemana tuntuu olevan se, että pahoja asioita tapahtuu silloin, kun hyvät eivät tee mitään.

Kirjan jaksaa lukea uudelleen useammankin kerran. Ei siksi, että juoni ei olisi mieleenpainuva, vaan koska se on monimutkainen. Joistain lukijoista juoni saattaa olla jopa liian monimutkainen; itse taas pidin siitä. Juonessa pysyy kyllä kärryillä, vaikka vauhti puolivälin jälkeen saakin vähän lisäpuhtia, eikä sitä ennenkään mitenkään matele. Haltijamaailmassa kaikki tapahtuu unien ehdoilla ja unet ovat usein vähän sekavia. Tilanteesta ja tapahtumasta hypitään rivakkaa tahtia, sillä niinhän unetkin vaihtuvat saumattomasti toinen toiseensa. Niille joiden mielestä kirja oli ensimmäisellä lukukerralla liian sekava, suosittelen lukemaan kirjan uudelleen. Toisella lukukerralla juoni on varmasti paljon ymmärrettävämpi.

Päähenkilö Tiffany on ihastuttavan näppärä. Yhdensänvuotias tyttö on oikein toimelias noidanalku; niinkin toimelias, että välillä tyttöä on vaikea kuvitella niin nuoreksi. Hahmoon on joka tapauksessa saatu paljon luonnetta. Tiffany ei ole missään vaiheessa tilanteen uhri, vaan hän pysyy aktiivisena sankarina alusta loppuun. Silloinkin kun Tiffanylla on apua, hän silti lopulta on se, joka kantaa vastuun. Tiffanysta tulee hieman mieleen Ihmemaa Oz-kirjojen ja Liisa Ihmemaassa-kirjan sankarittaret. Tiffanyssa on ripaus vanhanaikaista sankarin arkkityyppia ja modernia, omillaan toimeentulevaa naisen alkua.

Vapaat pikkumiehet tulee luettua nopeasti. Kirjan ahmii hetkessä, sillä sen lukemista on vaikea lopettaa kesken. Suosittelen tätä kirjaa kaikille vähänkään fantasiasta pitäville nuorille ja miksei vähän vanhemmillekin lukijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti