14.6.2016

Kirja-arvostelu: C. J. Daugherty, Night School 2: Yön perintö

Kuva: Risingshadow
C. J. Daugherty: Night School 2: Yön perintö

Otava 2014
Luettu e-kirjana

Yön perintö jatkaa suoraan siitä, mihin Yön valitut päättyi. Edellisen kirjan tapahtumat kannattaa olla muistissa, kun tarttuu kirjasarjan toiseen osaan. Jos pidit ensimmäisestä osasta, luultavasti pidät jatkostakin. Yön perinnöllä on pitkälti samat hyvät ja huonot puolet kuin edeltävällä osalla.

Allie palaa lyhyen ja stressaavan kesäloman jälkeen takaisin Cimmerian sisäoppilaitokseen. Ilkeän ja salaperäisen pahisorganisaation juonittelujen lisäksi Allielle aiheuttaa päänvaivaa poikaongelmat. Poikaystävä Carter on ihana, mutta turhan mustasukkainen, kun taas edellisen kirjan lopussa Allien hengen pelastanut exä Sylvain alkaa houkutella uudella tavalla. Samoin Allien kauan kadoksissa ollut veli ilmaantuu, mutkistaen asioita entisestään.

Yön perinnössä on vahva väliosan maku. Kirja alkaa ihan hyvin, mutta juonikuviot eivät etene oikein minnekään. Kirja loppuu vähän samalla tavalla kuin edeltäväkin osa; paljon asioita kyllä heitellään ilmaan, mutta loppujen lopuksi mitään ei selviä. Miksi pahisorganisaatio haluaa niin kovasti tuhota Cimmerian koulun? Mikä Nathanielin ongelma oikeastaan on? Mitä Allien veljelle tapahtui? Miksi kaikki pyörii Allien ympärillä? Jotta ärsytys olisi täydellinen, Night Schoolia ei ilmeisesti ole suomennettu kahta osaa enempää. Loput kirjat pitäisi siis haalia jostain enkunkielisinä. Kiva.

Ison osan kirjan juonesta kaappaa Allien poikaongelmat. Voisin tästäkin valittaa, mutta yllättävää kylläkin kolmiodraama on sen verta herkullisesti kirjoitettu, että pakolliset ihmissuhdedraamahöpinät ovat itse asiassa aika kutkuttavaa luettavaa. Allien tunteet on kuvattu herkällä siveltimellä. Samoin Sylvainin tunteet tulevat esiin lähinnä vaivihkaisista katseista. Tunteita ei ole väännetty rautalangasta, vaan lukija saa tehdä ihan omat päätelmänsä. Nuortenkirjaksi Night School on todella hyvin kirjoitettu.

Mitä tässä muuta voisi sanoa. Todellakin sääli, ettei muita osia ole saatavissa suomenkielisinä. Samoin sääli, että kirjasarjan osat eivät oikein pysty seisomaan omina, yksittäisinä teoksinaan. Tämä johtuu siitä, että juoni laahaa pahasti. Koukkuja ja salaisuuksia piisaa, mutta mitään ei selviä. Luultavasti kaikki langat solmitaan yhteen siellä viimeisessä osassa, jonka voi lukea kaikki englantia osaavat. Hyi häpeä Otava!

★★☆☆☆

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti