Kirja-arvostelu: C. J. Daugherty, Night School 2: Yön perintö

Kuva: Risingshadow
C. J. Daugherty: Night School 2: Yön perintö

Otava 2014
Luettu e-kirjana

Yön perintö jatkaa suoraan siitä, mihin Yön valitut päättyi. Edellisen kirjan tapahtumat kannattaa olla muistissa, kun tarttuu kirjasarjan toiseen osaan. Jos pidit ensimmäisestä osasta, luultavasti pidät jatkostakin. Yön perinnöllä on pitkälti samat hyvät ja huonot puolet kuin edeltävällä osalla.

Allie palaa lyhyen ja stressaavan kesäloman jälkeen takaisin Cimmerian sisäoppilaitokseen. Ilkeän ja salaperäisen pahisorganisaation juonittelujen lisäksi Allielle aiheuttaa päänvaivaa poikaongelmat. Poikaystävä Carter on ihana, mutta turhan mustasukkainen, kun taas edellisen kirjan lopussa Allien hengen pelastanut exä Sylvain alkaa houkutella uudella tavalla. Samoin Allien kauan kadoksissa ollut veli ilmaantuu, mutkistaen asioita entisestään.

Yön perinnössä on vahva väliosan maku. Kirja alkaa ihan hyvin, mutta juonikuviot eivät etene oikein minnekään. Kirja loppuu vähän samalla tavalla kuin edeltäväkin osa; paljon asioita kyllä heitellään ilmaan, mutta loppujen lopuksi mitään ei selviä. Miksi pahisorganisaatio haluaa niin kovasti tuhota Cimmerian koulun? Mikä Nathanielin ongelma oikeastaan on? Mitä Allien veljelle tapahtui? Miksi kaikki pyörii Allien ympärillä? Jotta ärsytys olisi täydellinen, Night Schoolia ei ilmeisesti ole suomennettu kahta osaa enempää. Loput kirjat pitäisi siis haalia jostain enkunkielisinä. Kiva.

Ison osan kirjan juonesta kaappaa Allien poikaongelmat. Voisin tästäkin valittaa, mutta yllättävää kylläkin kolmiodraama on sen verta herkullisesti kirjoitettu, että pakolliset ihmissuhdedraamahöpinät ovat itse asiassa aika kutkuttavaa luettavaa. Allien tunteet on kuvattu herkällä siveltimellä. Samoin Sylvainin tunteet tulevat esiin lähinnä vaivihkaisista katseista. Tunteita ei ole väännetty rautalangasta, vaan lukija saa tehdä ihan omat päätelmänsä. Nuortenkirjaksi Night School on todella hyvin kirjoitettu.

Mitä tässä muuta voisi sanoa. Todellakin sääli, ettei muita osia ole saatavissa suomenkielisinä. Samoin sääli, että kirjasarjan osat eivät oikein pysty seisomaan omina, yksittäisinä teoksinaan. Tämä johtuu siitä, että juoni laahaa pahasti. Koukkuja ja salaisuuksia piisaa, mutta mitään ei selviä. Luultavasti kaikki langat solmitaan yhteen siellä viimeisessä osassa, jonka voi lukea kaikki englantia osaavat. Hyi häpeä Otava!

★★☆☆☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti...
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin...
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut...
Lue lisää