Kirja-arvostelu: Mintie Das, Hyiset mainingit

Kuva: Risingshadow

Mintie Das: Hyiset mainingit

Tammi 2016

Hyiset mainingit on jatko-osa Kuohuva maailma -kirjalle ja jatkaa Storm Sistersien tarinaa. Kirja on aika pitkälti sitä samaa kuin edellinenkin; tyttöjä, merirosvoja ja aivot narikkaan -viihdettä. Ja silti se ei ole aivan yhtä hyvä kuin Kuohuva maailma.

Tarinan sankareita ovat samat kaverukset kuin ennenkin: Charlie, Liu, Sadie, Raquel ja Ingela. Epätasainen sakki tyttömerirosvoja, jotka kutsuvat itseään pireteiksi. Tällä kertaa tytöt yrittävät etsiä tietoa vanhemmistaan, jotka saattavat olla hengissä, ja päätyvät jonnekin Norjan rannikolle (ilmeisesti). Siellä he joutuvat sukkuloimaan hovin juonitteluiden ja tavallisen kansan kapinamielen ristiaallokossa, kunnes lopulta lähtevät jäänmurtajalla kohti Jääsaarta, pauttiarallaa Altan pohjoispuolella sijaitsevaa hyytävää kuolonloukkua. Missä on Alta saattaa joku kysyä? Etsi kompassilla pohjoinen ja jatka siihen suuntaan niin kauan, kunnes meri tulee vastaan. Siellä on Alta.

Juoni ei ole suurella älyn loisteella pilattu, mutta hei, ei ollut Kuohuva maailmakaan. Kaiken muun pystyin antamaan anteeksi olan kohautuksella, mutta sitten kun alettiin puhumaan purjevoimalla toimivasta jäänmurtajasta, kulmakarvani kohosivat hiusrajaan. Niin siis hetkinen, onko tuollainen edes mahdollista? Pikainen googlettelu kertoi, että ei ole. Jäänmurtajat keksittiin vasta sitten kun höyryvoima ylestyi laivoissa. Että sellaista.

Mutta siis eihän näitä kirjoja lueta historiallisen tarkkuuden takia. Jos ne olisivat historiallisesti tarkkoja, niiden päähenkilönä ei olisi tyttömerirosvoja. Ja siitä päästääkin siihen ongelmaan, jonka kohtasin jo edellisen osan kanssa. Tämä ei ole fantasiaa. Jos Hyiset mainingit olisi vain reippaasti sijoitettu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, mikään tästä ei olisi minulle ongelma. Mutta kun se yrittää olla realistinen. Ja silti se ei ole. Se on rasittavaa.

Hahmot ovat aika hauskasti kirjoitettu, kuten edellisessäkin osassa. Näkökulma vaihtelee yhä aika lennokkaasti, mutta ei ihan niin häiritsevällä tavalla kuin edellisessä osassa. Tyttöjen persoonat ovat aika typistettyjä ja yksinkertaisia, mutta omalla tavallaan selkeitä ja tunnistettavia. Myös tässäkin kirjassa oli romantiikkaa mukana, mutta se pysyy aika hillittynä. Romantiikka ei saa koskaan pääpainoa tarinassa.

Kirjan ärsyttävin puoli on sen lopetus. Jos sitä voi edes lopetukseksi kutsua. Kuohuvassa maailmassa oli sentään selkeä juoni, jolla oli alku, keskikohta ja lopetus. Hyisissä mainingeissa on alku ja keskiosa, mutta lopetus on raastava, todella ärsyttävä cliffhanger. Ei mitään järkeä. Raivoa nostattaa se, että kolmatta osaa ei vain ole. En ole löytänyt sitä suomeksi enkä englanniksi. Pliis, jos joku lukija tietää jotain, mitä tapahtui Storm Sistersien kolmannelle osalle, kerro siitä kommenteissa.

Kaiken kaikkiaan en tiedä voiko tätä kirjaa suositella kenellekään, niin kesken sen tarina jää. Miten tyttöjen kävi? Mitä sitten tapahtui? Kuka tietää. Ja se on harmi, se on niin valtaisa vääryys... Sillä eivät nämä kirjat mitään huonoja olleet. Kyllä, historiallinen tarkkuus on lentänyt ikkunasta, hahmot ovat vähän palikkoja, mutta kirjat ovat vauhdikkaita ja jänniä ja ihan kivaa viihdettä. Aina ei jaksa lukea jotain valtaisan hienoa proosaa, vaan vähän tällaista kevyempää viihdettä. Ja juuri siihen kutinaan Storm Sistersit ovat hyvä lääke.

★★☆☆☆