Kirja-arvostelu: John Tiffany, Jack Thorne, J. K. Rowling, Harry Potter ja kirottu lapsi

John Tiffany, Jack Thorne, J. K. Rowling: Harry Potter ja kirottu lapsi

Tammi 2016

Harry Potter ja kirottu lapsi perustuu näytelmään, jota on ollut J. K. Rowlingin lisäksi luomassa John Tiffany ja Jack Thorne. Tyyliltään se siis poikkeaa alkuperäisistä Harry Potter -kirjoista reippaasti. Tarina seuraa Harry Potterin keskimmäisen lapsen Albus Potterin elämää, kun tämä aloittaa opintonsa Tylypahkassa.

Odotukset kirjan suhteen eivät olleet kovin korkealla, ehkä sen takia lukukokemus oli yllättävän sujuva ja viihdyttävä. Paksusta sivumäärästä huolimatta kirja tulee nopeasti luettua. Sehän on näytelmä, joten sisältö on lähinnä nopealukuista dialogia.

Juoni tosiaan keskittyy Albukseen ja tämän ystävään Scorpiukseen, joka on kenes muunkaan kuin Draco Malfoyn lapsi. Albus kipuilee sen kanssa, että hänen isänsä on kuuluisa Harry Potter. Scorpiusta taas painaa omat perhehuolet; ei ole helppoa kun isä on tunnettu ex-kuolonsyöjä. Albus saa jostakin idean, että hän haluaa palata ajassa taaksepäin ja pelastaa Cedric Diggoryn kuolemalta. Hän vetää ystävänsä mukaan hulluihin suunnitelmiinsa ja kohta kaverukset seikkailevat menneisyydestä varastetun ajankääntäjän kanssa joutuen samalla kasapäin vaikeuksiin.

Juonta ei kannata lähteä miettimään turhan tarkkaan. Aikamatkustus on kirjoitettu löysin rantein, eikä siinä pohdita sen syvällisemmin mahdollisia paradokseja tai muita ongelmia, mitä historian muuttaminen voisi aiheuttaa. Albus ja Scorpius saavat aikamoisen sotkun aikaiseksi, mutta lopussa kaikki kääntyy parhain päin ja aikalinjat rukataan takaisin paikoilleen ilman sen suurempia vaikeuksia. Aikamatkustuksesta olisi voinut saada jotain mielenkiintoisempaa ja syvällisempää aikaiseksi, mutta toisaalta näytelmän on tarkoitus olla kevyt ja viihdyttävä.

Ja viihdyttävä tarina onkin. Albuksen ja Scorpiuksen leppoisaa sanailua lukee ihan ilokseen. Albus on välillä hieman rasittava teiniangstissaan ja isäongelmissaan. Scorpius on hahmona mainio; aidosti hauska, mutta silti omat ongelmansa omaava nuori. Harry on hahmoista kaikkein ärsyttävin. Harry ei ole kovin hyvä isä, mutta toisaalta tämä on ihan uskottavaa. Harrylla ei ollut kauhean helppo lapsuus itselläänkään ja hyvät isähahmot olivat vähissä. Ei ihme jos niillä eväillä omakin vanhemmuus on vähän tuuliajolla.

Lukiessa tuli sellainen olo, että Albuksesta ja Scorpiuksesta lukisi mielellään enemmänkin. Mieluummin kuitenkin ihan romaanin muodossa, vaikka näytelmä mukavan nopealukuinen olikin. Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä kirja. Jos olet jo lukenut kaikki muut Potterit, niin kyllä tämäkin kannattaa kahlata läpi.

★★★☆☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Kirjoittamisesta (osa 1)

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5