P. C. Cast, Kristin Cast, Määrätty

Kuva: Risingshadow
P. C. Cast, Kristin Cast: Määrätty

Otava 2014
Luettu e-kirjana

 Määrätty on jatkoa Yön talo-sarjalle. Kirja on jo sarjan yhdeksäs osa. Huh huh. Eikä kyseessä ole vielä edes viimeinen kirja; sarjassa on vielä kolme osaa tämän jälkeen. Määrätty on hieman väliosan makuinen, mutta kyllä siinä asioita tapahtuukin; varsinkin kirjan loppupuolella. Mukiin menevä kirja, varsinkin Yön talo-sarjan mittapuulla.

Zoey on palannut Yön taloon – vampyyrien sisäoppilaitokseen – jota pahuuden kanssa liittoutunut Neferet hallitsee. Päivät Zoey kavereineen asuu maanalaisissa tunneleissa vanhan aseman alla ja öisin he köröttelevät bussilla kouluun opiskelemaan vampyyrina olemista. Ongelmia aiheuttaa Neferetin uusin apulainen Aurox, samoin kuin Refaim, jolla on vaikeuksia saada miekkailuopettaja Lohikäärme Lankfordin hyväksyntä. Mukana on myös sivujuoni ratsastuksen opettajasta ja tallipojasta, mikä jää vähän yhdentekeväksi.

Neferet on hahmona kovin yksiulotteinen. Siksi myöskään naisen ristiretki Zoeytä vastaan ei tunnu kunnolla pohjustetulta. Loppujen lopuksi Zoey on vain alaikäinen opiskelija. Onhan hän myös Nyksin papitar, mutta silti luulisi, että aikuisen vampyyrin sana painaa enemmän kuin teinin. Joten Neferetin kamppailu Zoeytä vastaan tuntuu... hiukkasen pöljältä. Sen ei edes pitäisi olla tasaväkinen kamppailu, mutta jotenkin Zoey vain tuntuu pärjäävän.

Ehkä syynä on se, että Neferetin suunnitelmat Zoeyn murskaamiseksi eivät ole järin tehokkaita. Neferet yrittää kirjan selitysten mukaan luoda kaaosta. Hän palkkaa koululle ihmisiä hanttiduuneihin, mm. cowboyn tallipojaksi, mutta lähinnä onnistuu vain saamaan ratsastuksen opettajan sydämen läpättämään. Tulevissa kirjoissa tätä saadaan varmaankin lisää, valitettavasti.

Loppupuolella päästään onneksi ihan asiaankin ja saadaan juoni hieman etenemään. Asioita tapahtuu ja itse ainakin pidin suunnasta, mihin ollaan menossa. Pidin myös pienestä kehityksestä, mitä hahmoissa on tapahtunut. Kalona, siivekäs kuolematon, alkaa saada hieman lihaa luidensa ympärille. Hahmossa on tapahtunut kehitystä kirjojen edetessä; siinä on mukavaa, realistista ristiriitaisuutta. Samoin Zoeyn paperisiin kavereihin yritetään puhaltaa hieman henkeä. Kirjassa keskitytään erityisesti Kaksosiin, jotka aiemmissa kirjoissa ovat olleet pelkkiä yhdentekeviä pissiksiä.

Yön talo-sarjaa hieman vaivaa pieni epätasaisuus. Jotkut kirjat ovat olleet pelkkää täyttöä oikeasti juonta sisältävien kirjojen välissä. Tässä on hieman kumpaakin; on sivujuonta ja fyllinkiä, mutta myös juonta edistäviä kohtia. Ne juonta edistävät kohdat ovat kirjan parasta antia.

★★☆☆☆

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Asetteluohjeita 1: Kappalejako ja vuorosanojen merkitseminen Kappalejako Kappalejako on tärkeää tekstin lukemisen kannalta. Liian pitkät kappaleet ovat rasittavia lukijalle, liian lyhyet kappaleet taas voivat saada tekstin tuntumaan turhan hypähtelevältä. Joka tapauksessa kappalejaon merkitystä ei kannata vähätellä ja on tärkeää oppia alusta lähtien jakamaan tekstinsä mielekkäiksi, lyhemmiksi kokonaisuuksiksi, jotta lukeminen olisi mahdollisimman sujuvaa. Hyvä kappalejako helpottaa myös kirjoittajan työtä. Kappaleenvaihto tulee yleensä silloin, kun siirrytään asiasta tai tapahtumasta toiseen. Esimerkkinä vaikka tämä kirjoitus; kun aihe vaihtuu, myös kappale vaihtuu. Tällöin tulee rivinvaihto ja seuraavasta kappaleesta sisennetään hieman ensimmäistä lausetta. Muutaman välilyönnin laittaminen riittää. Netissä sisennykset eivät usein näy, joten blogiin tai foorumille julkaistavissa teksteissä on pakko jättää enemmän tekstiin tyhjiä rivejä kuin normaalissa proosateksti...
Lue lisää

Kirjoittamisesta (osa 3 luvut 1-2)

Osa 3: Kertoja, näkökulma ja kuvailu Kertoja Kertojatyypit Kertojatyyppejä on kaksi: kaikkitietävä kertoja ja minä -kertoja. Kaikkitietävällä kertojalla tarinaa kerrotaan ulkopuolisen näkökulmasta; kertoja kuitenkin on tietoinen kaikista tapahtumista (siitä nimitys ”kaikkitietävä”). Minä -kertojalla taas kertojana toimii tarinan päähenkilö. Esimerkki kaikkitietävästä kertojasta: Lämpöinen tuulenhenkäys ja pitkät heinät löivät Emilian nilkkoja, kun hän kulki omenapuita kohti. Jalkoja kutitteli niin, että oli vaikea olla nauramatta. Tyttö ojensi kättään ja hänen perässään kulkeva poika tarttui siihen; lämpöisenä, todellisena. Emilia katsoi häneen hymyillen olkansa yli. Poika oli juuri niin komea kuin hän muistikin. Ruskeat, pörröiset hiukset, jotka laskeutuivat alas otsalle ja korvien päälle kihararyöppyinä. Kirkkaan siniset silmät, joissa tuikki aina tuo sana poikamaisen kujeileva ilme. Hän hymyili Emilialle ja tuo ele sai tytön sydämen heti sykkimään kiivaammin...
Lue lisää

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5

Asetteluohjeita 5: Tekstin asettelu Wordissa Tekstin asettelulle ei ole varsinaista oikeaa tai väärää tapaa. Kirjoittaessa saa käyttää juuri sellaista fonttia ja fontin kokoa mikä nyt itsestä tuntuu hyvältä. Käsittelen tätä asiaa vain siksi, koska kustannusyhtiöt yleensä antavat omia suosituksiaan siitä, miten teksti tulisi asetella. Kannattaa aina tutkia kustannusyhtiöiden nettisivuilta ohjeet ennen tekstin lähettämistä, mutta tässä nyt lyhyesti yleisiä suosituksia asetteluun. Fontti, koko ja riviväli Fontin tulisi olla jokin selkeä ja hyvin yleisesti käytetty fontti, kuten Times New Roman tai Arial. Tämä siksi, että teksti olisi selkeää lukea ja myös sen takia, koska kaikkein erikoisempia fontteja ei välttämättä joka koneelta löydy. Fonttejahan on tunnetusti tuhansia ja taas tuhansia ja niitä pystyy kätevästi lataamaan netistä ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää. Voit siis etsiä itsellesi jonkin ihanan kauniin fontin, joka sopii omaan tyyliisi täydellisesti, mut...
Lue lisää